Tänään miekkailutunnille tuli ihmisiä kesätauon jälkeen. Eräs heistä kertoi että hän ei ollut käynyt loma -aikaan harjoittelemassa koska hän oli ollut laiska. Tilanteessa olisi helpompaa vedota erilaisiin kiireisiin. Siksi tuonlaisen vastaamisen antaminen tuntuikin ensikuulemalta "rehelliseltä mutta tyhmältä".
Kuitenkin vastaamisessa avautuu jotain, joka on mielestäni syytä ottaa hyvin vakavasti:
1: Jos ihminen tulisi lomalta ja selittäisi kiireistä, olisi kyseessä kuitenkin priorisointikysymys. Se, että on asettanut työn, lomamatkan perheen kanssa, laiskottelun sohvalla televisiota tuijottaen, levon ... arvojärjestykseen miekkailun kanssa. Priorisointi ei välttämättä ole miekkailulle loukkaavaa, vaan se voi olla arvonnosto tälle toiselle asialle.
2: Kysymys on siis joka tapauksessa arvostusvalintakysymyksestä. On lisäksi tavallaan turhaa mutkistaa tilannetta keksimällä poliittisesti korrekteja vastauksia jotka jokainen osaa arvata - esimerkiksi henkilön elämäntavat ja lomareissujen puutteen tuntemisen kautta - että kyseessä on vain ns. tekosyy. Ei yksinkertaisesti kannata syöttää paskaa johon kukaan ei kuitenkaan uskoisi.
Tästä voidaan jatkaa siihen miten erilaiset tekokiltit keksityt tekosyyt ovat usein hyvin ärsyttäviä. Ne ovat eräänlaista valehtelua jota odotetaan ja johon jopa kannustetaan. Tekosyy ikään kuin naamioituu selitykseksi. Selityksen ja selittelyn välillä on ero.
1: Ja tekee tämän olennaisesti samantapaisella tavalla, kuin mitä ad hoc -selitykset tekevät tieteenfilosofiassa. Selittäminen ja loogisuus ja rationaalinen perustelu kääntyy sen kautta ympäri: Tässä johtopäätös, mitkä premissit. Ja näin syntyy saivartelua ja selittelyä. Siksi ad hoc onkin lähinnä "välttämätön paha", jokin jota on vain siedettävä ikään kuin pakon vuoksi. Ei niitä arvostaa silti tarvitse. Ad hoc -selitykset hyväksytään ei niiden ansioiden vuoksi vaan niiden puutteesta huolimatta.
Kuitenkin näihin hyvän tavan mukaisiin selityksiin tulisi "tapakulttuurissa" yleensä suhtautua positiivisesti. Kenties tässä on takana se ajatus, että jos vaivautuu valehtelemaan, välittää jollain tavalla sen henkilön tunteista jolle valehtelee. Näin jos tulisi miekkailutunnille selittämään että miten vauhdikas loma oli (vaikka ei ollutkaan) niin osoittaisi että ei halua tuottaa mielipahaa joka tulee sanomalla "Ei inspannut tulla teijän messiin tänne, siis niinq oikeesti!" Puuttuminen valkoiseen valheeseen onkin eräänlaista kusipäisyyttä.
Kuitenkin minun näkemyksessäni kusipäisyydessä on monia kauniitakin puolia. Sellaista jossa rehellisyys pysyy paikallaan mutta typeryys muuttuukin epäkohteliaisuudeksi. Valehtelemisessa on aina myös vastuunpakenemisen elementti. Harrastuslaitoksen kohdalla kysymys totuuden vääristelystä on kenties hyväksyttävämpi, mutta jos vaihtoehtona olisi työpaikka ja sieltä otettu "oma loma", eivät "kootut selityket" olisikaan läheskään yhtä hyviä.
Tätä kautta rakennankin kaksivaiheisen oppitunnin, jossa katsotaan miten kusipäisyydestä saadaan pumpattua samanaikaisesti helposti sovellettava oleva hyödyllinen systeemi, joka on samalla jotenkin eettisestikin perusteltu. Ja koska tämä asenne jota alla kuvaan on mielestäni hyvin siisti, sellaisella tavalla jonka ihmiset usein tuntuvat liittämään kauneuteen - itselläni ei ole tyylitajua - käytänkin tässä esteettisyyteen viittaavia kohtia. Kauneuden tilalle voi tietysti laittaa vaikkapa loogisuuden tai minkä tahansa muun asian.
Ei tullut ruma vaan teit ruman!
Ensimmäinen kohta iskee suorastaan siihen venkoilun ytimeen. Usein ihmiset ajattelevat että nimen omaan onnistuminen on sidottavissa ihmiseen ja epäonnistuminen johtuu vain olosuhteista. Taustalla oleva ajatus tuntuu olevan se, että koska ihmisellä on tavoite, on tämän tavoitteen toteutuminen sitä että ihmisen tahto toteutuu.
Kuitenkin ihminen tekee myös ne rumat asiat. Ihmisen ajatteluprosessi ja kätensä (tms.) kuljettavat prosessia ja lopputulos on seurausta näistä. Ihminen on kiistatta tehnyt tämän epäonnistuneen tekeleen. Epäonnistumisen sysääminen jonkin muun päälle on väärin. Tämä statement opettaa että ihminen on vastuussa tekojensa seurauksista, olivatpa kyseessä onnistumiset tai epäonnistumiset. Tämä on vastuunkannon kannalta olennaista, koska mukavat seuraukset on helpompi sietää ja epämukavista ihminen helposti pyrkii venkoilemaan eroon. Painotus vääristyy siksi helposti nimen omaan siihen suuntaan että onnistumisesta kannetaan vastuu ja epäonnistuminen on muiden vika. Tätä vääristymää on syytä korjata siirtämällä painotusta ihmisille luonnostaan vaikeaan suuntaan.
Samalla opimme että inkompetenssi on tätä kautta ihmisen ominaisuus, jota voidaan korjata. Mistä päästään toiseen vaiheeseen.
Miksi teit ruman?
On selvää että tässä kysymismuoto on tärkeä. Sillä rumuuden syy on selvitettävä. Ensinnäkin useassa tilanteessa rumuus johtuu taitojen puutteesta. Tai siitä että ei jaksanut keskittyä. Nämä viittaavat asioihin joihin tarttumalla rumuutta voidaan vähentää. Näin saadaan välineelliset keinot korjata tilanne. Tai vähintään ymmärretään että lapsen huuto valvottaa ja huonontaa työtehoa, joka on sekin selitys tilanteeseen, ja kertoo elämäntilanteesta joka rumaa ihmettelevän on syytä ottaa huomioon.
Toinen puoli asiasta on se, että rumuus on joskus tavoitteellista. Siksi kysymys onkin itse asiassa pyrkimys ymmärtää sitä miksi rumuus oli hyvä juttu laittaa tähän. Esimerkiksi jos meillä on ruma teollisuuslaitos, rumuuden syynä voi olla se, että arkkitehtitaiteilijan tekele maksaisi hirveästi. Rumuus tuo säästöjä ja tehdasrakennuksen teossa on syytä keskittyä vain sen toiminnalliseen puoleen. Ja joskus ihmiset oikeasti, esimerkiksi taiteessa, tekevät rumia asioita vain koska ne ovat rumia ja niiden rumuus halutaan esimerkiksi näyttää. Samoin inkompetenssiin voi johtaa esimerkiksi kiire. Resursseja tarkkaan työhön ei olisi, eikä se ajaisi asiaa. Ja esimerkiksi viestinnässä ei välttämättä ole panostettu kielioppiin, kun on helposti saatu sisältö esille. On siistiä jos voi todellakin vastata jotenkin tätä tilannetta mukaillen että "Joo, ruma tuli, mutta en välitä siitä paskaakaan kun tavoittelin jotain ihan muuta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti