Historiantulkinnassa ongelmana on usein dokumentaation vajavuus tai ajoitus.
1: Tämä kohdataan esimerkiksi viikinkimytologian kohdalla ; Tarinat on saatu kirjoihin ja kansiin vasta pitkän aikaa sen jälkeen kun viikinkien uskomukset olivat suosittuja. Näin ei voida olla ihan varmoja siitä, onko Tor ollut sellainen kuin meille kerrotaan, vai onko siinä Esimerkiksi lainaa kreikkalaisten tarinoista joita kirjoittaja on siihen laittanut.
2: "Kalevalassa" tilanne on kenties vielä huolestuttavampi, koska sen yhtenäisyydestä kehutaan Lönnrotin omia runoilijantaitoja. Ja vaikka hän olisi ollut tarkka, on selvää että suomalaisten alkuperäiseen uskomusmaailmaan on tullut lainaa esimerkiksi kristillisestä aineistosta. Kun tietää että kristillisiä tarinoita on pyörinyt ympäriinsä, ei enää yllätä löytää kirjasta esimerkiksi Neitsyt Marjattaa, joka tulee raskaaksi puolukasta. Kun näkee nimen ja vertaa sitä Neitsyt Mariaan ja hänen raskaaksitulemiseensa, syntyy välittömästi voimakas mielleyhtymä jossa voi nähdä että tarinan takana on jonkinlainen copyright -issue.
Toki tämänlainen tarinan muuttumattomuuden tarkistaminen ei sinänsä tee tarinasta erehtymätöntä ; Joku voi keksiä tarinan ja levittää sitä, joten alkuperä on maksimissaan vain yhtä luotettava kuin tämän tarinan alkuunpanija. ~ Muuttumattomuushan kertoo vain sen, että tarina on vain siltä ajalta. Näin ei voida olla varmoja onko "katumajärvitarinaa kerrottu jo miekkalähetyksen aikaan" tai onko tarina Neitsyt Marjatasta vanhempi kuin ensimmäisen kristityn lähetyssaarnaajan suusta levinneiden tarinoiden (joko suoraan tai välillisesti) tulo Suomeen. Tämä ei vain ole tämän blogauksen ns. aihe. Alustus viittaa muuhun.
Nämä tarinat ovat kuitenkin "ikuisia" siinä mielessä että ne leviävät eivätkä suinkaan katoa. Olipa myytit sitten todenperäisiä tai sepitteellisiä, niitä kerrotaan ja ne alkavat usein elämään omaa, kummallista elämäänsä. Moni näkee tämän niiden levittämisen oikeudeksikin.
Tämänlaiset ongelmat ovat läsnä myös tunnetussa Katumajärvi -tarinassa. Sen mukaan Suomessa on useita katumajärviä, joiden tarkoitus on ollut se, että kun miekkalähetyksellä on pakotettu kristinuskoon, katumajärvessä käydään sitten pesemässä kääntymys pois merkiksi katumuksesta. Tämä tarinakin on valitettavasti päätynyt kirjoihin ja kansiin sen verran myöhään että käännytyksestä on kulunut aikaa. Itse asiassa kovin voimakkaasta miekkalähetyksestä Suomen suuntaan ei ole kovin suurta varmuutta. - Toisin kuin kristinuskon vakiintumisen jälkeen tehdystä ylläpitävästä vallankäytöstä, kuten Ruotsi-Suomen noitavainoista jotka olivat protestanttiseen tapaan harvinaislaatuisen rajuja. (Katoliset sen sijaan ovat mainettaan kesympiä. Invisiitio sentään yritti kontrolloida sitä kenet he tappavat naurettavan taikauskon nimeen.)
Kuitenkin katumajärvitarinassa on loistava symbolin aihe. Jos minä olisin hallitseva ateistijärjestön johtaja, haluaisin tehdä pienen tapahtuman, Katumajärven ateistifestivaalit, jossa ateistit matkustaisivat yhteen lähimmälle katumajärvelleen pesemään symbolisesti lapsikasteensa pois. Tämä olisi tarinankerronnallisesti ja paikalliseen kulttuuriin sitoutettu tempaus joka taatusti kiinnostaisi myös mediaa. Ja toisi hyvän mielen niille joille lapsikaste - jostain syystä monille ateisteille on tärkeää onko heidät kasteltu lapsena höpinöiden säestämänä vai eikö ole - tuntuu isolta asialta.
Tämänkin voisi totetuttaa koska tarina on joka tapauksessa täällä! Jokainen tuntee tarinan ja sen sisällön ja näin siitä tulee tärkeä symboli. Joka saa painoarvoa historiasta ja menneisyydestä, siitä tulee näin perinne. Kaikille epätarkkuuksista huomauttaville voisi sitten leikitellä "epätarkkuuksista ja anakronismeista viis, kun meitit tulkitsee historiaa - tärkeintä on ideologianmukaisuus!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti