Antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa.

"Apinaa pumpataan, apinaa koijataan. Apinaa pumpataan, apinaa koijataan."
("Kummeli", "Apinaa koijataan")

Silloin kun minä olin nuori - minusta on vielä hauskaa sanoa näin joten en liene oikeasti vanha - naisihmisten tyttöystäväominaisuuksia voitiin luokitella siten että oli (a) siveitä, (b) antavaisia sekä (c) niitä jotka antoivat ymmärtää mutta eivät ymmärtäneet antaa. Luokat a ja c olivat ymmärrettävässi ja tietysti toiveet olivat parhaimmillaan hyvinkin c-luokkaisia. b -luokka oli sen sijaan kiusallinen, koska se ajoi ihmisiä erehdyksiin ja mahdollisiin ylilyönteihin. Ja niistä sitten tuli joka tapauksessa pettymyksiä joista ei voinut puhua koska asiasta syytettiin tulkitsijaa. Moni muukin kuin minä koki tämänlaisen käyttäytymisen tekopyhänä, ärsyttävänä, häiritsevänä ja jopa kiusaamisena. Ihan rehti "pihtaaminen" oli sen sijaan hyväksyttävää, siinä iässä nämä asiat nyt vain etenevät omalla vauhdilla - jos etenevät, rehellisyyden nimessä yleensä eivät, mutta se ei siihen aikaan ollut niin iso tappio. (Ne olivat hyviä aikoja.)

Tästä päästään sihen miksi valtionkirkkomme leppoisan maineessa oleva Kari Mäkinen ei ole oikein saanut minulta kannatusta - olen esimerkiksi verrannut häntä epäsuorasti, kenties epäkohteliaasti mutta sitäkin asiaankuuluvammin arkussa nukkuvaan vampyyriin. En pidä hänestä suunnilleen yhtään. Ja toivon että tunne on molemminpuolinen. ~ Tänään ajattelin jatkaa Mäkisanalogioitani (mahdollisesti sarjaksi asti). Tällä kertaa vertaan Mäkistä "b-luokan tytöksi". (Lieventävä asianhaara on tietysti se, miten olen asian määritellyt.) Kenties tämänlainen vertaus on hieman epäkunnioittava, mutta mielestäni se ei ole asiaankuulumattoman epäkunnioittava tai vihapuhetta. Ja tottapuhuen se parantaa mieltäni huomattavasti.

"Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille" kertookin Mäkisen toimista. Mäkinen oli nimittäin reagoinut homoseksuaalisuusvastaiseta "nuotan" kampanjaa vastaan, sinänsä ansiokkaasti. Hän antoi silloin ymmärtää että kirkon puolella ei tämänlaisia kampanjoita hyväksytä tai tueta. Että valtionkirkon rahoituspuoli kampanjassa oli siksi väärä tosiasia vetää esiin. Mäkinen lausuikin tuolloin että : "Mediassa on ollut esillä myös kirkon rahoitus näille järjestöille. Kirkkohallituksessa jatkossa arvioidaan kriittisesti niitä edellytyksiä, mille järjestöille ja millaisiin tarkoituksiin esimerkiksi kolehtia kannetaan. Kolehdit määrätään vuosittain kirkkohallituksen täysistunnossa. Valmistelussa tämä tullaan ottamaan jatkossa huomioon." Nyt rahoitusasiat on nyt jaettu ja siitä nähdään miten asia tarkalleen ottaen on huomioitu, ja Mäkisen puheenjohtama kirkkohallitus on päätynyt seuraavaan ; "Kirkkohallitus päätti lisäksi jakaa oppilaitos- ja nuorisotyöhön 2010 kannetun kolehdin tuoton Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys ry:lle (45 200 euroa)" Toisin sanoen "Nuotta" -kampanjan tempaus ei ole rahahanoja sulkenut. Voin sanoa kirkolle vain että onneksi olkoon, että asia on nyt otettu huomioon ja asia palkittu asianmukaisesti. Tämän jälkeen on ilmiselvää että kirkon antama rahoitus asialle on olennainen ja mukaanotettava. Kun asiasta on Mäkisen sanojen mukaan harkittu ja mietitty, on ratkaisu tietoinen. Siinä missä Mäkinen yritti peittää kirkon homovastaisuuden rahallisesta tukemisesta jälkiviisautta, kun asiaa ei voitu tietää ennalta, niin nyt voidaan sanoa että asia on pretty much there. Kun noin iso raha nasahtaa homovastaisia kampanjoita pykääville tahoille, on selvää että se antaa viestin. Ja tämä viesti on yksiselitteinen. Ja Mäkisen aiemman lausunnon valossa myös harkittu viesti.

Teknisesti Mäkinen ei tietysti valehdellut. Sillä hän ei sanonut mitään eksaktia tai luvannut mitään konkreettista muutosta. Ja tässä onkin se vastemielisyyden kovin ydin. Kari Mäkinen edustaa sitä kirkon aivan liian yleistä linjaa joka antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Fundamentalistilinja on tietysti ylisiveää linjaa eikä siksi kenties vastaa "jokapojan unelmaa". Mutta he ovat sentään suoria. Kirkon ongelmana onkin se, että se "reagoi ongelmiin" tämänlaisella tyhjällä PR -kikkailulla, jossa aina luvataan muutosta mutta sitä ei koskaan tehdä. Sitten he itkevät kun ihmiset lähtevät. Olisi kuitenkin tosi apinaa olla aina se, jota vedetään toistuvasti nenästä tämänlaisilla tyhjillä vihjailuilla.

Voidaankin sanoa että kirkossa on niitä Räsäsen kaltaisia "avoimesti a-luokan tyttöystäviä", jotka puuhaavat jotain joka ei välttämättä miellytä kaikkia "c -luokan faneja". Ja sitten on Kari Mäkisen kaltaista "b -ryhmää" joka lähinnä lakaisee ongelmia maton alle siinä vaiheessa jos "a -ryhmä" nostaa esiin suunnilleen mitään hälyä ja nostaa kriittisiä ääniä. Ja näiden kombo on se, mitä kirkko on. - Päivi Räsänen ei kenties viraltaan ja palkkapussiltaan edusta kirkkoa, mutta hänenlaisensa mielipiteet vaikuttavat kirkossa ns. hemmetisti, ja tätä kautta hän on olennainen esiinnostettava esimerkki.

Kirkon kannalta olennaista on vain se että PR -puheet voivat olla ihan mitä tahansa, ja ne eroavat antamastani kuvasta voimakkaastikin. Mutta nimenomaan teot ja päätökset puhuvat olennaisen ja totuuden järjestelmästä. Ja tätä totuutta ei mikään enkelikiiltokuvalla paikkaaminen peitä. Seinässä on reikä, ja sen paikkaamiseen tarvittaisiin tiiliä eikä sellaista ohutta paperilappua

Tunnetusti kantani on että periaatteessa kirkko voi syrjiä sisäisesti ihan ketä tahansa kunhan ei käytä tähän verorahoja. Eli että on rehellisintä kuvata ideologia sellaisena mitä se on - vaikka se olisi sitten homoseksuaalisuutta vastustava - jotta tämän kannan kanssa erimieliset voisivat sitten lähteä sieltä pois ja paikalle jäisivät ne jotka haluavat syrjiä ihmisiä tällä kerhon sisäisellä kriteerillä. Tämä kanta johtaa siihen että en edes vedä koko keskustelua siihen onko "Raamatusta" homoseksuaalisuus hyväksyttävää vai ei. Minä puhun vain ja ainoastaan Mäkisestä ja lupaamis-toteuttmissuhteesta ja kaksinaamaisuudesta. Joka luonnollisesti henkilön johtoaseman vuoksi ns. "edustaa kirkon kantaa".

Jos tyttöystävä ärsyttävästi leikkii, pitää häntä opastaa muuttumaan ja jos muutosta ei synny, kannattaa tyttöystävä vaihtaa vaikka siihen kuuluisaan jokapojan anteliaaseen ystävään, Kyllikki Nyrkkiin. Sama koskee tietysti kirkkoakin. Ja sen rahoitusta. Nyt kun rahat on jaettu, on kirkolle oikein metelöidä homovastaisuuden tukemisesta. Jos nyt itkettää se rahojenjako ja esiintyy jotain katumuspuhetta, niin kannattaa muistuttaa kirkon piirejä siitä jälkiviisaudesta. Kirkon tulisi oppia että se ei voi irtautua asioista joita se tukee jos se jatkaa sitä sen jälkeen kun on luvannut ottaa asian huomioon. Jos antaa ymmärtää, pitää edes joskus ymmärtää antaa.