elämä edessä - hirttosilmukka takana

"Minä rakastan sinua, Jeesus rakastaa sinua, ja oma äitisi rakastaa sinua. Siinä se sitten olikin. En ole tosin ihan varma äidistäsi."
(Hikisitaatit, "Jumala")

Mahdollisten maailmojen ajattelussa ongelmallista on se, että "mahdollinen" voidaan kuvata joko kuviteltavissa olevana tai todellisena vaihtoehtona. Nämä ovat keskenään hyvin erilaisia. Esimerkiksi on potentiaalisesti konkreettisesti mahdollista saada jätkäpari pokerissa. Tissiparia tässä pelissä ei voi saada, vaikka minä voisin sellaisen kenties kuvitellakin sairaassa mielessäni.

Tämä muistuttaa lähinnä siitä miten mielikuvitus on usein laajempi kuin todellisuus. Mielikuvituksella voidaan kuvitella olemattomia asioita ja sellaisia joita ei voi tapahtua. Ihminen voi kuvitella mahdottomia, joten kuviteltavissa olevaksi osoittaminen ei vielä tarkoita samaa kuin todellisen olemassaolon perusteleminen. Ontologisen todistuksen ongelmana on siinä että ihmisen mielessä voi olla idea yksisarvisista, mutta ei niitä silti kannata varoa matkalla kotiinsa.

Voimme kuvitella vaihtoehtoja joita ei ole. Jako näiden kahden välillä näyttää unohtuvan esimerkiksi silloin kun teologiassa käytetään "mahdollisuutta". Huolimattomuus johtaa siihen että näkemykset ei ole oikein uskottavaa. Se, että ihminen voi kuvitella jonkun asian tekee siitä "totta jossain maailmassa". Tämä on mahdollista jos ja vain jos ihmisen kuvittelukyky on identtinen maailmankaikkeuden eri mahdollisuuksien kanssa. Näin ihmisen järkeily dominoisi todellisuutta.

Kuitenkin, vaikka mielikuvitus yleensä näyttää olevan joskus mielikuvitus näyttää olevan suppeampi kuin todellisuus. Tämä osuu kohdalle kun mietitään omaa elämää. Tämä näkyy siinä miten nuorten itsemurhaluisuuden kohdalla nimenomaan iästä nousee olennaisin teema ; Sitä korostetaan miten koko elämä on edessä. Ja käsketään miettiä mahdollisuuksia joita on. Toisin sanoen masentuneen nuoren kehotetaan miettimään potentiaalista ja abstraktia. Nuoren olisi elettävä mahdollisessa maailmassa.

Kuitenkin tässä ongelmana on se, että heidän mielikuvituksensa osaa kyllä näyttää kaikenlaista. Mutta ei sellaista, mitä lausuja haluaa ehdottaa. Karkeasti sanoen ihmisen mielikuvitus yltää laajimmillaan Taivaaseen ja Helvettiin asti. Kannustaja haluaa nuoren miettivän Taivasta, mutta tosiasiassa hänen pyyntönsä ajaa nuoren miettimään enemmänkin sitä Helvettiä.

Itsemurhaa kun lähdetään tekemään siksi että näköalaa ei ole, ei ole mitään mitä odottaa. Siksi kuvittelun sijasta olisi jotenkin luotava se tulevaisuus. Itsemurhaa hautova ei kykene uskomaan vaihtoehtoa jossa hän olisi vaikkapa presidentti. Sen sijaan hän näkee vaihtoehtoja joissa on yksinäisyyttä ja konkursseja. Osa potentiaalisista tapahtumaketjuista siis katoaa.Tämä muistuttaa siitä että usein kerrotaan että nuoret elävät elämänsä parasta aikaa ; Kun siihen asti ei ole mennyt hyvin, on edessä kenties monta kymmentä vuotta näköalatonta surkeilua. Uskoisinkin että nimenomaan nuoruus on itsemurhanteon oikeutusta vahvistava, ei heikentävä, elementti. On vaikeaa rakentaa tulevaisuutta jos ei ole näköalaa tai päämäärää jonka näkisi niin realistiseksi että sen tavoittelua lähtisi edes yrittämään.

Vanhuksilla itsemurhaa aletaan sitten oikeuttamaan eutanasiapohjaisilla argumenteilla. Aletaan puhumaan sairauksista hyvän elämän sijasta. Heillä potentiaalinen on hyvin kapea. Heitä ei käsketä miettimään mahdollisia maailmoja, koska niitä maailmoja on vain yhdenlaisia.