Intelligent Designin kohdalla eräs keskeisin suunnitteluntunnistus koostuu IC (Irreducible Complex) -käsitteestä. Tässä suunnitelluksi tunnistetaan kappale jossa on useita osia ja joista yhdenkin poistaminen lopettaa kokonaisuuden toiminnan. Yleensä tästä käytetään malliesimerkkinä hiirenloukkua, joka on kokonainen esine.Kerran tämän käsitteen hienoutta sovellettiin kertomalla siitä, miten henkilö oli tunnistanut esineen osan älykkäästi suunnitelluksi. Hän oli vain nähnyt osasen. Hän kertoi että hän ei ollut koskaan edes nähnyt koko laitetta ehjänä ja toimivana. Mutta jo pelkästä osasesta hän arvasi että se oli kappale suurempaa kokonaisuutta, konetta. Ja että tämä tarkoitti sitä että osa oli kappale IC -kokonaisuutta. Näin hän johti ajattelun älykkyyteen ja suunnitteluun koneiston osan takana. Osalla itsellään ei ollut funktiota sellaisenaan mutta se vihjasi IC -hen.
Selitys oli sinänsä mielenkiintoinen, että tässä henkilö oletti osan ympärille koneen jota hän ei ollut nähnyt. Tämä voisi olla vain tarina tai oletus. Mutta tarkemmalla miettimisellä se oli järkevä oletus. Sen taustalla on kokemusperäinen induktio. Induktiossa juuri tietyn esineen rakentamishistoriaa ei tarvitse tietää, koska meillä on kokemuksia muista esineistä. Näin voimme arvata vaikkapa pienen hammasrattaan osaksi konetta. Koska tiedämme että hammasrattaita käytetään sellaiseen.
Tämänlainen induktioajattelu on kuitenkin jotain, jota Intelligent Designin kannattajan ei kannattaisi tuoda esiin.
Sillä he kiistävät Suunnittelijan luonteen havaitsemisen. Tämän perustelut taas ovat olennaisesti sellaisia että niitä soveltamalla yhdestä osasesta ei todellakaan voida sanoa että se todella olisi osanen koneistoa, joka olisi peräti luonteeltaan nimenomaan IC. Sen kanssa taas huomataan että ihmisellä ei tarvitse olla suoraa havaintoa siitä että joku nakuttaa Mount Ruthefordiin USA:n presidentinkuvat. Sillä hänellä on tietoa kuvanveistäjistä, jotka ovat luonteeltaan ihmismäisiä. Ja itse asiassa jopa sillä valolla että olisi typerää kiistää veistäjien luonteen tunteminen. Mikään avaruusolennot, joulupukki, Jeesus tai muu vastaava ei raapustanut vuorta. Kyseessä on nimenomaan ihmistoimija. Tämän takana on induktiivinen ajattelu, joka toki oikeuttaa myös kuvittelemaan että on uskottavaa että irtonainen yksittäinen osa on kappale jotain suurempaa kokonaisuutta.
1: Tässä ID:n intentionkiistämisessä on toki taustalla poliittiseksi nähtävä ongelma ; Jumalan väittäminen jonkun asian taakse on USA:ssa ennakkotapauksien voimin laitettu joksikin jota ei saada kouluopetukseen. Mutta tämä ei ole tässä jutussa olennaista. Oletan siis "vain kiltisti tällä kertaa" että ID ei olisi millään tavalla juoniva laitos, joka ei suinkaan kierrä "tekijää" vain siksi että Jeesuksen mainitseminen tekisi ID:stä kielletyn mallista kreationismia ja intention takana oleva "pelastus" olisi taas puhdasta uskonnollisuutta joka sekin haittaisi ID;n tavoitteissa vaikuttaa kouluopetukseen USA:ssa.
Tästä intention ja tekijän ja tekijän metodin kiistämisestä on kerrottu tarinoita. Yksi niistä kertoo mukista. ID -kannattaja kertoi että hän ei tiedä mukintekijän intentioita. Ehkä hän halusi tienata rahaa tyttären syntymäpäiviin tai jotain muuta. Tämä intentio on mahdoton selvittää. Silti hän voisi nähdä mukin älykkäästi tehdyksi. Tässä selityksessä huonoutena on se, että
1: Arvailullaan hän itse asiassa esitti että hän hyvinkin voi spekuloida uskottavia selityksiä intentioita mukintekijälle - osa selityksistä olisi aivan naurettavia ja osa hyvinkin uskottavia. Se, että jäljelle jää jokin joukko erilaisia selityksiä ei tarkoita että intentio olisi täysin tuntematon.
2: Se, että osa kupintekijän intentioista on arvailunvaraisia ei tarkoita että mukin kannalta olennaiset intentiot eivät olisi aivan selviä. Ne liittyvät mukin funktioon. On selvää että mukin suunnittelija on miettinyt nesteen säilyttämistä esineessä josta sen kykenee ihmissuulla juomaan. Funktio pitää sisällään intention. (Me todellakin tiedämme esimerkiksi sähkötuolin suunnittelijan intention tuottaa esine jolla tapetaan ihmisiä ja tämä todellakin viittaa vahvasti tiettyihin luonteenpiirteisiin ; Jos se ei sentään suoraan todista niitä, niin se vähintään antaa hyvin todennäköisiä selityksiä ja toisaalta näyttää toiset vähemmän todennäköisiksi selityksiksi ; Ja sitähän selittäminen on ; Se näyttää että toiset asiat ovat todennäköisempiä kuin toiset taas eivät.)
3: Ja toisaalta täsmälleen sama koskee kupintekijän metodiikkaa. Voimme hyvinkin selvittää miten mukeja on tehty. Valmistusmetodien selvittäminen joko yhdeksi tekotavaksi tai tekotavan joukoksi taas on tietoa metodiikasta.
Onkin itse asiassa selvää, että sama induktiivinen ajattelutapa, joka liittää hammasrattaan osaksi isompaa konetta - toki joku voi valmistaa irtonaisen hammasrattaan vaikkapa koruksi, mutta tämä ei silti poista tämän induktiivisen oletuksen järkevyyttä - johtaa siihen että mekin päättelemme yhteyksiä. Itse asiassa onkin selvää että meillä on aina tietoa tekijästä ja tämän motiiveista tai toimintametodeista - joskus jopa kaikista niistä. Nämä saadaan mukaan, ei suoralla havaitsemisella, vaan samanlaisella induktiivisella näkemisellä millä rataskin liittyy mielessämme koneistoon. Näin esineiden tunnistamisessa on aina tietoa esimerkiksi ihmismäisestä toimijasta.
Tämä näkyy eräällä tavalla hyvin myös ID:läisten luennoilla vastaan tulleesta laukunvarastustarinasta. Siinä laukku voidaan päätellä varastetuksi vaikka videot eivät näytä ketään varasta ja varas ei ole jättänyt mitään jälkiä. Tarinassa henkilö vie laukun hotellihuoneeseen josta se myöhemmin katoaa. Tässä tarinassa onkin huomattava, että siinä tulee vastaan toinen tilanne ; Laukun katoaminen muuttuu jossain vaiheessa laukun unohtamiseksi jonnekin muualle. Tarvitsemme tietoa siitä missä asioita on tapahtunut jotta voidaan sanoa että varkautta on ylipäätään tapahtunut. Täytyy olla videokuvaa jossa laukku todella tulee hotellille. Täytyy olla videokuvaa jossa huoneesta on poistuttu - ettei laukkua ole vain kätketty jotta saataisiin vaikka vakuutusrahoja. Poistamalla ihmismäisen varkaan mahdollisuus voidaan todistaa että laukkua ei ole varastettu ensinkään. Näin siksi että vastakkain ovatkin pohjimmiltaan muutama intentionaalinen selityksiä, kuten "hukkasin laukun", "kätkin laukun jotta saan vakuutusrahoja" ja "laukku on varastettu". Näihin päädytään koska tiedetään ihmismäisten toimijoiden (laukunomistajien & varkaiden) intentioista, toimintarajoista ja kyvyistä. Jopa laukun ilmestymiselle hotellille on intentionaalinen selitys.
1: Ajatuksenlukukyky ei ole tarvittava, riittää että toiset intentiot ovat todennäköisiä selityksiä ja jotkut ihan mahdottomia. Tieteessä ei luoteta mihinkään "absoluuttisen lopulliseen yhteen selitykseen joka on ainut mahdollinen! Looginen positivismi on kuollut, paitsi silloin kun ID vaatii vastustajaltaan ensin loogisen positivismin ehtojen täyttämistä, elää itse kuin looginen positivismi olisi tieteen ehtojen määrääjä - ja syyttää sitten evolutionisteja skientisteiksi jotka elävät murtuneen ja kuopatun loogisen postivismin perusteluvaatimusmaailmassa....
Kun tämä palautetaan osasiin, on selvää että meillä on siinä tietoa sen tekijästä. Kun näemme hammasrattaan, emme suinkaan oleta että "joku tuntematon äly teki sen". Emme ehkä tiedä tekijän nimeä tai sukupuolta. Mutta sen sijaan tiedämme että hän on ihmistoimija. Voimme rajata rattaan taakse ajatuksen koneista jotka montaa kautta saamiemme tietojemme mukaan ovat älykkäitä. Ja voimme todellakin lähestyä sitä miten tämä hammasratas on valmistettu.
1: "Funktio" voi jäädä tuntemattomaksi, joten jonkun funktion ja sen hajoamisen yhteyttä ei välttämättä saada selväksi. Itse asiassa yllättävän moni esine on sellainen että ne itse asiassa eivät suoranaisesti säry jos niistä poistuu mikä tahansa osanen. Tai vähintäänkin se, että ottaa hammasrattaan ja näyttää että toiminto säilyy sen poistamisen jälkeen, ei suinkaan tee hammasratasta joksikin ei suunnitelluksi. Itse asiassa tämä huomio ei tee meidän "designpäätelmällemme" yhtään mitään. IC on siis, ei kenties väärä, mutta irrelevantti.
Ongelmana näyttääkin olevan se, että tiede ei suoranaisesti kiellä intention, tavoitteiden, älyn, suunnittelijan luonteen tai oikein minkään muunkaan tutkimista. Näin "naturalismi" ei suinkaan kiellä älykkyyden selvittämistä jonkin asian takana. Tieteessä intentioita voidaan käyttää rikostutkimuksen motiiveista arkeologiaan. Ongelmana onkin se, että ID ei tee mitään tämänlaista. Esimerkiksi sen IC -konsepti ei tunnista montaakaan ruuvimeisseliä älykkäästi suunnitelluksi, koska tässä ei ole useita osasia. Tieteelle tämä ei sen sijaan ole ongelma. Näin sen tunnistaminen on hyvin rajoitettua ja huonoa verrattuna niihin muihin tapoihin mitä on olemassa.
Voidaankin havaita, että kiista ei ole siinä voidaanko älyä tutkia, eikä kukaan ole kieltämässä tämänlaista edes "naturalismin puolella". Sillä naturalistit voivat huomata mukeissa, vuoreen kaiverretuissa patsaissa, varastetuissa laukuissa, hiirenloukuissa ja yksittäisissä hammasrattaissa - ja monissa muissa asioissa - kokemusperäisen yhteyden älykkäisiin ihmisiin, ja siihen minkälaista motiiviavaruutta ihmisten päässä on, ja miten ihmiset ovat valmistaneet koneet. Kiistaa onkin niissä aiheissa joissa kokemusperäistä yhteyttä ei ole. ID väittää kykenevänsä ylettämään yhteyden näihin. Ongelmana on se, että tätä yhteyttä ei voida mitenkään testailla tai varmistella ja sitoa induktiolla ollenkaan samalla tavalla kuin vaikkapa kellonosasten kanssa.
Perinteinen toimija-motiivi-metodilinja - joka toimii esimerkiksi SETI -projektissa jossa radioaaltoja tutkitaan tavalla jossa tausta ei ole mikään muu kuin se, että sen tunnitsama toimija käyttää radiotekniikkaa ja on tätä kautta sidottavissa viestittämismotiiviin ja radiomekaniikkateknologiavalmistustapaan - ei tuota sellaisia tuloksia joista ID olisi erimielinen. Sen kautta älykkääksi havaitaan hyvin monenlaiset piirteet hiirenloukusta maalauksiin. Sen sijaan ID:n piirissä tehdyt älyntunnistukset tuottava tuloksia joista kiistellään ; Näin ongelmana onkin se, että ovatko esimerkiksi luonnossa nähdyt erikoiset kohteet ID -malliin "jotain jossa suunnittelua löytyy yllättävästä paikasta". Vai onko niin että nämä omituisuudet ovat nimenomaan merkkejä siitä että "ID:n älyntunnistus ei toimi", ja tuottaa siksi vain jotain jossa "designoid" tunnistuu "designiksi". Eli vastakkain on se, että jossain on superäly, tai että ei ole ja tulokset viittaavat vain tunnistusmetodologian virheellisyyteen. Valitetavasti Intelligent Design väittää kykenevänsä erottamaan juuri nämä kaksi tilannetta toisistaan. Näin ollen se ei kykene vastaamaan peruskysymykseensä. Sen projekti on siis sen omien tarinoidenkin valossa kaikkea muuta kuin onnistunut.
Tämä kaikki on itse asiassa varsin arkijärjenmukaista näyttämistä joka muistuttaa että "naturalistien kielto" ja "voi tutkia älyä" on samaa kuin mitä UFOilijat tekevät sekoittavat aiheen ja metodiikan tavalla jossa syntyy naurettava väite jossa jos hyväksyy että on hyväksyttäviä tapoja tutkia aihetta tarkoittaisi että myös heidän metodinsa olisi kelpoa tiedettä & heidän metodinsa kielto olisi samaa kuin maailmankuvan kautta tehty vaino jossa suoralta kädeltä kielletään koko aihe. Ja jossa tietysti kielletää historian tieteellisyys auktoriteettiinvetoamismenetelmän ulkopuolella, jotta metodi-intentio-tekijä -luonteiset induktiot voitaisiin kiistää tyystin järkevinä.
Ihmisen tekemä kappale tehdasvalmisteista sateenvarjoa, vai "tuntemattoman älyn - joka voi olla Jumala - tekemä tuntemattomaan tarkoitukseen tuntemattomalla metodilla valmistettu esine"? You decide.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti