Katselin päivänä pinnallisesti läpi vanhoja tietokonetallenteitani. Mukana oli poltettuja CD:itä, muistitikkuja, jopa muutama disketti näytti yhä toimivan vaikka valtaosa niistä olikin jo liian häiriöisiä ja rikki jotta tietokone niitä kykenisi lukemaan. Suurin osa aineistosta oli sellaista jota en ollut katsonut tai edes muistellut useampaan vuoteen. Materiaaliin pystyy nyt ottamaan eri tavalla etäisyyttä. On vähän kuin kyseessä olisi joku toinen ihminen, vaikka se on tietysti itse.
Esimerkiksi allaolevan Kenvert -kikkailupätkän päätin laittaa oikein YouTubeen asti. Aikanani en pitänyt siitä että valaistus oli laittanut kuviin valtavan kontrastin. Eikä siinä ollut mitään erikoisia temppujakaan, siinä on sarja perustemppuja. Nyt tässä näyttäytyy kuitenkin jotain tekemisen henkeä. Se oli sitä aikaa kun minulla vielä oli vanha takkini ja tukka hyvin. Olin luultavasti myös nopeimmillani. Mutta voi tietysti olla että aika on kullannut muistot ja video on itsea asiassa juuri niin karmea kuin sensuuripäätöksen tehdessäni sen arvoin olevan.
3 kommenttia:
Tossa oli jotain tosi siistiä. Epätodellinen tunnelma, jotain killbillmäistä, vähän humoristista ja unimaista (jota juuri se "väärin" valottunut taivas jotenkin palvelee).
Pysähdyin taas tänne joksikin aikaa. Vaikka et pidä keskusteluna sitä, että ajatuksesi herättävät minussa uusia ajatuksia, käytän taas vapauttani kertoa, mikä jäi mietityttämään ja hautumaan:
Matkijalintu. Maailmassa on varmaan helpompaa olla matkijalintuna kuin yrittää omalla äänellään päästä kuuluville. Arvostan siitä huolimatta omaäänisyyttä, vaikka se oli raakkumistakin.
Potentiaalisesti arveluttava. Tietysti en ole lukenut kaikkea kirjoittamaasi, joten arvioni liittyvät vain omaan lukemaani, mutta luulen kysymyksessä olleen hätävarjelun liioittelun. Puhut asioista monipuolisesti, eikä sinusta siksi ole helppo "ottaa aina selvää", mutta onko sekään paha juttu...
Jumalauskon ja huonon seksin yhteys. Tuskinpa.
240711. Viimeisen kommenttisi siellä luin vasta äsken. Jäin miettimään, miksi jotkut, et pelkästään sinä vaan moni muukin, vaativat mustavalkoista kannanottoa asioista, jotka sisältävät kaikki sateenkaaren värit. Minusta olisi tullut huono puolustusasianajaja, koska näen virheitä yleensä kaikissa osapuolissa. Lainlaatijana, kriittisenä näpertäjänä ja kaikkien yksityiskohtien nysvääjänä olisin ehkä ollut parempi... Syyllisten etsimisen sijaan näen tärkeämpänä miettiä sitä, miten katastrofin jälkeen päästään uudestaan liikkeelle.
On se ihan hyvä että tulet kuitenkin juttelemaan. Olet siinä mielessä minulle hyvin tärkeä uskovainen, että muistutat "siitä toisesta puolesta".
Termikasaumani on tässä valtava, enkä oikei tule toimeen ilman. Koko elämäni kun pyörii vähän pakon vuoksi sen ympärillä että yritän muistaa että mikä on keskustelun konteksti.
Esimerkiksi opinnäytetyön arvioijani kertoi että minun pitäisi olla peliliikkeellisempi. Hän ei tykännyt kun merkkasin kirjojenlukuajat ja aineistonhaut rehellisesti. Olisin voinut laittaa enemmän ja hänelle olisi tullut vähemmän murhetta koska ohjeistus on että opinnäytetyöhön käytetään suunnilleen tietty aika. Minä pääsin vähällä, eikä tästä aukeaminen ole oikein fiksua, se koetaan helposti ylpeilynä vaikka se on oikeasti vain oman työn pohjan kaivamista..
Jumalauskon ja huonon seksin yhteys. Korrelaatiot puhuu omaa kieltään. Siinä ei mutut paina.
Minä en vaadi "mustavalkoista kannanottoa". Ja olen itse asiassa hyvin rakentava. Kun katastrofin jälkeen halutaan uudelleen jalkeille, on hyvä huomata onko ongelma pintatasolla vai syvätasolla. Jos on katastrofi syvärakenteessa, ei asia hoidu konfliktinkiellolla. Tässä ei siis etsitä syyllisiä, vaan asian ratkaisua. Ihan oikeasti. Avaimena toiminevat esimerkiksi Niles Cranen snobijuhlat ja se, että konfliktinkätkentä on varsin tiukkaa ja julmaa valtapeliä, jossa ei oikeasti ajeta mitään sateenkaarenvärien kirjoa vaan jotain ihan ihan muuta. (Intentiosta ei ole väliä, kun katastrofista toipuminen ja muu käytännön puoli kuitenkin tapahtuvat strategiatasolla, syyseuraussuhteita eikä sydäntä kuunnellen.)
Lähetä kommentti