"Uuden Suomen" - toivon mukaan puolileikillinen ja semiparodinen, joskin luultavasti jotain ihan muuta tyyliä edustava -"Opas miehille: Top 10 järjetöntä asiaa, jotka ovat aika tärkeitä naisille" kertoo erilaisia kulttuurissamme kieltämättä feminiinisinä nähtyjä asioita. Esiin nousevat erilaiset ilmiöt kauppashoppailuista horoskooppidiggailun1 kautta verhoihin.
Monet piirteet nähdään naisellisina - vaikka minun onnekseni meidän perheessä ei noita omituisuuksia harjoiteta eikä niistä kumpikaan pidä. Ja itse asiassa monet niistä näyttävät olevan "Kulttuurillisia konventioita". Jotain joissa on selvästi naisten yliedustus. Tässä mielessä toivoisinkin että joku sukupuolineutraalin ajattelun edustaja tulee queer -henkisesti esiin selittämään että näissä on selvästi sukupuolista vallankäyttöä ja alkaa kitkemään niihin liittyviä mieltymyksiä. Sillä epätasainen sukupuolijakaumahan näyttäytyy heille jonain joka on merkki pahuudesta. Vaikka esimerkiksi horoskoopit ovat tietysti lähinnä merkki tyhmyydestä ja verhojen laittaminen merkki siitä että mies koikoilee liikaa sisällä munasillaan ja naapurit valittavat tästä.
Nostan kuitenkin esiin yhden pienen mutta merkittävän asian. Asenteen. Linkki nimittäin kertoo että "Suurin ero miesten ja naisten poliittisessa käyttäytymisessä on suhde asenteisiin. Miehet eivät suhtaudu, naisille asenteet ovat kaikki kaikessa. Kukaan ei puhuisi rasismista tai vihapuheista, jos parlamentti koostuisi 200 valtiomiehestä. Nyt puhutaan, ja välillä ei puhuta mistään muusta kuin niistä asenteista, jotka heijastavat miesten vanhentuneita tai rasistisia asenteita, joita ei vielä ole pystytty kitkemään asennekasvatuksella, kuten sukupuolineutraalilla kasvatuksella. Sanomattakin on selvää, että "asenteista", siis niistä "oikeista asenteista" ei ole minkään valtakunnan hyötyä tai etua, ei rahallista, teknologista eikä yhteiskunnallista. Naisilta saa kuitenkin lisäpisteitä, jos on ympäristön tilan tiedostava, homot hyväksyvä, tasa-arvoa kannattava, rasismia vastustava, tietoisuutta lisäävä ja maailmaa pelastava mies, joka lisäksi on rikas, komea ja hyvä sängyssä." Tosiasia on, että ylläoleva lausunto esiinlausuu jotain joka todenna esitetään elämässä näin. Asennemaailma ja asennekasvatus nähdään tunnepuheena. Eli se on jotain jota vain naiset harjoittavat ja joka on jotenkin epämiehekästä.2 Esitys on, että yhteiskunta toimii puhtaalla instrumentalismilla ilman takana olevia asenteita.
Tosiasia on tietysti se, että instrumentalismi ilman arvovalintoja on mahdotonta ; Voidaksesi sanoa mikä on haluttavaa tai kannattavaa, on päätettävä että jotkut asiat ovat haluttavampia ja parempia kuin toiset. Välineellinen instrumentti toki auttaa meitä objektiivisena työkaluna pääsemään haluttuun lopputulokseen. Mutta ilman "arvotettua maalia" ei ole mitään jota voitaisiin lähestyä. Tämä tarkoittaakin sitä että asennekasvatus onkin usein kätketty. Asenteita on paljon ja niiden olemassaolo on vain jätetty eksplisiittisesti lillumaan 3 Tällöin vain puhutaan esimerkiksi maailmankuvista, kuten kristinuskosta, ja oikeudenmukaisuudesta.
Siitä miten asenneilmapiiri voidaan saada esiin näyttäytyy kenties parhaiten utilitarismin kohdalla. Se on etiikkakäsitys jonka pääsävy on nimenomaan instrumentalismissa. Sen kohdalla pääongelmana on "viattoman rankaisemisen ongelma". Tässä nostetaan esiin se, että kun utilitarismi kannustaa siihen että mikä tahansa millä saadaan aikaan enemmän hyvää kuin pahaa oikeutetaan, on viattomia hyvä rankaista, jos siitä seuraa enemmän hyvää. Tätä kautta voidaan todellakin päästä siihen tilanteeseen että jos rikos ei selviä, on oikein lavastaa syytön syylliseksi, valehdella silmät korvat päästä että syyllinen on saatu kiikkiin, ja rangaista tätä. Näin saadaan pelotusvaikutus yhteiskuntaan, eikä kukaan uskalla tehdä rikosta kun siitä selvästi jää kiinni. Utilitaristinen järjestelmä siis oikeuttaa tämänlaisen rankaisemisen - ja itse asiassa tekee enemmän. Se esittää että näin tekeminen on suorastaan oikeudenmukaisuuden vaatima teko. Eli on paitsi lupa, myös velvollisuus, tehdä juuri näin.
Utilitarismi on instrumentalistisena järjestelmänä jotain joka laskee vain panos-tuotossuhdetta. Mutta tämä ei ole niin yksinkertaista.
1: Syyttömien rankaisua kohtaan koemme kuitenkin vastustavia tunteita - kenties siksi että meitä itseämmekin voitaisiin rangaista tässä prosessissa joka on taustaltaan mielivaltainen. Siksi esimerkiksi syyttömien rankaisematta jättämisen periaate on itse asiassa isku instrumentalistisen maailmankuvan kokonaisvaltaisuutta vastaan. Paljastuu että uhrausta on mahdollista vastustaa vain asenteellisuudella ; Jos viattoman uhrin panos katsotaan eriarvoiseksi kuin syyllisen, muuttuu panos-tuotossuhde olennaisesti.
2: Uhraamisen taustalla on arvottava asenne joka selittää että "kärsimys kuin kärsimys" ja katsoo että yhteiskunnan hyvän maksimimäärä tällä tavalla arvioiden on todellakin korkein oikeudenmukaisuuden ilmentymä. Tämä tila on jotain jonka puolesta on lupa tehdä ties mitä. "Tarkoitus pyhittää keinot" -asenne on ikään kuin mukaan rakennettuna.
Eikä todellakaan ole mitään objektiivista mittaria joka ilmiselvästi määrittelee ylläolevan. Kysymys on arvostelmista ja asenteista. Arvokeskustelu ei ole objektiivista, mutta ilman sitä kalkyyli ei oikeasti tuota mitään.
Siksipä uskallankin väittää että miehet olisivat kyllä pitäneet asennekasvatusta mukana poliittisessa puheessa, kenties kätketymmin.4 Ja jos eivät pitäisi, niin sitten sinne eduskuntaan pitäisi todellakin saada lisää naisia tuomaan sitä asenneläpätystä esiin.
1 Jota skeptikkona tietysti pilkkaan henkilökohtaisesti että aatetoverieni kanssa siinä missä samantasoista naurettavaa taikauskoa nimeltä kristinusko ja muut uskonnot. En pidä "joko tai" -pilkkamaailmasta kun voi elää "sekä että" -pilkkamaailmassa. Minun pakkomielteisestä ilkeydestäni riittää kyllä jaettavaksi asti.
2 Tosimiehekkäänä miekkamiehenä en tietysti voi kun ihmetellä kun maskuliinisuuteni ohjeet näyttävät tulevan joltakulta joka näyttää kuvansa mukaan riparipojulta jonka attraktiivisuus ja maskuliinisuus näyttää olevan kutakuinkin samantasoista kuin kaikilla kitarahomoilla. Itse en tietysti välitä maskuliinisuus-feminiinisyydestä niin kovin, en siksi että kannattaisin "miehet ja naiset ovat identtisiä" -asennetta, vaan koska uskon että sukupuolten kiinnostuksenkohteet jne. ovat osittain biologian ohjaamia "tilastollisia keskiarvoja", joita ei voi yksilöidä mutta jotka silti "pitävät huolen olemassaolostaan" ihan puuttumatta. Silti minun on mahdotonta hyväksyä sisäisesti ristiriitaista hahmoa ; Selvästi feminiinistä heteronormatiivista miestä ~ Jos joku on minua vähemmän maskulinen (heteronormatiivisen standardin mukaan) on jo "aikamoinen neiti".
3 Esimerkiksi niihin kehoituksiin joiden mukaan kristinuskon ja uskontojen kritiikki on turhaa ja että pitäisi keskittyä horoskooppeihin. Tässä luokitellaan turhaa suojeltavan ja tuhottavan asenteen alle, ainoana argumenttina näyttää olevan ideoiden kannattajien sukupuolijakauma.
4 Instrumentalisteilla on, kuten aiemmin näytin, asenteita ja arvostelmia ; he eivät vain mieti niitä ollenkaan - ja tämä johtaa siihen että he toimivat despoottisesti fiilispohjalta ilman että joku toinen saa olla erimielinen, joka taas olisi demokraattisesti fiilispohjalta toimimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti