Tietotekniikassa sanapari full disclosure kuvaa tilannetta, jossa järjestelmää pidetään muille avoimena. Näin ollen uskotaan että tietoturvaongelmat saadaan kehitettyä mahdollisimman hyviksi. Vastapuolella on esitetty näkemystä, että tässä annetaan arvokas salaisuus hakkereille, mutta tosiasiassa hakkerit ovat kuitenkin melkoisen hyviä kaivamaan tietoturvaongelmia itsekin esiin.
1: Ajatus on saanut kimmokkeita Claude Shannonilta, joka ei nojannut kryptografiassa ennen vallinneeseen salailumentaliteettiin. Shannonin mukaan on järjestelmiä joissa ei haittaa että "vihollinen tuntee ne". Eli tieto siitä, mitä salausmenetelmää on käytetty, ei tarkoita sitä että viesti voitaisiin purkaa. Shannon korosti sitä että vain avain ja mahdollisesti siihen liittyvä tai verrattava alkuluku tai satunnaisluku ovat salaisia. Salaisuus olisi siis enää "osittaista". Tämä oli varsin merkittävä ajatus. Tämä hypäys salausmenetelmiin ei kuitenkaan ole tämän jutun aihe. Tässä on kysymys vain tieteenfilosofiasta.
Avoin systeemin tarkastelu on tieteenfilosofisesti erittäin merkittävä asia. Sielläkin käytetään sanaparia full disclosure. Termi ei toki ole identtinen tietoturvallisuuskäsitteen kanssa. Mutta yllä olevalla analogialla voi olla asian käsitettävyyttä parantava vaikutus. Rakentamani aasinsilta samalta näyttävien (mutta sisällöltään hieman eriävien) termien kanssa toivottavasti kehittää ymmärrystä molempiin. Alkukankeutena aiheessa kun tuppaa olemaan se, että tieteenteossa arkijärjelle helpoin osuus on usein tutkimusprosessi itsessään. Ajatus logiikasta + kokeesta sopii jokaisen ihmsien mieleen. Tämä "Kriittinen tutkimus" on ideana se helposti tajuttava puoli. (Tosin esimeriksi logiikan kiemurat ja mittausjärjestelmien yksityiskohdat ovat opeteltavina asioina yllättävän työläitä. Mutta tausta -ajatus siitä miksi niitä käytetään ei vaadi erityistä selittämistä)
Kenties vaikeammin mieleentulevat piirteet ovat avoimuuteen ja julkisuuteen liittyviä. Voisihan sitä ajatella, että asia on luonnossa yhtä totta, riippumatta siitä, miten siihen liittyviä näkemyksiä levitetään. Kuitenkin avoimuus ja julkisuus liittyvät olennaisesti siihen, että tutkimuksesta yritetään tehdä mahdollisimman objektiivista. Taustalla on ajatus siitä että vääristyneitä näkemyksiä ja tulosten tulkintoja saadaan esiin ja karsintaan. Tätä kautta tieteenteossa onkin oelnnaista dokumentointi, joka jaetaan ja jota arvioidaan. Kun raportissa on metodologia, voi joku toinen, paitsi tarkistaa tutkimuksen logiikan rikkumattomuuden, eli katsoa että lopputulos on loogisesti pätevä, myös toistaa kokeen ja katsoa tapathuuko todellakin sen suuntaisia asioita kuin mitä tutkimuksessa väitetään. Kumpikaan näistä ei onnistuisi ilman julkisuutta.
Samalla kun asiat ovat avoimia, voidaan huomata että tieteessä tärkeää on myös se, että asioita päästään varmistelemaan laajemmin. Avoimuus ja julkisuus tarkoittaa sitä että joku voi jatkaa tutkimuksen ympäriltä ja testailla paitsi koetta itsessään, myös tutkia siihen liittyviä asioita. Tällöin voidaan puhua tutkimusohjelmasta. Tässä on hyvä huomata, että joku voi kasata ison kasan koottuja selityksiä, joita ei voida tutkia. Nämä eivät ole asioita jotka ovat julisen tarkastelun alla. Ne jäävät kauniimmillaan pelkästään ääneenlausutuiksi testaamattomiksi oletuksiksi ja mielipiteiksi asiasta, ne jäävät pohjimiltaan jonkinlaisiksi saivarteluiksi ja venkoiluiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti