Olen tunnetusti valittanut runsaasti siitä, että valtionkirkko ei näytä oikein ajavan kaikkien uskovien asiaa vaan suojelee lähinnä fundamentalisteja. Esimerkiksi "homokohun" aikana kirkosta eroajia moitittiin koska eihän tiukkuus mitenkään "edusta kirkon kantaa". Kuitenkin käytännössä asiat pelaavat vain ja ainoastaan fundamentalistien tahdon mukaan. Homot eivät mene naimisiin koska heitä loukkaisi. Olenkin pitänyt tätä "antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa" -asennetta vihonviimeisenä.
Siksi olenkin iloinen. Uuden uutisen mukaan kolme järjestöä menetti rahojaan ja syyt olivat "Yhteisen kirkkovaltuuston mielestä järjestöt eivät ole sitoutuneet kirkon yhteisiin päätöksiin naispappeudesta ja seksuaalivähemmistöistä." Juuri tämänlaatuisia asioita sitä pitäisi tapahtua. Tämä tapaus oli hyvin valaiseva. Sillä se nosti esiin "suvaitsemattomuutta suvaitsevista" erikoisia piirteitä. Esimerkiksi leppoisa "mutkimus" piti sisällään mielensäpahoittamista. Kommenteista löytyy esimerkiksi seuraava "maijakaisan" lausunto ; "En voi kerta kaikkiaan ymmärtää, miten ei sallita mielipiteen vapautta eikä sallita ihmisten toimia omantuntonsa mukaan. Taustalla on kuitenkin kirkon parituhatvuotinen historia ja tulkinta. Lähetysjärjestöjen kohtelu on pahimmanlaatuista painostusta ja sellaisten asioiden kytkemistä yhteen, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään! Alhaista yrittää painostaa rahan avulla."
Tämä leppoisuus on tärkeää nostaa esiin, sillä se muistuttaa mitä tämä "suvaitsemattomuuden suvaitseminen" oikein tarkoittaa ; Kun sen ilmenemistä seuraa, ei voi kuin huomata että tämä joukko on kaikkea muuta kuin homogeenistä. (Pun.) Joukko voidaan jaka karkeasti esimerkiksi erilaisiin alatyyppiin. Näin voidaan kenties ihmetellä sitä missä vaiheessa pahuuden halaaminen on tehty hyvyydeksi. Että miten armodiskurssissa onkin yht'äkkiä korostunut se, että mielivaltaa ja vainoa tulee sietää tai on paha ihminen. Logiikalla jossa rasistit ovat lähinnä testejä antirasistejen suvaitsevaisuudelle eivätkä mikään ongelma joka kannattaisi ratkaista. Linjaman voi jakaa seuraavaksi;
1: Tekopyhät. Nämä ihmiset ovat yleisesti ottaen tiukan linjan uskovaisia. He vastustavat homoseksuaalisuutta. He vastustavat itse ties mitä. Kuitenkin fundamentalistiksi tunnustautuminen on "huonoa PR:ää". Siksi he ikään kuin edustavat jotain muuta tahoa ja suvaitsevat tätä. Ja tämä muu taho sattuu vain kannattamaan juuri niitä mielipiteitä joita itsekin kannattaa. Tämänlainen itsensäkiistävä rakenne on itse asiassa nykyhetken fundamentalismille tunnusomaista. Sen piirissä on OK seurata Lutherin ohjeita valehtelusta ; "Lying for Jesus" on eettistä kun se ajaa hyvää asiaa. Tämä linja näkyy vahvasti esimerkiksi "Mahdollisuus muutokseen" -kampanjan mainosten uskonnonkätkennässä.
2: Tekopahat taas näkevät esimerkiksi "Nuotan" homoseksuaalisuusprojektin kritisoimisessa sensuroimishalun. He kannattavat poliittisesti epäkorrektejenkin lausuntojen esittämistä ja vastustavat kaikkea sensuroimista. He ovat siis enemmänkin hyviä ihmisiä jotka haluavat leikkiä hieman anarkistisia. Heissä ei olekaan oikeastaan mitään muuta vikaa kuin se, että he sekoittavat konfliktin ja sensuurin ; Siksi he ilmenevät käytännössä sensuristisena tahona joka kieltää esimerkiksi "nuotan" kampanjoiden kritisoimisen. Lopputuloksena "toiset näkemykset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset" sillä toisen mielipiteet kielletään sensuristisina. Eikä huomata että fundamentalismissa sensurismi on olennaista. Kenenkään homojen ei haluta mennä naimisiin, olipa heidän mielipiteensä tai omatuntonsa mitä tahansa. Tämä tapa halutaan sensuroida tyystin. He siis ajautuvat "poliittisen korrektiuden" välttämisen nimissä erittäin vahvaan teologiseen oikeaoppisuuteen joka taas on "poliittista korrektiutta" äärimmillään.
3: Konformistit taas ajavat lähinnä konfliktien välttämistä. Heidän näkemyksessään on tyypillisesti jonkinlainen "kirkon idea" joka ajaa hyvyyttä itsessään. He itse asiassa voisivat varsin hyvin sallia esimerkiksi homoseksuaalien naimisiinmenon, mutta näkevät että "aika ei ole kypsä" eli asia loukkaisi jotakuta. Kirkkoa pitäisi silti kannattaa koska vaikka "yhteiskunnassa aika on kypsempi kuin kirkossa", niin kirkko kuitenkin kantaa ideaa. Usein tässä näyttää myös korostuvan näkemys jossa korostetaan kirkkoa työpaikkana papeille. Kysymys on siis ensi sijassa pastorien työviihtyvyydestä. Molemmat näkemykset edustavat elitististä valtionkirkkokuvaa, jossa kirkko on pappeja varten ja kansalaiset ovat jotain jotka kuulevat herran sanaa ja antavat määrärahoja toimintaan kirkollisveron kautta. Näen konformistit hyvinä ihmisinä jotka jättävät pahan rauhaan ja jotka siksi tekemättömyydessään aikaansaavat pahoja asioita. Ongelmana tässä linjassa on siis kirkon idealisointi niin että kirkko symbolisoi jotain ja tätä pidetään kirkon konkreettisena luonteena ja käytännöntoiminta abstaktioidaan irrelevantiksi. Ja elitismi jossa kansa on kirkkoa varten ja kirkkokritiikki on väärin koska pitäisi vain ymmärtää että kirkko on hyväksi kansalaisille kunhan kansa vain on ensin kirkkoa varten. Samalla kiukkuista vähemistöä paapotaan eikä asioita saada etenemään niin kauan kuin äänekkäitä on yksikin. Loukkaantuva vähemistö dominoi tätä kautta voimakkaasti enemmistöä ja enemmistöä loukataan vähemmistän loukkaantumisen estämisen vuoksi. (vrt. Homoseksuaalit ovat kenties vähemmistöä mutta "homomielisissä" on pirun monta heteroseksuaaliakin) Konformistit näyttävät ajattelevan että konfliktien peittäminen peittää koko ongelman, koska he eivät tajua mikä ero on pintarakenteen ja syvärakenteen välillä. Kun henkilökohtainen mielipide yksityisesti on pintarakennetta ja sallii erimielisyyden, sen politisoituminen eli esimerkiksi rajoitteiden tekeminen muille "koska muuten minä loukkaannun" on syvärakennetta, eikä näissä konflikteissa ei ole kompromisseja (homot joko eivät mene naimsiiin tai menevät naimisiin, joku loukkaantuu ja joku käyttää oikeuksiaan joka tapauksessa.)
Tämän alustuksen jälkeen voidaan sävyttää hieman sitä, mitä tapahtuu kun joukko pettyy ja loukkaantuu siitä että kirkko otti kantaa ja tiukensi rahahanoja.
1: Olenkin ihmeissäni siitä, että "homoillan" kohdalla kirkon leppoisa linja joka katselee tiukkan linjan toimintaa sormiensa välistä toppuutteli niitä joiden mielipide oli se, että homoseksuaaleilla ja naispapeilla on tietyt osat. Nyt taas näyttää siltä että päätös on nostanut heidät yhteen rintamaan. On erikoista miten tämä suvaitsevaisena itseään pitävä kirkon linja - joka puhuu aina uskonnonvapaudesta ja mielipiteenvapaudesta eikä "oikeaoppisuudesta" toimiensa oikeuttajana - on selvästi puolustamassa vain yhtä linjaa samalla kun toinen linja jää ilman puolustusta.
2: Homokeskustleun kohdallahan kiellettiin toimintaa. Tällöin toiminnan sensuroiminen nähtiin tärkeäksi koska se repisi jos joku muu noudattaa jotain sellaista ohjenuoraa jota joku toinen ei näe hyvänä. Toisin sanoen kun joku loukkaantuu homoavioliitoista epäkristillisinä, ei kukaan saa mennä homoavioliittoon vaikka omatunto ja mielipide olisi kuinka eripäin. Tässä tilanteessahan on kysymys vain täsmälleen samasta ilmiöstä ; Kun naispappeuden vastustaminen ja homoseksuaalien oikeudet johtavat monien tuohtumukseen, näiden tuohtujien ja loukkaantujien ja mielensäpahoittajien omaatuntoa ja mielipiteenvapautta kunnioitetaan ja tätä yhtenäisyyttä repivät konfrontaatiot halutaan vain lakaista maton alle.
3: On tärkeää huomata että kirkossa on vahva linjama jolla on mielipidekombo "perhearvot" joka tarkoittaa tiukkaa mielipidenippua perherakenteesta, avioliitosta, abortista, kansallismielisyydestä, seksuaalisuudesta ... Heidän perusideansa on se, että sääntö on paitsi jotain jota he itse yksilöinä edustavat, niin tämän lisäksi myös jotain jota kaikkien olisi pakko harjoittaa. Näin esimerkiksi tämän linjan homoseksuaali ei omatunnon syistä jätä menemättä naimisiin koska se olisi "pyhäinhäväistys" ja antaisi erimielisen homoseksuaalin mennä naimisiin "koska omantunnonvapaus". Sen sijaan hän loukkaantuu jos joku toinen homo päättää eri tavalla ja tämä toisen omantunnon seuraaminen nähdään repivänä ja destruktiivisena.
Karkeasti ottaen tässä näkyy miten "yksityisellä" ja "yleisellä" pelataan kirkkodiskurssissa. - : Fundamentalistiselle linjamalle omatunto on selvästi yksityinen ja poliittinen aina tilanteen mukaan. Se on poliittinen silloin kun fundamentalistinen omatunto pakottaa kaikkien muiden tottelemaan koska muuten hän loukkaantuu. Ja tämä "loukkaaja" on ilkeä, eikä loukkaantuja suinkaan herkkänahkainen komentelija-pakottaja. Oikeaoppisuuden nimessä omatunto sallii kuitenkin toisen varpaille tallaamisen ja muiden omantunnon loukkaaamisen koska tässä on kysymys yksityisen vakaumuksen mukaan sovitetusta ulkoisesta toiminnasta. ~ "Suvaitsemattomuuden suvaitsijat" joita on kirkon "leppeässä linjassa jota fundamentalistit eivät edusta" ajavat sitten juuri tätä kuvaa. Eli he komppaavat tätä. Fundamentalistien tulkinnalle annetaan arvoa ilmeisesti siksi että "vuosituhantinen tulkintaperinne" antaa lopullisen painoarvon niin että toisten omatunto ja uskonnonvapaus merkitsevät enemmän kuin toisten.
Tässä kulmassa unohtuu tietysti se, että raha on aina poliittista ja valtaa. Jos asia etenee yksilöstö toimintaan kyseessä on poliittinen asia. Siitä on oikein mainita. Sillä vaikka sloganeissa "usko merkkaa eikä uskonto" niin juuri poliittinen ilmentymä tarkoittaa sitä että kysymys on USKONNOSTA jossa on instituutio, joukko ihmisiä jotka ajavat olennaisesti samoja asioita ja samoja mielipidenippuja, dogmeja. (Kuten naispappikysymyksen, aborttikysymyksen, seksuaalivähemmistökysymyksen...) Siksi se, että kirkko antaa rahaa on täsmälleen sama asia kuin kannanotto "tämä asia ajaa kirkon virallista kantaa, tätä kirkko tukee eli kannattaa." Omaantuntoon tässä ei koske kukaan. Omatuntoa tässä ei käännytetä pois. Rahoituksenpoisto ei ole mielipiteenkieltoa, rahoituksen voi hankkia muualta jos sitä niin tärkeänä pitää - sikälimikäli asia on juridisesti sallittua kuten tässä on yleensä asianlaita.
Näin kirkosta eroaminenkin on poliittisesti ilmenevä omantunnonilmaus. Sille ja sen tuomille kielloille on annettava täsmälleen sama oikeus kuin fundamentalistien innolle kieltää ketään homoseksuaalia menemästä naimisiin kirkossa - ja yllättävän moni laajentaa tämä koko yhteiskuntaa koskevaksi, jolloin ei ole enää väliä edes sillä onko kristitty tai kiinnostaako joku "oikea alkuperäinen tulkinta" vaikka sellainen voitaisiin Raamatusta löytääkin. Koska tätä kieltotapaa on aina voitu tehdä ja henkenä on ollut että "keskustellaan asiasta" ja sitten tälläisiä rajoitteita on voitu harjoittaa (kuten on tehty).
Koska suvaitsemattomuuden suvaitsijat eivät ole lynkkaamassa joka ikistä ihmistä joka on tehnyt mitään tämänsuuntaista sanotaan vaikkapa 1970 -luvulla kun valtionkirkko yritti estää homoseksuaalien normaalien ihmisten joukkoon saamista kovalla innolla, eikä tälle ole vastustavaa linjamaa tästä porukasta kuulunut, tiedämme että jonkun toiminnan rahoittamisen ja ulosrajaamisen tekeminen ei ole mikään paha asia. Niin saa tehdä omaantuntoon ja mielipiteeseen vetoamalla, koska juuri niinhän tässä on vuosikausia tehty.
Ei yksinkertaisesti voi olla niin että "demokraattinen mielipide, arvokeskustelutulos ja kirkkohallituksen päätökset" ovat merkitseviä vain silloin kun ne sattuvat komppaamaan fundamentalisteja ja muulloin ne ovat turhuutta ja pahuutta. - Näin siis sikälimikäli halutaan vetää väitettä että kyseessä ei ole "oikeaoppisuusdiskurssi" vaan "omantunnonvapaus, mielipiteenvapaus ja sananvapaus". Kaksinaamaisuus on toki pelin henki monilla, mutta sen tunnustamista ei tapahdu. Tässä onkin nyt näytön paikka, koska teot näyttävät todelliset intentiot tasolla jota mikään "en ymmärrä, en tarkoita, en sano mitään tuollaista" -kiistot eivät paina yhtikäs mitään.
Tämän taustalle voidaan laittaa kontrastiksi se, että kirkosta eroajat nähtiin jonkinlaisina "kiristäjinä". Relanderin tapaiset ihmiset esittävät että eroaminen ja boikotti ei toimi ja että asiat pitäisi ratkaista sisäisellä keskustelulla. Nyt kun kirkko kuuntelee ihmisiä ja seuraa tätä kuuntelua, tämä nähdään selvästi erityisen pahana. - Ja nähdään pahana nimen omaan äärimmäitä suvaitsevaisuutta keskustelunoikeutuksina käyttävien parissa. - Tämä tarkoittaa sitä, että usko sisäiseen keskusteluun kokee pienen kolauksen. Miten kirkko muka voi kuunnella ihmisiä vedota että Räsänen ei "edusta kirkon kantaa" jos tämänlaiset rahahanojen sulkemiset kielletään? Miten kirkko voi ratkaista epäkohdat jotka ovat monelle selvästi sellainen mielipide että omatunto pakottaa eroamaan kirkosta kun näitä epäkohtia on - etenkin kun kyseessä on toiminnan sensuuri eli esimerkiksi homoavioliittojen totaalibannit (heteroavioliittojahan ei bannita jotan tämä linjama ei itse asiassa kiellä ja estä fundamentalisteja toimimasta omantuntonsa mukaan)?
Ei voi olla niin että toisten omatunto kielletään ja toisten annetaan tehdä rajoitteita. Jos homoseksuaalit voidaan pitää pois aviosta eikä tätä saa pitää uskonnonvapauden rikkomisena koska kirkko voi päättää autonomisesti asioistaan, niin kyllä ne fundamentalistit homokielteiset syrjijätkin pitää saada toimintarajoitusten alle ihan samalla tavalla. Privileegioiden hakeminen ei toimi kun argumentaatiokentäksi on valittu mielipide, omatunto ja sananvapaus, mielipiteenvapaus ja monet muut vastaavat "oikeaoppisuuden" ja "dogmaattisuuteen" vastakohdat. Et voi vedota yhteen ja harjoittaa toista.
Jos tämänlaisia iskuja ei saisi sadella, ainut keino vaikuttaa kirkossa on nimenomaan erota. Näin siksi että rahan antaminen on aina poliittinen kannanotto "tätä toimintaa haluan tukea". Rahahanojen sulkeminen on kannanotto "omatuntoni kieltää osallistumasta tämänlaiseen". Ja vasta sakottaminen olisi mielipiteenkieltoa ja sensuuria. Tällä linjalla ollaan menty "juhlapuheissa" joissa kirkon suvaitsevaisuutta ja lauman lempeää kohtelua ja demokraattista päätöksentekoprosessia on kehuttu. Ja tällä linjalla pitää mennäkin. Tosin tässä nyt näyttää ensi kerran siltä että kirkko kuuntelee hiljaista enemmistöä eikä megamökäävää vähemmistöä. Eli puheita kuunneltaisiin juhlapuheiden liturgioiden mukaan kenties ensimmäistä kertaa.
Jos kirkko jatkaa tällä linjalla, minä lupaan siirtyä takaisin kirkollisveroa maksavaksi jäseneksi! Kirkkokritiikkikin taitaisi lopahtaa kun tarvetta sille ei enää olisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti