Suomessa on paljon kreationisteja ja Intelligent Designin kannattajia. Tämä on kuitenkin virrannut suomeen ulkomailla. Ja monet suomalaiselle kuulijalle selvästi hyvin vieraannuttavilta ja oudoilta vaikuttavat piirteet ovatkin ymmärrettävissä kun asiaa pengotaan "vieraan kulttuurin" valossa.
Yhdysvaltojen näkemys hyvästä yhteiskunnasta eroaa hyvin voimakkaasti siitä, mikä kotosuomessa tuntuu normaalilta. Kulttuurisodan (konservatiivien ja liberaalien keskenäänkinaamisenn) ymmärtämiseksi näitä eroja on hyvä hieman tuoda esiin.
1: Siinä missä kotomaan konservatiivit ovat isänmaallisia tavalla jossa korostetaan yhteenkuuluvuuden ja yhdessäolon henkeä, jossa heikommista pidetään huolta, USA:n konservatiivit ovat patrioottisia mutta samalla hyvin vapaamielisiä. "Uusliberaalit" talousteoriat ovatkin itse asiassa nimenomaan konservatiivien kannattamia.;
___1.1: Suomalainen konservatiivi on rakentanut kansallistunteensa esimerkiksi "talvisodan ihmeen" kaltaisten ilmiöiden taakse. Tämä korostaa yhteistyötä ja heikoimmista huolenpitämistä. Yhteen hiileen puhaltaminen nähdään keskeisenä.
___1.2: USA:n alkuperä taas on esimerkiksi puritaaneissa jotka eivät sopineet eurooppalaiseen kulttuuriympäristöön ja jotka siksi lähtivät pois. Heidänlaisensa eivät halua rakentaa yhtenäiskulttuuria jonkalaisen totaliteettia he ovat paenneet. USA:n konservativismissa "Big Government" on jotain jolla pelotellaan.
2: Suomalainen konservatiivi kannattaa hyvin usein heikommista huolen pitämistä. Myös yksilöllisyyttä arvostetaan ja ihmisille halutaan antaa yllättävänkin paljon tilaa - kunhan tietyt ydinkysymykset ovat oikein, saa olla aika vapaasti. USA:n konservatiivit taas inhoavat individualismia, ja näkevät tukien antamisen vähemmistöille jonain joka kannustaa laiskuuteen.
___2.1: Tässäkin voidaan nähdä se, että Suomessa "kaveria ei jätetä" -henki nousee "talvisodan ihmeen" kertomuksista. Yhdessä tekeminen ja oikeiden asioiden tekeminen on tärkeää, ja luovuuden on annettu kukkia prosessissa.
___2.2: USA:ssa taas historia on ollut alunperin ekspansiivista. Eli maata on ollut vähän valmiina, mutta "paljon valmistettavana". Eli omin käsin on voitu saada aikaiseksi.
Tämän esiintuominen on tärkeää, koska hyvin usein ihmiset yhdistävät USA:an mielikuvan hierarkisuudesta. Tätä perustellaan esimerkiksi suurilla yksilökohtaisilla eroilla tulotasossa. Hyvinvointi onkin USA:ssa hyvin keskittynyttä. Mutta tosiasiassa Suomen kulttuuri on hierarkisempaa. USA taas on "viidakko" jossa toimii vahvimman laki. Hierarkian puute voidaan nähdä USA:n tuloerojen kasvun pääsyynä. Suomalaistyylisissä kulttuureissa siihen taas on ajanut luokkayhteiskunta, eli yhteiskunnalliset hierarkiat.
USA:n Konservativismi tuntuu tässä vaiheessa kuitenkin omituiselta. Siinä tunnutaan vastustavan kaikkea: Yhteiskunta ja yksilö ovat kritiikin kohteena. Sitä siis pitäisi olla eiyhteisöllinen ja epäindividualistinen samaan aikaan? Asiaan on ratkaisu. Sillä poliittisen näkemyksen taustalle voidaan nähdä Alexis de Tocquevillen näkemys yhteiskunnasta. Hän kirjoitti jo 1800 -luvulla, mutta USA:ssa hänen näkemyksiinsä viitataan kohtuullisen usein. Hän korosti Amerikkaa ihanana paikkana, jossa ihanneyhteiskunta on toteutunut likimain niin hyvin kuin se on mahdollista. Hän laittoi keskiöön pikkukaupungin. Valtio oli liian suuri ja yksilö liian pieni yksikkö. Hän asettikin uhkakuvaksi sen, että ihmiset latistuvat pitämään vain omista tarpeistaan huolta tai että yhteiskunta vain pyörittää rattaitaan ja ihmiset muuttuvat pelinappuloiksi.
USA:n Konservatiivit ovat siksi vastustaneetkin kovasti relativistisia suuntauksia ja postmodernismia. Liberalismi, individualismin syvin ilmentymä, muuttuu tätä kautta luontevasti vastustettavaksi asiaksi. Samalla on selvää että "iso hallitus" on toinen jota pitää pelätä ja vastustaa. Ja kun liberaalit yhteisön varoilla auttavat heikoimmassa asemassa olevia, yhdistyy tässä tietysti se että valtio todellakin tukee individualismia ; Esimerkiksi äitien tukeminen helpottaa avioeroja koska se antaa taloudellista vakavaraisuutta ja varmuutta. Näin liberaali yhteiskunta ikään kuin yhdistää konservatiivien molemmat riskikuvat yhteen ja samaan.
1: USAn konservativismi ei siis ole paranoiaa kaikkia kohtaan vaan talkoohenkisyyden korostamista. Kaikkien olisi osallistuttava mutta yhdessä silti tehdään. Tämä ei ole loppujen lopuksi aivan kaamea ajatus, ja tämän näkemyksen tietty eleganssi ja kauneus selittääkin taatusti miksi konservatiivisuus on USA:ssa suosittua.
Postmodernismi nähdäänkin konservatiivien parissa huolestuttavana. Sen nähdään sotivan "yhteishenkeä vastaan". Kun jokainen vähemmistö naisista homoseksuaaleihin kirjoittaa oman maailmanhistoriansa omasta kannastaan, etääntyy se "patrioottisesta" pikkukaupunkiasenteesta liikaa yksilöllisyyden suuntaan. Asiasta ollaan huolestuneita ja postmodernismin nähdään luovan eripuraa ; "Patrioottinen Amerikkalainen" nähdään suuren valtion synnyttäjäksi jota erilaiset vähemmistöt muokkaavat "omissa maailmanhistorioissaan" pahikseksi.
Kuinka Intelligent Design on kreationismille samaa kuin homeopatia on "New Agelle".
Tämä tuokin mukaan mielenkiintoisen lisävärin. Ylläoleva rakenne nimittäin auttaa hieman jäsentelemään erilaisia pseudotieteitä. Jakaisin ne "karkeasti" seuraavalla tavalla.
1: "Newageklikiksi" kutsuttavissa oleva joukko pseudotieteitä voidaan laskea perussävyltään individualistis-postmodernistisiksi. Niiden keskiössä on tiedevastaisuus, ja ne eivät hae akateemista statusta vaan yrittävät pikemminkin vakuuttaa tavallisia kaduntallaajaihmisiä siitä, miten heidän näkemyksensä on viisas. Tässä kuvataan usein subjektiivisuuden, omien ajattelutapojen ja optimismin merkitystä. Maailma on siten miten se havaitaan ja kosmiset voimat pyörivät yksilön asennemaailma keskiössään. Tässä käytetään toki usein tieteellisiä termejä vilahtavaa, mutta niiden ideana on enemmänkin näyttää että oma näkemys on "edelläkävijä". Kvanttimystiikka on tässä suorastaan "malliesimerkki".
2: Monet "klassiset" pseudotieteet ovat modernistisia. Niissä ytimessä on tieteeseen pyrkiminen ja tieteellisen kielen käyttäminen. Akateeminen status on hyvin tärkeä. Usein taustalla on (toki )vanha ja perinteinen esimoderni maailmankuva joka yritetään muokata moderniksi tieteellisin termein ja käsittein. Näin halutaan luoda kuva objektiivisesta alasta, johon on uskottava maailmankuvasta riippumatta. Tästä mielestäni kuvaavin esimerkki on parapsykologia jossa perinteiset kansansadut ja tarinat muokataan tieteen kielelle ja yritetään tehdä niistä akateemisia aloja. (Tässä vain epäonnistutaan mutta tämä ei lopeta yrittämistä.)
Tässä mielessä onkin ymmärrettävää että moni analysoi Intelligent Designin hyvin erilaiseksi asiaksi kuin kreationismin. Perinteinen kreationismihan on selkeästi "moderni pseudotiede". Sen ideana oli taivuttaa "Raamatun" esimodernit kertomusket kokeellisen luonnontieteen kielelle. Tämä ihanne näkyi sellaisissa ilmaisuissa kuin "luonnontieteet eivät tunne evoluutiota". Intelligent Design taas on kielenkäytöltään selkeästi postmoderni. Se korostaa maailmankuvia, eri näkemysten esittämistä ja kaikkea muuta vastaavaa. Se on myös luonteeltaan korostetummin denialistinen. Kreationistit ottivat positiivisia kannanottoja esimerkiksi universumiin ja luontoon liittyen. ID -puoli taas jättää nämä kysymykset sivuun, kannanottojen ulkopuolelle. Näin ID on korostetummin evoluutiokriittinen (vaikka tätä puolta ei tietysti kreationismistakaan puuttunut.) - Tarkemmassa analyysissä on toki selvää että tosiasiassa metodit ovat identtiset ; Se mikä ennen oli vain "väärän uskonnon tunnistamista" on nykyään narraatioanalyysiä ja maailmankuvien eri lähtökohtien huomioimista. Ja todennäköisyyslaskelmat ja kompleksisuus -sanan yliviljely taas ovat kreationistisia peruja itsessään. On kuitenkin olennaista huomata, että niiden perusteluihin ja oikeuttamiseen kuitenkin käytetään. Ja USA:ssa kulttuurisodan kiemurat ovat "iskostaneet" kaavat ihmisten mieleen.
Siksi olenkin varma, että kun ID:n perustajaksi laskettavissa oleva Johnson tallusteli esiin ja selitti haluavansa dekonstruoida evoluutioteorian, on moni konservatiivikristitty USA:ssa "tempaissut kahvit väärään kurkkuun". Sillä maailmankuvakeskeisyys objektiivisuuden sijasta on nimen omaan individualismin sävyttämää. Se muistuttaa vihatusta postmodernismista jota konservatiivit voivat vastustaa huolestuttavana. (Ja tätä aennetta on joka kuvattu irvivällä lauseella "Oh, you claim E=MC2? So What- I am a lesbian" - joka on muuten lausumana jotain sinne päin.) ~ Tällä kontrastein onkin alleviivaavan selvää että ID:n liberaali kielenkäyttö on erkaantunut konservatiivien perinteestä ja flirttailee pahan liberaalin linjaman kanssa tavalla joka varmasti haittaa konservatiivikristittyä. Joka taas nähdään ID:n tärkeimpänä voimanantajana, ruohonjuuritason aktivismina joka antaa koko ilmiölle sen näkyvyyden.
Tästä on tietysti turha vetää liian pitkälle käyviä johtopäätöksiä ; Onhan New Age -maailmankuvassakin esimerkiksi homeopatian kannattaminen valloillaan. Vaikka homeopatia on ilmiselvästi "modernistinen pseudotiede". Kreationistien ja ID:n käsi kädessä kulkeminen kun selittyy sillä että perinteinen kreationismi käytti "vallankumouksen ajattelutapaa" on Intelligent Design vain samaa jossa vain yritetään "vallankumouksen sijasta vallankaappausta".
1: On selvää että ihmisiä ei saada muuttamaan mieltään, saati että kokonainen ja laaja ideologinen piiri "havahtuisi" ja muuttaisi mieltään aivan totaalisti parin vuoden sisällä. ID -kannattajat joiden kannattajapiirit ovat selvästi samat kuin kreationistit jotka väittävät että ID ei ole kreationismia vaatisi kuitenkin juuri tämänlaisen muutoksen. On yksinkertaisempaa uskoa että piirit ja ideat ovat identtiset, vain ja ainoastaan toimintastrategiaa on muutettu vallitsevaan tilanteeseen sopivaksi.
Kuitenkin tästä on varmasti selvitty, koska Johnsonin "thin edge of wedge" on strategiakuvaukseltaan hyvinkin yksinkertainen. Hän pyrkii iskemään "naturalismin" (väärän maailmankuvan, harhaopin) sen omalla rintamalla sen heikoimmasta paikasta (vihattu epäkristillinen evoluutioteoria). Tätä tietysti korostaa sekin, että Wells ilmestyi mukaan kuvioihin ja ID:n alkuaikoina puheessa esiintyi paljon retoriikkaa joka muistutti soluttautumisesta. Henkenä oli se, että kun vainottu vähemmistö (vai pitäisikö puhua mielikuvien vainotusta enemmistöstä) ei saa ääntään kuuluviin ja se haluaa kuvata oman vähemmistönsä (vai enemmistön) maailmanhistoriantulkinnan ja todellisuuskuvan mutta tätä ei sallita. Siksi onkin mukauduttava systeemiin, pidettävä matalaa profiilia, ja sitten kun professorintutkinto on taskussa, on tiedemiesarvovallalla hyvä jatkaa tuomalla oma näkemys esille.
Juuri tämä on ollut luultavasti se olennainen seikka joka esti "liberaalien kielenkäytön" kontaminoivan vaikutuksen konservatiivien mielessä. He tajusivat että "vanha liturgia esitetään uusilla sanoilla". Ja tämä on se, miksi ID on in facto kreationismia uudelleennimettynä. Se on myös syy, miksi "Of Pandas and People" voitiin copy-pastella muuttaa kreationistien oppikirjasta ID -oppikirjasta. (Olipa syy tälle sitten halu salata kreationismi ID -naamiolla - tai vaan se, että seurattiin aikaa ja ideoita, joskin ensimmäinen vaikuttaa uskottavammalta kun otetaan huomioon miten keskeisessä roolissa "vainottujen ID:läisten soluttautuminen tiedemaailmaan" on ID -piirien kirjallisuuden strategiasuosituspakassa.) Se on syy sille, miksi moni valittaa erotteluhämmennystään erilaisin sloganein kuten sanomalla "I cannot distinguish creationists from cdesign proponentists". Tämä selittää miten Matti Leisola kykeni mielipiteitään vaihtamatta muuttumaan YEC -kreationismin pää -äänenkantajasta leimallisesti ID -mieheksi. Ja miksi Tapio Puolimatka piti matalaa profiilia väitöskirjaansa asti ennen kuin alkoi levittämään ID -sanomaa.
Ja ennenkaikkea se selittää, miten postmodernista kielenkäytöstä huolimatta ID -kieli perustaa ytimensä siihen että "samanarvoisten maailmankuvien" sijasta darwinistinen maailmankuva on huono, väärä, mahdoton ja kumottu. Ja "samanarvoinen keskusteleva vaihtoehto" ID on nouseva paradigma joka murskaa vanhan tieteen jalkoihinsa. Tämä ei nimittäin ole postmodernia maailmankuva -ajattelua "jaetusta vallasta" jossa ei ole nollasummapelistä. Vaan äärimmäisen modernistis-objektiivinen ajattelutapa, jossa on olemassa totuus ja vääryys joka on objektiivinen ja maailmankuvista riippumaton. - Infiltraatio ja kielenkäytön lainaaminen on selvästi vain kikka jolla hyökätään "individualistista liberaalivaltiona" nähtävää "norsunluutornitiedettä" vastaan.
USA:n ilmapiirissä tämä voi vaikuttaa jopa tärkeältä ja pelottavalta aiheelta. Suomen aivan erilaisessa ympäristössä se on sen sijaan lähinnä huvittavaa. USA:ssa kreationistit ovatkin julkisia ja vakavasti otettuja hahmoja. (ID)kreationistit ovat sen sijaan suomessa aika monille pelkkiä pellejä, hassu marginaali joka on hassu, marginaalinen ja koominen naureskelun kohde. Tämänkin eron voi kulttuurien kautta kenties ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti