Vaatimaton ehdotus, joka estäisi Suomen työläisiä olemasta taakaksi työnantajalleen tai maalleen

Taantuman aikana työteho, työnteon kannattavuus suoritettua tuntia kohden, on vähentynyt. Maksetun palkan ja saavutetun kannattavuuden väli on kaventunut. Siksi, kun taantumaa on haluttu taittaa pelkästään antamalla työtunteja, ollaankin menossa saneeraamisen tielle.

Kuitenkin taantumaa voitaisiin korjata paremmilla työtehokkuuksilta. Ensimmäinen järkevälle ihmiselle mieleen juolahtava asia on tietysti seurata Sarasvuon ehdotusta ja laittaa nuoret ja lapset riistopalkalla töihin. Mutta jos lapsen pistää asialle, joutuu osaaja ja oman elämänsä sankari menemään tekemään niitä töitä koska toiset eivät vaan osaa. Sen sijaan ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen tulisi kannustaa. Lapsityö ei yksinkertaisesti ole siis ratkaisu koska lapset ja nuoret ovat ilmiselvän inkompetentteja ja elämänkokemuksettomia. Lasten paikka on leikkiä eli pysyä tieltä. Ja olla koulussa opettelemassa kompetenssia. Ongelmana onkin valtava aikuisväestö jonka työteho on huono. Tähän huomio on kiinnitettävä.

On kuitenkin hyvä ajatella hieman myös lapsia. Sillä heidän kauttaan saadaan selville mikä aikuisien työtehoissa on vikana. ; Yksi lasten ja nuorten totaalisen inkompetenssin takana on yhteiskunnan, vanhempien ja opettajien lepsuus. Tämä on pahimmillaan koulussa. Nykypäivän lainsäädäntö tekee opettajista hampaattomia. Tukistaminen ja karttakepillä sormille lyöminen ovat kiellettyjä. Toista oli ennen, jolloin opettaja saattoi jakaa korvatillikoita, luunappeja ja tarrata niskavilloista tai vääntää korvasta. Tämä karaisi lapsen tottelevaiseksi, toisin kuin jotkut jälki-istunnot. Nykyään vapaa kasvatus onkin johtanut siihen että televisio ja tietokone kasvattavat lapset. Kun lapsen pitäisi tehdä läksyjä, hän pelaa väkivaltapelejä ja selaa internetpornoa. Opimme että läksyt - lasten harjoittelytyöt jotka valmentavat heitä työelämään eivätkä kouluun sillä koulua käydään elämää eikä opettajaa varten - eivät tule tehdyksi lepsuudella.

Opimme tästä sen, että lapset saadaan ruotuun kurilla. Tiedämme tämän koska nykyään lapset eivät ole kurissa, ja ennen on annettu vitsaa ja nyt ei. Rankaisuja jakavan järjestelmän ylivoimaisuus näkyy muuallakin. Esimerkiksi Suomen mahtavan Armeijan tehokkuudessa - jota ei voi missään tasossa kyseenalaistaa sillä se olisi epäisänmaallista, emmekä toki sellaista hyvällä katso! Selvästi kurittaminen johtaa tekemisen meininkiin. Ja koska laiskat - työtehoarvioissa matemaattisesti sellaisiksi todistetut - työntekijät ovat kuin lapsia ja työelämän johtaminen on 1:1 verrannollinen sotatilassa toimimisen kanssa, näitä oppeja tulisi vain soveltaa aikuisiinkin.

Koska tiedämme että korvatillikka tai luunappi ei ole lapsia tappanut, ja pitää heidät kurissa, on selvää että aikuiset kestävät tämänlaista runnuttamista enemmän. Mikä muka olisi se haitta? Neljännes suomalaisista sallii kurittamisen, vitsaamisen ja muun fyysisen rankaisun, ja jopa tuoliin sitomisen ja oksennuksen syöttämisen lapsille. On selvää että kun aikuinen ymmärtää tekojensa seuraukset paremmin kuin lapsi ja on fyysisesti kestävämpi ja elämän karaisemampi, toimii rankaisujärjestelmä alaisiin vielä lapsiakin paremmin. Ja kuten lasten vitsaamistakin puolustetaan sillä että se on kasvatusta joka ei aikaansaa pysyviä vahinkoja ja vammoja, on selvää että aikuisetkaan eivät mitään vammoja ja vahinkoja tämänlaisesta kohtelusta saa. Näin on selvää että aikuisten kohtelua kannattaa huimasti useampi kuin tuo avuttomiin lapsiin kohdistettu 25%.

Nykyisinhän johtajista on tehty pelkästään sivustakatsojia. Siksi ei ole ihme jos työtuntia kohden tehty tehokkuus on vähentynyt. Aika menee kahvitauoilla eikä töissä. Jos sen sijaan työnantajalle annettaisiin karttakeppiin verrattavissa oleva herraskainen kävelykeppi - joka antaisi patruunamaisen nostalgiaisten kultaisten aikojen karismaa - ja jolla hän saisi oikein lain sallimalla paukauttaa facebookissa norkoilevaa konttorirottaansa sormille, tulisi johtajan kunnioitus alaisen mieleen. Kun pomo vain ilmestyisikin monokkeleineen ja kävelykeppeineen paikalle, olisi selvää että työn tekemisen meininki kasvaisi aivan uusiin luokkiin.

Näin Suomi pelastuisi taatusti taantumalta - jonne meidät on ajanut se, että emme antaneet Kreikkalaisille selkäsaunaa vaan rupesimme vetoamaan joidenkin naurettavien vakuuksien perään.