Nappi

Itsetarkoituksellisesti omituisen televisiosarjan "Lost" ensimmäisellä tuotantokaudella kalju statisti John Locke päätyi painamaan nappia. Hänen tehtävänään oli lyödä aikataulutetusti numerosarja tietokoneeseen. Yhdessä vaiheessa hän epäili että nappi ei tee mitään. Että kyseessä on vain psykologinen koe jolla testataan saako ihmisen painamaan nappia for not a good reason. Hän turhautui ja otti tilanteen kovasti itseensä sanoen "Every second of my pathetic little life is as useless as that button!" On selvää että kysymys ei ollut hänelle pelkästään erehtymisestä ja väärässä luulossa toimimisesta. Sen sijaan kysymys oli merkityksestä ja elämän tarkoituksesta. Aikaisemmin Locke oli puolustanut napin painamista hyvin voimakkaasti ja piti tätä omana erityisen tärkeänä roolinaan. Hän otti napin vakavasti.

Hetki kuvaa jotain hyvin olennaista uskonnollisesta kokemuksesesta. Locken kuvaus on jopa parempi versio uskonmenetyskokemuksesta kuin mitä Sartren kohtauksessa. Sartre kun laittaa hahmonsa oksentamaan tyhyyden tunteesta. Locken reaktio tuntuu ihmismäisemmältä, joltain joka uskottavammin tapahtuu. Uskovaiset joiden usko on ollut uhattuna ja ateistit jotka ovat kääntyneet ovat yleensä läpikäyneet tämänlaisen hetken. Oksentelutarinoista en ole sen sijaan kuullut.

Samalla on selvää, että vaikka Locken merkityksen kokemus on vahvasti sidottu nappiin ei napin tarjoaman kokemuksen poistaminen tuhoa häntä lopullisesti. Lockekin kokoaa itsensä. (Tosin myöhemmin nappi paljastuu uskottavammaksi ja tärkeämmäksi. Mutta sitten koko napin merkitys poistetaan ja luola räjäytetään ilmaan. Eikä tämäkään muuta ihmisen merkityksen kokemusta.) Tässä kohden uskovaisten kohdalla tuntuu olevan ymmärryksessä hyvin sokea kohta. He kuvittelevat että Locken kokeman pettymyksen tarjoama tila on kaikki mitä "Jumalanapittomuudella" on tarjota. He ovat tässä mielessä "Jumala -napin vallassa".

Kuitenkin kaikki tietävät että merkityksen voi liittää moniin muihinkin asioihin. Napin merkityksen tuhoutuminen ei ole Locken tuho. Hyökkäys napin luotettavuutta kohtaan ei ole hyökkäys Lockea kohtaan - vaikka Locke itse kokeekin niin. Kritiikki voi siis tarjota jopa kasvun paikan. Erehdyksestä voi suuttumisen ja loukkaantumisen ja arvotyhjiön lisäksi myös ottaa opikseen.

Onkin osattava jakaa identiteetti ja persoona toisistaan. Nappikritiikki, uskontokritiikki ja likimain kaikki muu koskettavat käytännössä vain identiteettitasoa. Uhkana ovat korkeintaan syvässä olevat mielipiteet. Ydin jää koskematta, koska ihmisyys jatkuu mielipiteenvaihtumisesta huolimatta.