Puolisoni on koulutettu tietojenkäsittelytieteilijä. Tämä on hankalaa. Tavalla joka on varmasti tuttua niille jotka ovat esimerkiksi lääkäreitä. Tutut nimittäin olettavat, että tämä tarkoittaa samaa kuin konsultaatiointo ; On toki selvää että ihmiset hakevat alalle josta ovat kiinnostuneita. Ja on myös selvää että koulutus antaa kompetenssia. Mutta silti ei ole mukavaa olla se tyyppi, jolle soitetaan koska On Se Tyyppi Joka On Hyvä Tietokoneiden Kanssa.
Ihmiset saavat nuhakuumetta ja usein heidän tietokoneensakin kosahtelevat, joten lääkärit ja tietoteknikot ovat kiusojen alla.
Tietoturvallisuuspuoli on jotain joka tulee tietotekniikan kanssa usein esiin. Tässä mukaan astuu käytettävyyden kannalta ikävä asia ; Virusturva lisää käyttövarmuutta, mutta vähentää käyttömukavuutta. Esimerkiksi virusturva helposti hidastaa konetta huomattavasti. Ja hakkereilta suojaudutaan esimerkiksi salasanoin jotka pitää jopa muistaa (tai jos halutaan vain pieni tietoturva, niin hakea kovalevyltä, mikä hidastaa käyttämistä hieman.) Ja toisaalta sellaiset ohjelmat kuin vakoiluohjelmilta suojeleva "Spybot" voidaan haluta ottaa päältä vain sen takia että "se on se ärsyttävä ohjelma estää lataamasta niitä ilmaisia näytönsäästäjiä ja pelaamasta sitä kivaa peliä".
Kun kone sitten tämän jälkeen ei toimi, on syyllinen tietysti se konsultoija. Eikä se oma toiminta joka ensin ottaa kaikki rajoittavat ja ärsyttävät tietoturvavarat pois ja menee sitten seikkailemaan ties mille jännittäville "ladattavien pornojen alueille" siellä verkossa. Ilmaiskonsultin riesana onkin se, että hän on helposti tuplasti syyllinen ; Hän on se, joka laittaa niitä kiusoja jotka rajoittaa mukavaa koneen käyttöä. Ja kun kone silti hajoaa, niin käyttäjää ärstyttää. Kuitenkin tässä tilanteessa syyllisiä on vain yksi. Ja se ei ole konsultti. Arkijärki on se, joka harhaannutta esimerkiksi kokemaan että tietokoneen hajoaminen johtuu siitä konsultista. Oma harmiton toiminta niiden ilmaisten näytönsäästäjien kohdalla nojautuu ajatukseen että ihmiset siellä netissä ovat "niin anteliaita ja hyväntahtoisia."
Käytettävyyden kannalta tässä tapahtuu se, että liika luottamus toimintavarmuuteen johtaa käyttömukavuuden ylikorostamiseen. Ja tätä kautta sitten käy onnettomuus ja sekä käyttövarmuus että käyttömukavuus menetetään.
Vastaavaa asennetta löytyy tietysti myös pseudotieteden puolelta. Siellä perushahmona seikkailee crank. Hänkin kokeen skeptisyyden ja metodologian ja tieteellisyyden kriteerit kiusoina. Siinä missä tieteenfilosofit miettivät erilaisia keinoja varmistaa että tieto on mahdollisimman laadukasta, on selvää että tämä käyttövarmuuden hakeminen vähentää tieteentekijöiden käyttömukavuutta. Tämän vuoksi crank siirtyykin helposti vainodiskurssiin. Ei siis pelkästään siksi, että nykyään saa sympatiaa olemalla "vainottua vähemmistöä joka on erimielinen. Vaan ihan siksi että nämä tarkennuskriteerit taatusti vaikuttavat työhön "sillä tunnetulla tavalla".
Pseudotieteiden puolella halutaankin siksi poistaa rajoituksia ; Ne ovat niitä seikkoja jotka estävät sen oman näkemyksen läpipääsemisen. Tässä on käytössä kaksi linjamaa;
1: Relativistinen lähestymistavan mukaan tieto itse asiassa kiistetään, jolloin lopputuloksena on näkemys jossa tiede on vain näkökulmien leikkiä. Kyseessä on siis jonkinlainen vakava näkemysleikki, jossa ei itse asiassa käsitellä sellaisia asioita kuin totuuksia. ~ Tässä näkemyksessä käyttövarmuutta ei itse asiassa olekaan, ja siksi ainut mitä jää jäljelle on käyttömukavuus.
2: Loogisen positivismin jälkikaikuihin perustuva lähestymistapa, jossa uskotaan objektiiviseen maailmaan että sen päälle uskotaan jonkinlaiseen sisäsyntyiseen objektiivisuuteen. Sellaiseen jossa ihminen ikään kuin automaattisesti kokee todellisuuden oikein. Tällöin ei tarvitse olla huolellinen, koska ihmiset ovat ilman varokeinojakin kyvykkäitä erottamaan sen mikä näkemys on parempi. Taustalla on esimerkiksi "teologiasta tutun" warrantin kaltainen ratkaisu, jossa ihminen katsotaan sisäsyntyisesti loogiseksi ja rationaaliseksi ja oikein havaitsevaksi ja nämä tulkitsevaksi. ~ Tämä näkemys siis tavallaan esittää että Ihmisen käyttövarmuus on ilman tietoturvaakin erehtymätön ja että siksi varmistelua ja kriteereitä ei tarvita tieteen laadun parantamiseen.
Kuitenkin ainakin psykologia näyttää että logiikka ja tieteellinen ajattelu ovat varsin kaukana arkiajattelusta. Tieteellisyys ei ole luontevaa ja loogisuuden ja empiirisen metodologian opettelu vaatii juuri siksi harjoittelua. Ja siksi tarvitaan niitä tieteellisyyden kriteerejä ja muita vastaavia järjestelmiä. Ihmisen käyttövarmuus ei ole luonnostaan kiitettävä, joten on pakko panostaa siihen käyttövarmuuteen.
Etenkin kun tiede on, paitsi kiinnostavaa, myös hyödyllistä. Kun tässä tuoreesti esimerkiksi annettiin määrärahoja, jossa kärpästutkimuksen avulla selvitetään diabetekseen liittyvää aineenvaiduntaa, että hän ei panosta käyttömukavuuteen ja osta itselleen rahoilla "hemmetisti kaljaa", ja heitä tutkimuksen kriteerejä syrjään ja lähesty aihetta jollain esoteerisellä "mitä sydämeni sanoo tähtikartoista" -metodilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti