Minun kanssa eläminen voi olla hyvin erikoista. Sillä useimmiten puhun elämisen kannalta irrelevanteista asioista. Karkeasti ; Joko huvittelen jollain rationaalisella tai sitten kerron erilaisia puujalkavitsejä. Minun juttujani ei tästä syystä oteta vakavasti ja tärkein taito onkin oppia ignoroimaan niistä valtaosa.
Kuitenkin samalla kommunikaatiossa on se puoli jota yleensä pidetään tärkeänä. Tämän puolen välitän murisemalla. Tämä ei tarkoita että olisin yleisesti ottaen vihainen. Vaan sitä, että kun esimerkiksi eilen menin nukkumaan ennen puolisoani, hänen tulonsa nukkumaan synnytti lyhyen murahduksen. Se oli hiljainen, lyhyt ja tasainen. Ja se kertoi että olen huomannut hänen olemassaolonsa ja että suhtaudun siihen positiivisesti. Samalla informoin että olen sen verran väsynyt, että en jaksa nostaa sen kummempaa metakkaa ja esimerkiksi kääntyä. Nasaalimpi lyhyistä murinoista koostuva ääni, joka alkaa korkeana äänenä joka laskee alas taas voisi kertoa siitä että olen sotkeutunut peittoihin. Ylöspäin lopussa nouseva hieman pidempi murahdus taas on kysyvä.
Näin voisi sanoa että kaikki tärkein asia on ignoroida se mitä sanon ja kiinnittää huomiota siihen mitä en osaa sanoa. Ongelmana on vain se, että en osaa yleensä täysin selittää murinakieltäni, enkä siksi voi tehdä siitä sanakirjaa. Mutta osaan käyttää sitä luonnostani ja tiedän mitä se tarkoittaa kun käytän sitä. Sitä voi kuitenkin selvästi myös opetella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti