Tunnetietäminen

Mystikkoja, shamaaneja, fundamentalistiuskovaisia ja parapsykologeja yhdistää näkemys jossa maailma hyväksytään pelkästään sitä kautta miten ne ilmenevät heille henkilökohtaisesti. Heillä kaikilla on näkemys että "he vain tietävät".

Stephen Law huomauttaa että epistemologisesti tämänlaista näkemystä ei katsota sellaisenaan hyvällä. Hän esittää evidentialistisen tietämisen mallin jossa rationaalisuus tarkoittaa sitä että henkilöllä on oltava näkemys P, ja tämän näkemyksen on oltava totta ja lisäksi henkilöllä täytyy olla tästä tieto joka on tullut luotettavan mekanismin kautta.

"(i) P must be true
(ii) a must believe that P
(iii) A’s belief that P must be brought about by the fact that P via a reliable mechanism."

Lawn mukaan luotettava mekanismi on jokin joka tarjoaa tosia uskomuksia. Esimerkiksi appelsiinin olemassaolo on luotettavaa koska näköaisti on sama kanava joka antaa responssin jos appelsiini on pöydällä tai ei ole. Samoin näköaistin poistaminen johtaa siihen että appelsiinista saadaan tietoja toisten aistien kautta. Ja niissäkin sama aisti tarjoaa kanavan "kyllälle" ja "eille"..

Law ei suinkaan korosta että aistit olisivat täysin varmat. Joskus asiat vain koetaan väärin. Mutta kanava on luotettava. Luotettavuus on siis suuruusluokkakysymys. Absoluuttista varmuutta ei kenties saada, mutta jotkut kanavat ovat huomattavasti epävarmempia kuin toiset.
1: Luotettavuus onkin tässä hyvä käsite ; Jotain, jossa metodologia - taipumus keskittyä tutkimusaineiston käsittelytapaan, otoksen rakentamiseen, työskentelytarkkuuteen, työvälineisiin ja menetelmiin - yhdistyy lähdekritiikkiin. ~ Se, että tieto vastaa vaikkapa arkikokemusta, maailmankuvaa, intuitiota tai sitä mitä ihminen näkee, ei tässä ole yhtään niin olennaista kuin ensisilmäyksellä voisi ajatella.

Law huomauttaa että kun kanava on luotettava, se riittää. Mekanismin rakenneanalyysi ei ole välttämätöntä. Tätä kautta syntyy periaatteessa mahdollisuus siihen että psyykikolla olisi luotettava tapa nähdä. Tätä vaihtoehtoa ei voida ampua suoralta kädeltä pois. Jos psyykikko kykenee vaikka erityiskuulolla kuulemaan kuolleiden kuiskaukset, hän saa tietoa erikoista kanavaa pitkin, ja tämä on periaatteessa aivan yhtä hyvä kuin muutenkin kuulemalla. Sama koskee myös uskonnollisia kokemuksia. Shamaanit kokevat että hallusinaatiot tarjoavat luotettavaa tietoa todellisuudesta. Alvin Plantinga on kehittänyt tämän ajatuksen pohjalle erityisen Jumala -aistin.

Ongelmana on se, että kuolleiden aistimisen kohdalla periaatteessa riippuu hyvin voimakkaasti jossittelusta. Kokemisesta on matkaa siihen että asia todella on niin. Kokijan vakaumus havainnosta ei ole aina sama asia kuin havainnon varmuus ja oikeudellisuus.

Jos modernit uskovaiset lesoilevat sillä, miten tärkeää tieteellisen prosessin tärkeys on heille, ja korostavat uskonnon olennaisuutta tieteen kehitykselle, he eivät voi samalla olla tuhoamassa sen perusrakenteita. Kokeellinen varmistus on tarpeen juuri koska ei ole alun perin uskottu siihen että joku "vain tietää" ja ottaa auktoriteettiaseman ja selittää että hän tietää koska hänellä on "ainutkertainen superkyky" joka on kriitikoilta rappeutunut. Tämä johtaa tiedon mahdollisuuden katoamiseen koska kuka tahansa voi tällä tavalla väittää mitä tahansa. Mahdollisuus tietoon romahtaisi.

Itse haluaisin kuitenkin hieman irtautua Lawista.

Quinelaisena haluaisin nimittäin yksinkertaistaa jo esitettyä mallia. Tieteen historia on opettnut että menneisyydessä on ollut monia teorioita jotka ovat olleet aikanaan uskottavia. Mutta ne ovat olleet vääriä. Yllämainitun mukaan ihmisellä on silloin ollut uskomus joka on ollut epätosi. He eivät siis olisi voineet olla rationaalisia.

Näen tämänlaisen menneisyyden ihmisten halveksinnan anakronismista syntyvänä ylenkatseena. Vaikkapa flogistonteoriaan tai eetteriin uskoneet ihmiset ovat olleet rationaalisista syistä väärässä. Koska meillä ei ole varmaa tietoa siitä mikä on totta ja epätotta, edellämainitun evidentialismin kohdalla tulisi vakavia todentamisvaikeuksia. Miten varmistamme onko se totta? Tosiasiassa tieto on luotettavaa jos ja vain jos se tulee luotettavasta lähteestä. Tämä johtaisi kehäisyyteen jossa premissi 1 ja premissi 3 kiertävät kehää ; Totuudellisuus varmentaa havaintolähteen luotettavuuden ja havaintolähteen luotettavuus sen totuudellisuuden. Tosiasiassa tästä päästään eroon vain yhdistämällä premissit. Kehäisyyden sijaan puhutaan synonyymistä.

Karkeasti sanoen absoluuttinen totuusvaatimus heitetään syrjään ja tunnustetaan että meillä on vain erilaisia tiedonhankintakeinoja. Jos meillä on ylipäätään mahdollisuus saada tietoa, on meidän siksi keskityttävä siihen että jos se on mahdollista ylipäätään. Ehkä se ei ole ollenkaan mahdollisuutta, mutta jos se on on hyvä hankkia ne tiedot. Kun keskitymme tiedonhankintakeinoihin ja luotettavuuteen. ~ Ilman vakuuttamista "vain tietäminen" johtaa siihen että aivan mitä tahansa voidaan väittää tunnetasolla. Tietämisen mahdollisuus kielletään näin jo lähtökohtaisesti. Silloin ei tietysti ole mitään syytä luottaa auktoriteetteihinkaan. Voimme valita jonkun muun mestarin kuin vaikkapa herra Plantinga tai kuka tässä sitten onkaan erinomaisuuttaan ja erikoislaatuisuuttaan korostamassa.

Samalla selviää että ei ole mitään näköalapaikkaa totuuteen. Kaikessa on kysymys inhimillisestä rationaalisuudesta ja sen rajoista.

Tämän jälkeen kanavan varmistaminen onnistuu vertaamalla sitä muihin kanaviin. Quinen mukaan tämänlainen tilanne on itse aiassa ilmiselvä. Maailma on pullollaan yhteyksiä. Sillä jos havainto ei vastaa teoriaa, tulee vastaan esimerkiksi mittalaite ja sen käyttäjä. Iso määrä anomalioita pakottaa siksi ihmisen joko (a) mittalaite on epäluotettava (b) teoria on epäluotettava (c) kokeentekijä on huolimaton.

Jos tämän jälkeen kaipaamme tietoa, on selvää että me joko (a) kiellämme mittalaitteen emmekä enää käytä sitä missään kokeissa, (b) vaihdamme teoriaa ja otamme käyttöön toisen paradigman tai vähintään korjaamme teoriaa dramaattisesti. (c) Tai potkimme tiedemiehen pihalle virkavirheiden kautta.
1: Quinen mukaan jopa ajatus aistien epätäydellisyydestä on tätä kautta perusteltavissa vain sen takia että näemme unia ja osa ihmisistä hallusinoi. Havainnot ovat näyttäneet että havainnot voivat olla myös epäluotettavia. Tiedämme tämän joten tarvitsemem skeptismiä muutenkin. Koska aistit voivat antaa vääriä hälytyksiä, tiedämme että kenties myös jumala -aistissa on mahdollisesti muitakin vaihteita kuin "sokea-huono näkö-tarkka näkö". Kenties joidenkin Jumala-aistimus hallusinoi.
___1.1: Laajennus voidaan tehdä, koska analogia on tässä otettu argumentin ytimeen. Koska aistianalogiaa on sovellettu -tai itse asiassa on tehty enemmän ; Ei ole sanottu että Jumala-aisti on analoginen aistinelinten kanssa. Vaan on sanottu että se on aisti.

Tästä päästäänkin siihen perustilanteeseen, että on mahdollista - luultavasti jopa odotettavaa - että mikä tahansa näkemys johtaa siihen että vain siihen sopivia tietoja löydetään. Mutta määrä onkin jotain josta ei voida olla varmoja. Gravitaatioteoria kiinnittää huomion massaan liittyviin asioihin. Mutta jos ja vain jos massa on relevantti käsite, tulee tutkimusohjelmasta toistettavaa ja hedelmällistä. Näin ollen tutkimuksen syntyminen on itsessään jokin joka kertoo kanavan luotettavuudesta.

Näin ollen silmäaisti ja Jumala-aisti ovat aivan erilaisia. Niiden varmuus on hyvin erilainen. Kyllän ja ein saaminen, näkemysten variaatio.
1: Appelsiinin kuvaus on olennaisen samanlainen, kun taas tuonpuoleiseen näkevien lausunnot vaihtuvat uskonnosta toiseen hypättäessä dramaattisesti ja variaatiota on tarinoissa valtaisasti myös kokijayksilöiden välissä. Vaikka aisti olisi tottakin, sen havaintojen arviointi on selvästi vaikeampaa, joten se on kanavana epäluotettavampi kuin silmän tuottama. Kamera osaa tallettaa appelsiinin mutta ei psyykikon näkemää kuollutta Täti Monicaa.

Näin tilanne onkin se, että uusien välineiden varmuus pitääkin jollain tavalla perustella. Esimerkiksi enkelihavaintojen UFO -kokemusten tai henkimatkojen ainutkertaisuus muuttuu ad hoc -kiemurteluksi ; Joksikin josta kunnon tiedonrakastaja kysyy että "millä tiedät että kokemus todella on ainutkertainen, eikä väärinkäsitys. On täysin oikeutettua vaatia luotettavan kanavan kautta saadut perusteet pöytään, koska jotain kauttahan se tieto siitä ainutlaatuisuudestakn on saatu. Pelkkä tunnetasolla "minä vaan tiedän" ei riitä. Eikä riitä vaikka kuinka selittäisi että rukouksessa sai itsensä Jumalan sanomaan sensus divinitatiksen kautta asioita. Koska jos tämänlainen sallitaan, kriitikon skeptisyydestä johtuu vain supertehokkaasta totuusaistista, joka erottaa tapahtumien luotettavuutta itsestään. Kriitikko moittii tätä auktoriteettiseksi vain koska hänen oma skeptisiä kokemuksia tuottava totuusaisti on vammautunut.

Kanavan luotettavuus on aina varmistettava. Ja tämä tehdään rakentamalla jo olemassaolevaan tietoon. Toistaiseksi parapsykologia ja muut vastaavat ovat epäonnistuneet. Joku voisi selittää että asioita ei ole tutkittu. Ongelmana ei kuitenkaan ole yrityksen lyhytaikaisuus, teoriathan ovat pyörineet tuhansia vuosia. Ongelmana on se, että näistä oletuksista ei saada rakennettua tutkimusohjelmaa. Ja me tiedämme mihin tämä epäonnistuminen johtaa ; Tiedämme että ohjelmalle on annettu aikaa ja fiksuja filosofisia miehiä jotka ovat kirjoittaneet vuosituhansien varrella parasta pistäen kaikenlaista. Tämä nykytila on ollut parasta mihin he ovat kyenneet. Heillä on ollut auktoriteettia, mutta ei kykyä tarjota luotettavuutta jolla tämä auktoriteetti olisi oikeutettu.

Ongelmana ei siis ole se, että tietäisimme vielä niin vähän asiasta jota ei ole kunnolla tutkittu. Ongelmana on se, että on yritetty liikaakin ja tätä kautta tiedämme asiasta epämiellyttävän totuuden. Tiedämme epäonnistumisen kautta enemmän kuin moni haluaa myöntää. Siksi he, myöntämisen sijasta, vetoavat auktoriteettiin ja (edellämainitun tuomalla innolla) absoluuttiseen totuuteen johon kenelläkään ihmisellä ei ole näköalapaikkaa. Kenties he ovat oikeassa ja Jumala tekee "naturalismille" saman mitä happi teki flogistonille. Tämä on kuitenkin toiveajattelua, joka vaatii hedelmällisen tutkimusohjelman. Siihen asti on turha elää anakronistisessa ennalta päätetyssä onnistumisfantasiassa. Sillä siihen asti kun happiteoria tehtin ja sen avulla onnistuttiin, oli flogiston rationaalinen näkemys. Se oli silloin se juttu johon fiksun ihmisen tuli kannattaa - tai pitää turpaa kiinni ja kehittää ahkerasti sitä vaihtoehtoteoriaa kunnes sillä on jotain josta pistää sanomaa - luotettavaa sellaista aukroriteetilla boostatun sijasta - eteenpäin.