Avioliittoon meneminen esitetään tyypillisesti pelkästään romanttisesta perspektiivistä. Sen katsotaan olevan ensisijassa rakkauden asialla. Avioliitto on rakkaudentunnustus. Tässä ongelmana on tietysti se, että esimerkiksi avoliitto voi näyttää sen rinnalla ikään kuin rakkaudettomana suhteena ; Tässä valossa on ymmärrettävää, miten monet naiset kohkaavat naimisiinmenosta niin paljon.
Kuitenkin avioliittoon meneminen on itse asiassa paljon muutakin. Ja ne ovat itse asiassa suurempia asioita kuin tuo yllämainittu;
1: Avioliitto on ainakin tärkeä juridinen valinta. Lainsäädännössä suojellaan lasta ja puolisoa oman kuoleman varalta. Näin ollen avioliittoon voi kannattaa astua aivan muista kuin rakkauden syistä.
2: Avioliitto on myös ulkoista statusta. Avioliittoon astuminen on ikään kuin tunnustus pysyvyydestä ja onnistumisesta. Sormus on ulkoinen merkki jossa on statusta. Naimisissaoleva on erilaisessa asemassa.
Ylläolevista syistä avioliittoon astuminen on itse asiassa etääntynyt valtavasti siitä mielikuvasta mikä sillä on. Sillä avioliiton ongelmana on juuri sen näennäinen pysyvyys ja turvallisuus ; Se ajaa helposti siihen että parisuhteen eteen ei viitsitä tehdä työtä. Tilanne on ikään kuin jo varmistettu ja sovittu. Kuitenkin lupaukset karisevat ja avioero on nykymaailmassa suhteellisen helppo. Avoliitto on siksi hyvä muistuke väliaikaisuudesta. Se ikään kuin jo rakenteeltaan näyttää että sitä on valmis heittäytymään tilanteeseen jossa toista täytyy muistaa seuraavanakin päivänä. Se, että ei laita symbolista kahletta on ikään kuin tunnustus siitä että kokee olevansa sen verran panostunut että luottaa siihen että toinen ei karkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti