Tänään höpsin töissä tavalliseen tapaani jostakin. Ihan "tappaakseni taukoaikaa". Pidin yllä jonkinlaista höpinää ja surinaa.1: Tällä kertaa siitä miten Sherlock Holmesin sidekickillä, Watsonilla on aina tärkeä rooli kontrastina. Mutta että kirjoissa Watson vaikuttaa ihan pätevältä veikolta ja sen sijaan hänet usein muutoin esitetäänkin höpsähtävänä. Ja että alkuperäinen kirja oli paitsi suvaitsevaisempi, se myös korosti Holmesin erinomaisuutta voimakkaammin, kun rinnastuskohtana oli "viisas lääkäri" eikä mikään "hieman hönö tomppeli". - Ja samalla selittyi miten Holmes ylipäätään sieti Watsonin seuraa. Ei ylenkatseesta, vaan siitä että Watsonissa oli kuitenkin jo jotain joka "monista puuttui".
Eräs työpaikan ihminen tulikin minulle utelemaan että kun minulla tuntuu aina olevan näitä juttuja, niin olenko ikinä miettinyt sitä että voisin käyttää niitä hyödyllisesti. Meinasin jo sortua epäpragmaattisuuden ylikorostamiseen ja selittää että olen vaan luonteeltani "epäkäytännöllinen jahkale" (mikä on kyllä totta). Kunnes tajusin kysyä olennaisen. - Päädyin kysymään että viihtyykö hän niiden juttujen parissa. Että ymmärrän jos ne hämmentävät ja häiritsevät. Ja että vaikka rakastankin omaa ääntäni, en rakasta sitä niin paljon että en osaisi myös olla hiljaa. Ja että minun ei tosiaan välttämättä tarvitse jakaa mielenterveydellisesti mielenkiintoisia härötilojani äänimuodossa kaikille ihmisille. Ja kun hän kertoi että ne olivat ihan hupaisia kuunneltavia, niin kerroin että "hyötykäytössähän ne sitten näyttää jo olevan."
Tämänlaiset kysymykset ovat itse asiassa filosofian ytimessä. Jos esimerkiksi kuviteltaisiin filosofi, joka pitäisi itsellään jotain palvelua, niin mitä ihmiset oikein sieltä tulisivat hakemaan? Ne, mitä mieleen tulevat ovat jotain jotka hoidetaan paremmin esimerkiksi psykologin, papin, elämäntaitokonsultin, luonnontieteen professorin tai koomikon luona. ~ Filosofia on turhaa, sitä ei voi myydä eikä sitä voi syödä.
Tämänlaiset asiat tulivat mieleeni kun lukaisin "Aamulehden" julkaiseman Myllykankaan kannanoton. Hänestä tiedeyliopistojen sisälle ei kuulu sellainen oppiala kuin teologia. Oppialan oleminen yliopistoissa kuulemma rapistaa ihmisten rationaalista ajattelukykyä yleisemminkin, ja tämä olisi osasyyllinen siihen että esimerkiksi kreationismi on yllättävän suosittua. "Teologian opetus ei kuulu yhteiskunnan ylläpitämiin tiedeyliopistoihin. Uskonnolliset yhteisöt kouluttakoot pappinsa itse omissa pappisseminaareissaan - omalla kustannuksellaan." Ajatuksessa vedotaan moniin asioihin kuten "Esimerkiksi Aalto-yliopiston bioprosessitekniikan professori Matti Leisola pitää Jumalan olemassaoloa totena. Leisola uskoo myös, että vedenpaisumus Nooan arkkeineen on todellinen historiallinen tapahtuma. Tiedeyliopiston professorin arvovallalla Leisola on levittänyt evoluutio-opin ja yleensä tieteen vastaista propagandaa." Lausuntohan on sinällään fakta, mutta on vaikeaa yhdistää miten biotekniikan professorin kannanotot liittyvät teologian laitokseen ; Leisola hoitaa tutkimustyötään biotekniikan laitoksella ja sen lisäksi hänellä on omia henkilökohtaisia vakaumuksiaan ja agendojaan. Myllykankaan kreationistisvastaisella linjalla ollen (ja miksipä emme näin tekisi) voitaisiin jopa sarkastisesti huomauttaa että "Ainakaan luonnontieteen tiedeopetus ei ole häntä rationalisoinut." Eli teologian ajaminen pois yliopistolta ei esimerkiksi hänen kohdallaan muuttaisi oikeastaan mitään.
Muutenkin näyttää siltä että Myllykangas pitää teologiaa pelkästään jumalatodistuksia tuottavana laitoksena. Kuitenkin tämä "teologian peruskonseptin todistaminen" on teologiassa yllättävän pienellä osalla. - Ja sellaisenakin se muotoutuu abstraktiksi premissileikiksi joka on ikään kuin "vammaista matematiikkaa" ja itse asiassa sopii sellaisenaan akateemiseksi "kikkailulajiksi", ei tosiasiakannanottona ; Sillä eihän matematiikkakaan ole sellaisenaan "fysikaalista". Nyrkkisääntöhän on se että "Puhdas matematiikka ei ole luonnontieteellistä eikä puhdas luonnontiede ole puhtaasti matemaattista".
Ja tämän lisäksi teologiaa voidaan lähestyä monien eri tieteenalojen soveltamisena, eräänlaisena "sateenvarjotieteenä" jonka alla on monia eri alan metodeja ja joita yhteinen aihe sitoo yhteen ; Historiallisen alkuperäisen "Raamatun" tekstin ymmärtämisenä ilman yliluonnollisia kannanottoja. Sitä voidaan ymmärtää kirjallisuudentutkimuksena, jolloin "Raamattu" nähdään kulttuurisena teoksena hieman kuten vaikkapa "Nalle Puhia" (josta yliopistossa myös tutkitaan ja josta kirjoitetaan "papereita"). Uskomuksia voidaan lähestyä myös sosiologian kautta, jolloin voidaan miettiä Boyerin tapaan ihmisen aivotoiminnallisia taustasyitä siihen miksi uskonnot ovat suosittuja. Ja lisäksi uskonto voidaan nähdä juridiikkaa muistuttavana laitoksena, jossa tutkitaan yhden kulttuurin "systematisoitua byrokratiaa" eli katsotaan minkälaisia normistoja ja säännöstöjä on ollut ja miten niitä on haluttu soveltaa. Tämänlaisten asiantuntijoiden kouluttaminen on taas ollut akateemiselle maailmalle normaalia. Yliopisto on pullollaan monien suihin "pölyisen kuivilta" tuntuvia epäkäytännöllisiä tietämisen alueita.
Myöskään sosiaalinen yhteys jää hieman auki. Myllykangas on huolestunut siitä että teologian tiedelaitosluonne johtaa siihen että uskonto otetaan vakavasti. Kuitenkin tosiasia on, että moni fundamentalisti hyppäisi riemusta kattoon jos yliopistoteologia vaihdettaisiin johonkin toisenlaiseen. Sillä silloin "sisäinen riemuidiotia" saisi vapaammin rehottaa. Taustalla on hieman sama, mikä minulla on ollut koulujen uskonnonopetuksen kohdalla. ~ Mielestäni näitä asioita ei oikein voida erottaa toisistaan, koulutus ja yliopistomaailma ovat mielessäni aina yhteistyölaitoksia. ; Kannatan toki nykyistä pienempää pakollisten uskonnonkurssien määrää, mutta pidän silti tärkeänä että uskontoa opetetaan koulussa nykyisellä tavalla sillä:
1: Kun katsotaan USA:a jossa maa on totaalisen sekulaari, on uskonto tunteisiin vetoavampaa kaupankäyntiä. Tämän vuoksi uskonto on siellä aggressiivisempaa ja radikaalimpaa kuin kotomaassa (ja esimerkiksi kreationismi on täällä vain tuontitavaraa näistä asennetiloista. Suomalainen fundamentalismi on toki kopioinut tämän asennoitumistavan Suomessakin yllättävän vahvasti.) Siellä suurin kulmakivi on uskonnonopetus koulussa. Valtionkirkon kaltainen järjestelmä on "kaltaiselleni osittain hyvä", sillä hieman kuten Leinivaara muistuttaa "Yksinkertaistaen monitahoisen ja -sivuisen pointin: monopolisoitunut valtionkirkko on mahdollistanut uskonelämän harmaantumisen ja rauhoittumisen henkilökohtaiseksi uskoksi täällä Euroopassa." (Vastustankin valtionkirkossa ihan muita asioita. Kuten sitä että siellä todellakin sikiää piilossa erikoisia asioita jotka saavat "suvaitsemattoman suvaitsemisen" kautta itselleen turvapaikan. Kirkko ei kuitenkaan rakenna näitä henkilöitä ja lisää heidän lukumääräänsä, sen rikos on vain näiden ainesten piilottelu, taputtelu, rapsuttelu ja suojelu ja yleinen niiden pahojen tekojen katsominen sormien läpi.)
2: Jos uskonto olisi perheen kasvatuksen varassa, ja vanhempasi sattuisivat olemaan riemuidioottifundamentalisteja, niin et saisi mitään lepsumpaa uskontokuvaa. Koulussa esitetyllä uskonnolla - samoin kuin akateemisten maistereiden kirkossa esittämät lepsut uskontokuvat - on ilmitullessaan mahdollisuus vaikuttaa näihin kantoihin.
Oikeastaan ainut järkevä lausunto jossa yhteydet ovat uskottavia liittyykin - Myllykankaan vahvasti suosimaan - priorisointiajatteluun jossa voimavaroja resurssoidaan ja saadaan hyötyä (hieman samaan tapaan kun työpaikkani henkilö tekee minun höpinöille, mutta Myllykankaalla on aiheena aina vakavammat asiat.) "Itä-Suomen yliopisto on ollut olemassa vajaat kaksi vuotta. Nyt siellä on meneillään jo toinen irtisanomisaalto. Se koskee muun muassa terveystieteitä, joista ylpeillään yliopiston "keihäänkärkinä". Mutta irtisanomiset eivät koske teologian osastoa." Leikkaaminen on aina priorisointikysymys, joten selvästi teologian laitoksesta leikkaamatta jättäminen on arvokannanotto, samantapainen kannanotto priorisointikysymykseen jnkia Myllykangaskin tässä kirjoituksessaan tekee.
Toisin sanoen ehdotan Myllykankaalle samaa kuin työkaverilleni, eli priorisointinäkemystä priorisointinäkemyksellä vastustaen. "Älä turhaan hätäile toisten tuhlaamista voimavaroista, ajasta, vaivasta ja kiinnostuksesta. - Niitä murehtiessa tuhlaat vain omiasi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti