"Alivaltiosihteerejen" sketsissä "Harmaat graffitit" kuvataan graffitimaalaamista varsin erikoisessa sävyssä. Teemana on se, että "Graffitintekijöitä yhdistää sama kiihkeä vakaumus: kaupunki ja sen seinät kuuluvat kaikille" ... "Ilmaiset sitten itseäsi maalaamalla esineet ja seinät sen värisiksi kuin niiden pitääkin olla?" Kuitenkin jahdattu graffitimaalari on hieman erikoinen sillä hän tehnyt tuotoksia jotka ovat varsin konventionaalisia "Postin kirjelaatikot Niko on maalannut oransseiksi, sähkökaapit hän on maalannut ruskehtaviksi, alikulkukäytävien seinät Niko on spreijannut betoninharmaaksi ja paikallisjunavaunun puna-valkoiseksi." Eli vitsin hahmo on jokin joka spraymaalaa kohteita sellaisiksi jona kaupunki olisi ne suunnitellut - elleivät ne yleensä olisi tuhrittu spraymaaleilla. "Nikon" kannanotto onkin "Mun mielestä virkavallan tulee tajuta, että harmaat betoniseinät ja oranssit kirjelaatikot ovat kaupunkilaisille voimavara."Sketsi on absurdiudessaan - ellei peräti juuri sen vuoksi - loistava. Ensinnäkin se muistuttaa siitä että graffitien tulkitseminen taide-töhrylinjamalla on esteettinen kannanotto siitä minkälaiselta "tämänlaisen pinnan" tulee olla. Toisaalta se muistuttaa siitäkin että juridiselta kannalta graffiti kuin graffiti on töhry koska päätösvalta siitä minkälaiselta "tämänlaisen pinnan" tulee olla ja kuka sen maalaa milloinkin minkäkinlaiseksi. Näin ollen ei oikestaan ole väliä sillä mitä graffitimaalarit maalaavat, ja vaikka kaupungin normeihin tunneleita harmauttava graffitisti periaatteessa säästää kaupungin varoja, häntä voitaisiin pitää lain omiin käsiinsä ottavana vigilantena. Tai jopa aivan samanlaisena sotkijana kuin kuka tahansa muukin.
Toisin sanoen korostuu se että graffitien kohdalla vastakkain ovat anarkistit ja byrokraatit.
Ja tämä selittää sen, miksi valtaosalle ihmisistä kyseinen ilmiö on varsin turha. - Suurimmalle osalle se on hiema kuin katsoisi kahden vastemielisen ihmisen keskenääntappelua. Sitä tekisi kenties hieman mieli hurrata, mutta ei oikein tiedä kumpaa sitä haluaisi hurrata, kun sitä haluaa enemmän että jompikumpi häviää kuin että joku voittaisi. Ja tilanne on muutenkin hieman hankala ja nolostuttava joten on järkevintä pysyä pois tieltä ja katsoa mualle.
Sketsi tuo esiin myös sen, että graffitit ovat itse asiassa erittäin konventionaalisia (ja jokainen betoniseinä on harvinaisuutensa vuoksi epäkonventionaalinen ja väliaikainen tila). Jokaisessa paikassa tuhritaan postin oransseja laatikoita ja harmaita betoniseiniä. Myös graffitien rakenne on varsin kaavamainen : Isoja kirjaimia joiden merkitys aukeaa aika usein vain sisäpiirille, koska ne ovat enemmän "jengitunnuksia" tai ainakin "juuri minä kävin täällä" -merkkisiä symboleja, joissa ei ole sen suurempaa sanomaa kuin aktion kautta tehty valtapelillinen kannanotto kyseisestä tilasta ja pinnasta ja sen omistusoikeudesta - tai ainakin käyttöoikeudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti