Psykologisia kokeita lukiessa pompahtaa esiin helposti esimerkiksi Milgram sähköiskuineen ja Zimbardo vankilakokeineen. Näissä tulokset ovat kammottavia, mutta ne sentään paljastavat jotain todellista tietoa ihmismielestä. Kokeet - tai oikeammin niiden seuraukset - ovat sen verran kammottavia, että kenties toivoisi että tämälaisia makaaberejä kokeita ei olisi tehty. Ne ovat kuitenkin valaisevia.
Tämän lisäksi historia tuntee kokeita joiden eettisyys on heikkoa. Esimerkiksi Donald Ewen Cameronin touhut eivät olleet toimintana kovin eettistä. Hän käytti avuttomia uhreja julmissa ja pitkäaikaisissa kokeissa. Hän ei myöskään onnistunut tavoitteissaan - skitsofrenia ei parantunut. Mutta kenties tästäkin opittiin sentään hieman. Samaan luokkaan voitaneen laskea yritykset parantaa homoseksuaalisuus kivuliailla sähköshokeilla aversion therapyn malliin.
Sitten on se kummallinen maailma jossa ei näytetä oikein oppivan mitään. Mutta joka ei ehkä täytä julmuuden määritelmää. Tästä esimerkiksi voisi laittaa Robert Heathin yrityksen parantaa homoseksuaalisuus 1970 -luvulla. Hän uskoi että aivotutkimus voisi toimia apuna tässä kullanarvoisessa projektissa. Hän teki kokeen jossa homoseksuaalin koehenkilön mielihyväkeskukseen asetettiin elektrodit ja tätä sitten stimuloitiin. Tuloksena oli seksuaalinen kiihottuminen. Pian koehenkilön annettiin itsestimuloida itseään elektrodilla. Näin saatiin aikaan rankka euforia. Tämän jälkeen koehenkilö laitettiin samaan huoneeseen naispuolisen prostituoidun kanssa. Ovet laitettiin lukkoon. Tunnin päästä tapahtui yhdyntä kun prostituoitu nainen teki aloitteen. Heath raportoi tämän positiiviseksi tulokseksi siitä että homoseksuaali voidaan hänen menetelmällään saada heteroseksiin. Tulos ei tietysti ole kovin relevantti vaikka siinä vilahtavat aivotutkimuksen kaltaiset hienot termit. - Ja siksi maailmassa on yhä homoseksuaaleja.
Näillä on tietysti merkitystä koska näissä kaikissa kokeissa on jotain riskejä jotka on hyvä ottaa huomioon nykyisinkin. Esimerkiksi esiin voi nousta varoitus siitä että jos kokeessa potentiaalistaa ikäviä seurauksia, kannattaa miettiä eettiset puolet kuntoon. Samoin kuin se, että jos koeaineisto on kivuliasta ja tuskallista, sen kanssa pitää olla hyvin varovainen. Ja tietysti se, että jos ennakkokäsitykset ovat niin sitoutuneet lähtökohtiinsa että on valmis tekemään kokeen osoittaakseen sen todeksi ja sitten ottaa kokeen miltei miten huonosti tahansa tapahtuneena todisteena tälle ennakkokäsitykselle, ollaan liikkumassa jossain riemuidiotian ihmemaailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti