Profeminismi on tunnetusti ajautunut ns. "parodiahorisonttiin" ; Syynä on pääasiassa se, että mikä tahansa näkemys voidaan nähdä feminismiä tukevana näkemyksenä. Näin likimain mikä tahansa asenne jonka mies ottaa, voidan nähdä feministisenä, tasa-arvoa hakevana - vaikka se näyttäisikin monien silmiin sovinismilta.
Vaikeus on tämänlaisissa asioissa tietysti läsnä. Malliesimerkiksi voisi laittaa sen että jos vastakkain on burqassa oleva islamistinainen ja vähäpukeinen bikinityttö aurinkolaseissaan, on tilanne niin että länsimainen bikinityttö kauhistelee sitä että toinen on islamistisen miehisen kontrollin alla ja sorrettu, kun naisesta ei näy kuin silmät. Islamilainen nainen taas kauhistelee sitä miten nainen ei saa vaatteita suojakseen ja alennetaan miesten katseiden kohteeksi. Ja kun naiselta on vain peitetty silmät, on hän selvästi länsimaisen miehen sortamisen ja halujen alla.
Molempien voidaan nähdä olevan oikeassa. Tai väärässä. Emansipaatiokysymyksiä tuntuu yleisestikin vaivaavan tämänlainen.
Kuitenkin joskus valtaa on helpompi huomata;
1: Esimerkiksi eräs valokuvaaja kertoi että he joutuivat tekemään harjoituksen jossa otettiin itselle tuntematon malli. Ensin tämä kuvattiin vaatteet päällä. Sitten niin että kuvaajalla oli vaatteet ja kuvattava alasti. Kolmansissa kuvissa molemmat olivat alasti. Kuvaajaa ei näkynyt kuvassa, mutta keskimmäisen kuvan kerrottiin olevan yleensä huonoin - siinä kuvaajalla on valta kuvattavan yli. Kolmannen pitäisi olla paras kun molemmat ovat tasa-arvoisina ja kuitenkin suojattomina.
2: Toisaalta taas alastomaksi pukeutuminen on kätevä keino ohjata ihmisiä ja heidän toimintaansa. Etenkin perheissä se, että toinen ottaa vaatteet pois on viettelyosa, jossa toinen suostutellaan tekemään mitä halutaan. "Halun markkinoilla" se joka on haluttava pitää jotain annettavaa jolla kontrolloida. Tässä tilanteessa vaatteet toimivat päinvastoin kuin valokuvassa.
+: Näin voidaankin sanoa että selvästi toisenlaisessa kontekstissa hallitseminen ja hallittuus on samantapaisessa tilanteessa aivan päinvastainen. Näinollen voidaankin sanoa että kenties jopa alkuesimerkkini muslimi-bikinityttötapauksessa tarkstelu vaatii nimen omaan "koko kulttuurillisen painolastin mukaanoton". Asioita ei voi katsoa vain analogian ja epäanalogian kautta.
Tämänlainen tarkastelu voi auttaa miettimään esimerkiksi sadomasokistisen pornografian kliseistä kuvastoa. "Domina" on hyvin tyypillinen hahmo joka on tullut tutuksi valtavirrankin viihdettä katsoville. Tämänlainen - usein ruoskaa heiluttava - naishahmo voidaankin nähdä hyvin monella tavalla. Näistä ääripäät lienevät seuraavat;
1: Se voidaan nähdä vapautuneena naisena. Hän ottaa itselleen miehiseksi koetun aggressiivisen ja aktiivisen roolin. Hän määrää tilannetta. Koska masokisti on vapaaehtoisesti hänen valtansa alla ja kykenee poistumaan tilanteesta (turvasanan kautta) on tässä selvästi yhteissopimuksen henkeä. Näin ollen kysymyksessä ei ole puhdas sadismi ja vallankäyttö eikä toimija ole vain "sovinistirooli peilattuna naiseksi".
2: Hänet voidaan nähdä parodiana feministisestä hahmosta. Tällöin kuvasto ikään kuin luo illuusion siitä että feminismi on tämänlaista jopa hieman väkivaltaista, telaketjufeminismiä. Kun parodisoiva kuva on luotu, sille voidaan nauraa tai käsitellä. Tämä johtaa helposti siihen että parodioitu feminismikin koetaan samalla käsitellyksi. Näin koko feminismilinjama saadaan pilkattua ja saadaan irrelevantisoitua - mahdollisesti koko sen merkitys.
3: Pukeutumisella voidaan korostaa rituaalin erityislaatuisuutta. Tällöin dominanainen edustaakin jotain joka ei toteudu tässä maailmassa. Koko domina on tällöin karnevalistinen ja eskapistinen irtiotto arjesta ja maailmasta. Näin se asettautuu ikään kuin transsendentiksi tai ulkopuoliseksi koko feminismilinjamaan nähden. Kysymys on tällöin irtautuvasta sadusta, ei mistään missä olisi seassa opetus.
Hahmon lopullinen merkitys voikin määrittyä juuri siinä millä tavalla se esitetään. Tämä kuvastaa sitä että teoriassa vahvastikin pornografinenkin kuvasto voi olla julmaa ja välineellistävää, puhdasta viihdettä tai sitten vapauttavaa. Jostain syystä se vain näyttää olevan tätä viimeisintä hyvin hyvin harvoin.
Sama ei valitettavasti sovi profeminismiin. Sillä siinä missä feminismi voidaan jakaa erilaisiin aaltoihin ja vaiheisiin, joiden konteksti on yleensä varsin pitkällisesti määritelty, ei profeminismillä ole mitään vastaavaa. Se tuntuu olevan kuin yleismerkitys joka liimataan mihin tahansa. Näin kontekstia ei ole, ja kaikki näyttäytyy ikään kuin pinnallisena "whateverinä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti