Uhkapelejä on pitkään tehty todennäköisyyden lait mielessä. Yleisesti ottaen kaava on siinä, että talon voittaminen pitkällä tähtäimellä halutaan varmistaa. Tässä onnistutaan huomioimalla voiton odotusarvo. Tätä on usein lähestytty teoreettisesti, eli olettamalla esimerkiksi ruletin kohdalla että jokainen sektori on yhtä todennäköinen. Mutta kuten Tekno-Kekko meille muistuttaa, tosiasiassa ruleteissa oli jotain "epätäydellistä". Siksi analysoimalla rulettien antamia tuloksia voitiinkin tehdä niin että pelaamisesta tuli kannattavaa. Toiset tulokset tulivat useammin kuin toiset, vaikka rulettia ei edes manipuloitu pelinohjaajan toimesta.
Myös painotetut nopat ovat esimerkki siitä miten todennäköisyyksiä voidaan manipuloida. Noppien taustalla on myös teoreettinen tilasto, joka poikkeaa. Kun noppaa on painotettu, sillä saadaan tiettyä tulosta huomattavasti yleisemmin kuin muita tuloksia. Teoreettinen todennäköisyys ei vastaa käytäntöä. Itse asiassa painottamattomien noppien tekeminen on haasteellista ; Muovissa oleva kupla vaikuttaa tuloksiin hippuriikkisen. Tasolla joka saadaan näkyviin otoksen suurennoksella ; Kun noppaa heitetään vaikka miljardi kertaa, saadaan esiin se, jos siinä on hitusen tulokseen vaikuttavaa painottuneisuutta. Otoksen kasvattamisella tarkkuuskin kasvaa, joten nopista voidaan löytää "pieniä heittoja" jotka näyttävät että ne eivät ole aivan tasapainoiset.
Parapsykologian tutkimus on toistuvasti kolahtanut tämäntapaiseen tilastolliseen virheilyyn. Tästä esimakua saatiin paljon mainetta saaneista tutkimuksista joita tehtiin ns. "Zener -korteilla". Näissä tutkimuksissa idea oli yksinkertainen ; Sekoitettiin korttipakka, jossa oli viidenlaisia kortteja. Muodot olivat hyvin erilaisia, jotta niiden levittäminen ajatuksilla olisi mahdollisimman selkeää. Siksi siellä on kolmiota, tähteä, aaltoja ja niin edespäin. Yksi henkilö katsoo kortteja ja toinen arvaa. Sitten katsotaan kuinka usein "ennustaja" arvaa oikein. Tilastollisesti tämän pitäisi olla 20%. Ideana oli se, että 1/5 osuu oikeaan ja jos onnistutaan useammin, on takana tietysti ajatustenlukua. - Ongelmana oli se, että pakansekoittamisessa tehtiin vakavia virheitä; Esimerkiksi pakat sekoitettiin usein käsin eikä koneella. Tällöin pakka ei ole totaalisesti satunnainen. Toinen, merkittävämpi, ongelma oli se, että kortteja käytettiin tavalla, jossa jokaisen arvauksen jälkeen pakkaa ei sekoitettu uudestaan, vaan käytetty kortti vain heitettiin pois. Tämä johtaa siihen että korttien todennäköisyys muuttuu hallittavalla tavalla.
Tässä tilanteessa ongelmana on se, että jos kortteja ei ole sekoitettu tasaisesti, niin tasainen arvaaminen johtaisi siihen että tuloksissa olisi heittoa suhteessa odotettuun. Tämä heitto ei johtuisi ennustajan vaikutuksesta, vaan epäsatunnaisuudesta otoksenannossa. Tilastollisesti tämä on olennaista, koska ero voi karkeasti ottaen syntyä siitä että kortit ovat satunnaisesti sekitetut ja arvaaja arvaa niistä oikein. Tai siitä että arvaaja arvaa satunnaisesti mutta kortit eivät olekaan satunnaisessa järjestyksessä.
Myöhemmin tämä tuli esiin ns. PEAR -projektissa. Tässähän taustalla oli se, että oli satunnaislukuja tuottava järjestelmä. Satunnaisluvuissa oli heittoja, joita kuvattiin sillä että satunnaisuus ei tuottaisi sitä kovinkaan todennäköisesti jolloin tulos olisi tilastollisesti merkittävä. "Statistical significance" sanapari oli PEAR -projektissa vahvassa roolissa. Tuloksien esitettiin siis olevan anomaalisia. Muutoksien taakse selitettiin ihmisten kollektiivinen tietoisuus. Henki voittaisi materian, kun ihmisten ajattelu vaikuttaisi jollain kvanttimystisellä tavalla aineeseen. Eli ero johtuisi eräänlaisesta telekinesiasta. Selityksen uskottavuutta lisätäkseen muutokset liitettiin maailmanpoliittisiin tapahtumiin, eli esimerkiksi katastrofien lähellä tapahtuneet anomaaliset tilanteet tulkittiin johtuvaksi tapahtumasta - tai tästä tapahtumasta uutisoinnista jos se tapahtui hieman sen jälkeen.
Vaikutuksen määrä oli melko heikko, mutta tilastollinen merkitys saatiinkin valtavalla otoksenottomäärällä. Toisin sanoen satunnaislukuja pyöritettiin valtavia määriä. Tässä tullaankin siihen merkittävään ongelmaan joka on tuttu jokaiselle joka on joskus ottanut tietotekniikan perusteiden kurssin. Satunnaislukujen generoinnissa on kysymyksessä käytännössä algoritmilla arvotusta luvusta. PRNG -generaattoreita taas kuvaa se surullinen seikka että niiden tuottamat luvut eivät ole satunnaisia ; Niihin tulee toistuvuutta ja muuta vastaavaa heittoa, joka näkyy nimen omaan pitkässä tähtäimessä tarkastellen ; Jos vertailuna on tilastollinen odotus, syntyy aina jossain vaiheessa pakosti anomaalisia tuloksia. Koska PEAR pyöritti lukuja vuositolkulla ja aivan hemmetisti, oli selvää että tämä ilmiö puskee esiin ; Koska PRNG tarkoittaa likimain samaa kuin "jollain tavalla painotettu noppa", on selvää että ero putkahtaa esiin samalla tavalla. Näin ollen pieni vaikutus oli selvästi yhdistettävissä synnyttämismekanismiin.
Lisäongelmaa syntyy tietysti siitä, että itse asiassa katastrofeissa ei ole mitään yllättävää. Jos seuraa lehdistöä, havaitaan että jatkuvasti tapahtuu jotain. Näin ollen katastrofeihin yhdistäminen on "jälkikäteen sidottua" logiikkaa.
Näyttääkin siltä että nimen omaan parapsykologeja näyttää vaivaavan yksinkertaistettuun teoreettiseen tilastojakaumaan tarrautuminen (mallia PEAR -generaattori) - ja että sen metodologiassa ei oteta kaikkia edes todennäköisyyslaskennan olennaisia elementtejä (mallia Zener -kortit).
Kuitenkin käytännön konsepteissa "frekvenssointi", eli sitominen koeaineiston satunnaisuuteen, on tärkeää. Tutkimuksissa otoksen satunnaistamista korostetaan koska otoksen vinouma johtaa -mahdollisesti näkymättömiin- systemaattisiin virheisiin tuloksissa. Eisatunnaonen mutta ei hallittu otos vie yksinkertaisesti luotettavuutta koko kokeelta. Tässä suhteessa teorianratkoja onkin juuri kuten kasinon ruletin ostaja ; Pitää varmistaa että ruletti noudattaa jakaumaa eikä vain toivoa parasta. Sillä muutoin joku pirulainen kyllä tekee sen frekvenssoinnin ja sitten sitä ollaan häviämässä urakalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti