Amerikoissa kiduttamisen kannattaminen ja vastustaminen jakaa yllättävän kovasti mielipiteitä. Tästä hyvän esimerkin saa tuoreesta presidenttipelistä. Nykyinen presidentti Obama vastustaa kiduttamista, myös ns. waterboardingia. Monesta tämä kidutuksen salliminen on virhe joka perustuu erehdykseen. Obaman todennäköisin haastajan, Romneyn, kanta selviää "Romney moitti tv-väittelyssä Obamaa siitä, että tämä on erehtynyt pitämään Yhdysvaltoja samanlaisena kuin muutkin maailman valtiot. Romneyn mielestä Yhdysvallat on poikkeus, itsestään selvä vapaan maailman johtaja, jonka arvot ovat vahvemmat kuin muilla ja jonka ulkopolitiikan keinona ja päämääränä on sen oma voima."
Suomeen tämänlaiset puheet tuntuvat omituisilta. Mutta USA:ssa kristityt konservatiivit harjoittavat ajatusta jossa Amerikoilla on privileegio. Se on "maailmanpoliisi", joka saa käyttää voimaa joka on muilta kielletty - samaan tapaan kuin poliisit ja sotilaat ovat voimankäytössä erityisasemassa. Heillä on vanha sanonta "City upon a Hill" joka kuvaa sitä miten Amerikka on "One nation under God" ja tässä viitataan Matteuksen evankeliumiin (Matt 5:14) joka ilmenee Englanninkielellä muodossa "You are the light of the world. A city that is set on a hill cannot be hidden." Tämä tekee USA:lle erikoisaseman, se antaa itselleen luvan olla toimija jonka ei tarvitse välittää muiden pelisäännöistä.
City upon a Hillin ajattelusta on johdettu suuntaus "American Exceptionalism" joka on voimakas ulkopoliittinen kannanotto ; Sen rakenne on kuvattu muodossa "American ideology, based on liberty, egalitarianism, individualism, populism and laissez-faire." Tässä näkemyksessä valtion kontrolli yksilöistä halutaan minimoida. Näin yhteiskunnassa vastustetaan elitismiä kaikissa muodoissaan. Yhdistettynä "House upon a Hill" -ajatteluun onkin jotain joka värittää kristillistä oikeistokonservativismia. Joten ei olekaan ihmeellistä että konservativismi liittyy sellaisiin ilmiöihin kuin dominionismi ja "anti-intellektuellista eliittiä" vastustava denialismi. Samoin ei yllätä että moraalin nimessä USA:ssa voidaan kannattaa lujastikin kuolemantuomiota ja kidutusta.
Tämä voisi tietysti olla vain Amerikkaa. Mutta tosiasiassa elämme globaalissa maailmassa. Siksi esimerkiksi USA:n konservatiivisten oikeistofundamentalistien lempilapsi, (evoluutiodenialistinen) kreationismi on Suomessakin yllättävän yleistä. USAn "ekseptionalismista" voidaankin nähdä - jopa olennaisena - osana suomalaista fundamentalistien keskustelutapaa. ~ Kun olin lapsi, kehuttiin että Suomi oli Euroopan Amerikkalaisin maa. Tällä korostettiin sitä että esimerkiksi tuotteita voitiin laittaa koeluonteiseesti Suomeen ja jos ne pärjäsivät täällä, ne pärjäsivät todennäköisesti myös USA:ssa. Nyt fundamentalistit ovat Suomen USA:laisimpia konservatiiveja.
Moni ei ehkä huomannut että "homoillan" jälkimainingeissa oli jotain yllättävää. Silloin kun minä olin lapsi, fundamentalistit käyttivät ensisijassa oikeaoppisuusargumentaatiota. Eli he vetosivat siihen että Raamattu vain kieltää jotkin asiat. Nyt kuitenkin esiin nousi vahva uskonnonvapauden ja sananvapauden sävy. Homoseksuaalisten naimisiinmeno esitettiin fundamentalistien uskonnonvapauden häirintänä. "Suvaitsemattomuuden suvaitseminen" nousi keskustelun ytimeen. Tässä on hyvä huomata, että fundamentalistit vaativat kirkolta joko fundamentalistien oikeaoppisuutta tai sitten he vaativat että kirkko noudattaa laissez-faire -menettelyä. Eli joko ollaan fundamentalistien puolella tai sitten ollaan estämättä fundamentalistejen vapautta toimia. Tämäntapainen toimintastrategia on tavallista USA:n "American exeptionalisteilla". - Eikä sen pitäisi modernissa globalisoituneessa maailmassa yllättää ketään muuta kuin niitä jotka muistavat "klassisen jaon" jossa USA on kalvinistinen ja esimerkiksi Suomi luterilainen.
Kuitenkin in facto elämme pienessä maailmassa. Esimerkiksi valtionkirkkomme on muuntunut mukailemaan "USA:lta yllättävänkin paljon maistuvaa" keskustelutapaa. Kirkon "suvaitsevaisto" on passiivista enemmistöä joka antaa vallan fundamentalistiselle vähemistölle. Kun tilanne on se mikä se on, eli fundamentalistit ajavat omia arvojaan koska ovat "House on the hill" ja leppoiston "suvaitsemattomuuden suvaitseminen" on sitä että he nysväävät suvaitsevaisuudesta ja kannustavat fundamentalisteja huutamalla että "laissez-faire", on kirkosta muodostunut juuri sellainen rasittava mätäpesäke joka se on ~ Joko siellä pelataan fundamentalistien ehdoilla (exeptionalism) tai sitten fundamentalismi ehdoilla (laissez-faire).
Tässä valossa on hauskaa katsoa miten Pasi Turunen on suhtautunut tuoreeseen valtionkirkon päätökseen olla tukematta tahoja jotka vasustavat naispappeutta tai seksuaalivähemmistöjä. Hän kuvasi sitä sanomalla että syrjimisdiskurssissa on huomattava että syntiä saa syrjiä. Hän kuvaa että jos tuomitset fundamentalistit niin syrjit syrjijöitä "Lähetysjärjestöt tekevät Simolan mielestä syntiä pitäessään homosuhteita syntinä ja sellaista ei ilmeisesti tarvitse suvaita mikä on syntiä. Syntiä saa syrjiä. Vaikkapa ottamalla lähetyskannatuksen pois. Tältä osin Simolan teksti tuo mieleen kivuliaan spagaatin. Hän ei itsekään pysty olemaan niin absolutisti kuin mitä konservatiiveilta edellyttää."
Samalla linjalla ollaan yleisemminkin, kuten esimerkiksi kirjoituksessa "Selkeä viesti - mutta mistä?" jossa sanotaan "Mikäli päätoimittaja Simola tarkoittaa hurskastelulla ulkokultaisuutta tai teeskentelyä, niin ehkäpä hän on tässä oikeammassa kuin tarkoittikaan. Vaikuttaa siltä, että Helsingissä torjuntaan ihmisten lajittelu elämäntavan perusteella kelvottomiin ja kelvollisiin Kristuksen lapsiin, siis parannuksen tehneisiin ja parannusta tekemättömiin. Tämä on aivan oikein. Mutta samalla vaikuttaa kuitenkin myös siltä, että Helsingin seurakuntayhtymän valtuusto torjuu koko parannuksen tarpeen." ... "vapahtajamme ei hylkinyt ketään, ei publikaania, porttoa eikä spitaalista. Synnin hän kuitenkin torjuu jyrkästi. Vapahtajamme torjuu siis synnin, ei synnin turmelemaa ihmistä. Tämä on tärkeä viesti kaikille, jotka yrittävät jo tässä ajassa jakaa ihmisiä pelastettuihin ja kadotettuihin. Mutta myös niille jotka julistavat pelastusta ilman parannusta." Tämä kehuttu analyysi muistaa mainita myös seuraavan "Seurakuntayhtymä hallinnollisena yksikkönä voi toki määritteellä itselleen ihan omat arvonsa, mutta kirkon opin määrittely ei sille kuulu. Seurakuntayhtymän valtuusto ei esimerkiksi päätä miten katekismuksen sisältöä opetetaan alueen paikallisseurakunnissa. Jokainen valtuutettu erikseen uskovana kristittynä, sikäli kun sitä on, tekee toki itse omat johtopäätöksensä yhdessä Herran kanssa rukoillen. Näin siis ketään erikseen osoittamatta, saati ennalta tuomisematta." Tämä on sinällään mielenkiintoinen keskustelunaihe, koska Seurakuntayhtymä on vain määrännyt määrärahoista, se ei ole tehnyt noita tuossa määriteltyjä asioita. Se ei kiellä vakaumusta, vaan pelkästään kieltäytyy maksamasta jos joku todella edustaa niitä. Ajatus muuttuu vielä kieroutuneemmaksi kun muistetaan että homoseksuaalien avioliittoonmeno kirkossa on jotain jota ei selvästi jätetä pelkäksi "omiksi johtopäätöksiksi jotka tehdään yhdessä Herran kanssa rukoillen". Ei, ne pitää kieltää ja tätä kautta määrittää konkreettisesti kirkon opin ja sallitut käytänteet. Näin ollen koko jutun sävystö muuttuukin varsin omituiseksi ; Tempun nimi näyttää olevan "syytetään muita jostain jota he eivät tee, mutta jota me tarkalleen ottaen teemme". Ja tämänlaista kehutaan sitten hyväksi ja laadukkaaksi ajatteluksi ; Tekstin jonka laatu on sillä tasolla että sitä voi käyttää akateemisesti hyödyllisesti ja rakentavasti vain yrittämällä julkaista sitä ns. "Sokal -testinä".
On selvää että tässä on takana ajatusta siitä että jos fundamentalisti tuomitsee syntinä on kyseessä "oikeutettu syrjintä". Mutta samalla "syrjintää voidaan jakaa hyväksyttävään ja eihyväksyttävään" -asennetta ei voida sitten soveltaa fundamentalisteihin itseensä, tällöin vaaditaan laissez-faire -asennetta. Fundamentalistit saavat siis tuomita ja syrjiä syntiä ja asettaa juridisia esteitä vakaumuksensa pohjalta yhteiskunnassa laajemminkin - edes eikristitty homoseksuaali ei pääse normaaliavioliittoon koska se loukkaisi fundamentalistia. Mutta fundamentalistien omaa toimintaa ei saa rajoittaa. On selvää että tässä on kyseessä "Fundamentalist exeptionalism". Fundamentalistit ovat ihmisryhmä joka saa syrjiä pahaksi näkemäänsä asiaa. Mutta toiset eivät omista lähtökohdista saa tuomita heitä.
Tämä toki näkyy yleisemminkin kansankirkko-asenteessa. Kirkkoa pidetään autonomisena yhteisönä jonka arvoja yhteiskunnan jäsenet eivät demokraattisesti saa päättää. Eli esimerkiksi homoseksuaalisuuskysymys on määritelty "kirkon sisäiseksi asiaksi". Kuitenkin samanaikaisesti kirkkoa pidetään erityisasemassa. Tapa käyttää "kansankirkkoa" jonain "valtionkirkkoa isompana" joka nousee instituutiotasolta ja "kantaa kansan ideaalia" on tuttu ; Päivi Räsänen ja muut vastaavat ovat hyvinkin ajamassa näkemystä jonka mukaan Suomen laki on kristillisyyden läpitunkevaa ja että arvomme ovat siksi ensi sijassa kristinuskon arvoja.
Näin autonomia saadaan tunkea politiikkaan mutta "ei oikein toiseen suuntaan". Tässä on kysymys olennaisesti samanlaisesta luokittelutavasta ja argumentaatiostrategiasta joka on tuttu USA:n kiduttamisenoikeuttajilla. Turunenkin suostuu puhumaan hyväksyttävästä ja pahasta syrjinnästä vain kristinuskon termein. Arvokeskustelu jääkin fundamentalisteilla "fundamentalististen kristittyjen sisäiseksi diskurssiksi jota käydään fundamentalististen kristittyjen ehdoilla". Tämän ulkopuolelle ei osata eikä suostuta menemään. Näin meillä onkin kirkkokolhoosi, joka on inkompetentti käymään keskustelua muulla tavalla. On syntynyt sloganoitu puhe jossa on vain "totaalinen sosiaalinen fakta".
Tässä ei tarvitse huomata kuin se, että tosiasiassa kirkkopuheessa on kysymys siitä että kirkollisvero on edellytys kirkkoyhteisömme olemassaololle ja sen konkreettiselle toimintakyvylle. Näin ollen ihmisten vapaus valita uskontonsa johtaa eroamismääriin. Keskustelussa on siis myös siitä millä kirkko ja kristinusko oikeuttaa itsensä valtiossa. Moni ajattelee että jos valtionkirkko syrjii naispappeja ja homoseksuaaleja "kristillisen uskon nimissä" niin "sitä pahempi kristinuskolle". Hekin muistuttavat että suvaitsemattomuus ei ole vielä samaa kuin asioiden jakaminen eettiseen ja epäeettiseen. Heidän mukaansa syrjintä on sitä että luokittelevaan arvioon lisätään termi "pahuus". Näin kaikki eriarvoittaminen ei ole syrjintää. Näin se onkin konnotaatioiltaan "oikeuttamattomuutta vaativa" ; He huomaavat että koko sanaa "syrjintä" ei itse asiassa voi sanoa ottamatta jonkinlaista eettistä kannanottoa. Jos syrjintä tarkoittaa mitä tahansa arvovärittämistä, niin sitten koko sana olisi sisäisesti ristiriitainen. ~ Näin ollen syrjintää voidaan käyttää esimerkiksi koulukiusaamisessa. Jos vastustaa koulukiusaajaa ja hänen toimiaan ei suinkaan "ole suvaitsematon suvaitsemattomuudelle" sillä suvaitsemattoman vastustaminen nimenomaan on sitä suvaitsevaisuutta ja sen ajamista. Suvaitsemattoman suvaitsemattomuus on jopa sisäisesti ristiriitaista.
Siksi syrjintä on hieman kuten Pasi Turusen synnin syrjintä ; Vaikka Turunenkin näkee että jokin syrjintä on pahuutta, syntiä saa silti syrjiä. Turunen määritteleekin siksi koko suvaitsevaisuuden ja syrjinnän totaalisesti eri tavalla. Näin ei ole ihme jos keskustelua ja ymmärtämistä ei tapahdu. Valitettavasti jos tämä ymmärrys tapahtuu koko "suvaitsemattomuuden suvaitseminen" romahtaisi. Kenties siksi tätä ymmärtämistä ei myöskään tule tapahtumaan. Sillä "kalvinistinen" argumentaatio on vallannut suomalaisen fundisskenen ikään kuin "pakan alta" ja "pikku hiljaa" alkaen 1980 -luvun ensimmäisistä vakavasti otettavista "laajemmista kreationismin maahantuonneista". Lopputulemana on privileegio/kaksoisstandardiasenne jossa fundamentalismi on "itsestäänselvä objektiivisen moraalin ohjaaja ja määrittäjä" ja erimielisten on otettava "laissez-faire" jotta eivät vastustaisi vapautta (kuten uskonnonvapautta), eli keskustleukyvyttömiä yksille napeille tehtyjä pikkunatseja jotka kykenevät oikeuttamaan homoseksuaalien ajon yhteiskunnan roskasakiksi ja oikeuttamaan samalla kidutuksen tai vastaavat asiat, ilman että he kokevat että heidän omaan eettisyysleimaansa on tullut mitään säröä tai tahraa tämän "synnin vihaamisen" vuoksi.
Otsikon takana on tietysti "City over the Hills" -slogan yhdistettynä kauhuelokuvaan nimeltä "House of the Hounted Hills" sekä huonoon puujalkavitsiin.
3 kommenttia:
Itse kannatan aktiivista liberalismia eli sitä, että asetutaan avoimesti yhden asian puolelle ja avoimesti jotain toista vastaan. Passiivinen liberalismi tarkoittaa sitä, että ei oteta kantaa suuntaan eikä toiseen. Käytännössä passiivinen liberalismi ajautuu vääjäämättä ristiriitoihin, koska se perustuu harhaiseen arvoneutraalisuuteen, joka päätyy kumoamaan itse itsensä.
Passiivinen liberalismi edellyttää, että esimerkiksi moraalittomaksi herjattu homo suvaitsee herjaajiaan, mutta ei edellytä herjaajilta homon suvaitsemista. Miksi homon pitäisi ottaa vastaan arvokonservatiivien herjoja ja sitten vielä mennä juhlimaan heidän heterohäitään? Miksi suvaitsevaisuuden taakka on sälytetty yksipuolisesti homon harteille?
Koska passiivinen liberaali näkee maailman modulaarisena kokonaisuutena, jossa ihmiset jakaantuvat omiin oikeuksia nauttiviin heimoihinsa. Arvokonservatiivisen heimon lajiolemukseen kuuluu homovastaisuus, ja niinpä passiivinen liberaali antaa sille vapauden hyökkäillä homoja vastaan. Homoheimon lajiolemukseen sen sijaan kuuluu vain homoilu, joten sillä ei ole vapautta suhtautua torjuvasti arvokonservatiiveihin. Näin passiivinen liberalismi kumoaa itse oman tasapuolisuuden vaatimuksensa.
Aktiivinen liberalismi on rehellisempää, sillä se ei elättele harhakuvitelmaa arvoneutraalisuudesta. Se antaa arvokonservatiivien herjata homoja, mutta vastaavasti kritisoi avoimesti arvokonservatiiveja homovastaisuudesta. Kaikilla osapuolilla on näin valta sanoa oma näkemyksensä, ja kaikki manipuloiva höpinä toisten mielipiteiden suvaitsemisesta voidaan heittää mäkeen.
Kiitos kommentistasi, joka hieman reflektoi liberalismin suuntausten perusasioita. Niitä jotka on kenties hyvä muistaa.
Se muistuttaa mukavasti siitä että liberalismilta vaaditaan "suvaitsemattomuuden suvaitsemisdiskurssissa" (Persujen jne suosikkikamaa) mukaista toimintaa.
Tässä mielessä se mukailee hyvin blogini linjaa ; Olen dissannut "suvaitsemattomuuden suvaitsemista" esimerkiksi valtiokirkkokritiikeissäni runsaasti. Ja tässä mielessä olemme hyvinkin samaa mieltä.
Tosin rehellisesti ottaen kommenttisi toi hieman sellaisen olon, että ottaisit tämän blogauksen lähinnä arvokeskustelukulmana, jossa esitellään, puolustetaan ja vastustetaan tiettyä näkökulmaa. Se on kuitenkin enemmänkin ideologia-analyysi joka on enimmäkseen filosofianhistoriallinen.
Näin minulle jäi jopa hieman sellainen kuva, että kenties näit minut USA -tyyppisenä oikeistokonservatiivina. (Olen toki konservatiivi, mutta hyvin omituisella tavalla koska minulla on paljon perinteisesti liberaaleiksi nähtyjä mielipiteitä esimerkiksi/eritoten uskonto-seksuaalisuusteeman kohdalla.) Tästä haluan tietysti itseni irtisanoa, varmuuden vuoksi. (Voi olla että luit tekstin "oikein" konservatiivivastaiseksi. Osa kuitenkin näkee että jos lähteistää ja sitoo filosofeihin jonkun näkemyksen niin olisi samantien tämän näkemyksen puolustaja. Minusta sellainen on kenkkua.)
PS. Anonyymit eivät muuten ole mitään mieltä täällä. Tai missään muuallakaan. Yleisenä blogikäytänteenäni on vaatia vähintään pseudonyymiä. Jos tekniikka muuten pettää, niin kun pystyy tekstiä suoltamaan voi sinne sen yhden rivin laittaa loppuun.
Tällä on funktio ; estetään esimerkiksi teoreettisesti mahdollinen eri anonyymikommentoijien sekaantuminen toisiinsa. Ja ennen kaikkea sillä on funktio minun vittuuntuneisuuden estämisessä. "Kottaraisenpöntöstä huutelemiset" ärsyttävät minua lähes yhtä paljon kuin se ärsyttää Timo Soinia - ja hieman vähemmän mitä Timo Soini ärsyttää itseäni.
Käytänteet ovat itse asiassa pyyntöinä tuossa blogintekstilätinässä joka "miltei näyttää muinaissuomelta". Toki ymmärrän jos "humoristiselta vaikuttava" voidaan ohittaa. Mutta ole ystävällinen äläkä ohita. Siinä ei rehellisesti sanoen ole blogikommentointiperiaatteideni kannalta turhia lauseita.
Lähetä kommentti