Puolisoni on opettaja. Ammatinvalinta tarkoittaa käytännössä sitä, että on pakko kohdata työssään aina jossain määrin kritiikkiä. Vaikka asiat tekisi millä tavalla, on joku moittimassa asiaa. Esimerkiksi jos opettaa luokkakaavioita, voi olla tylsän ammattimainen, jolloin joku moittii siitä että opetus on tylsää. Tai sitten opettaa luokkakaavioita leikkisämmin vaikkapa WoW -maailmalla jolloin joku moittii siitä että siinä aliarvioidaan opiskelijoiden kykyä ammattimaisuuteen.
Monille tämänlainen kritiikinkanto on vaikeaa. Sitä haluaisi että kaikki oppilaat nauttisivat ja oppisivat. Moite koetaan omaksi epäonnistumiseksi. Tässä on taustalla myös ryhmähenkiajattelu. Jos kaikki saadaan mukaan, on luokka samalla yhteisö.
Tämänlainen asenne näkyy internetmaailmassa SIWOTI -syndroomana. Ihminen haluaa opettaa ja saada väärässäolevan oppimaan ja olemaan samaa mieltä kanssaan. Tässäkin mukana on vahvasti sosiaalinen leima ; Väärässolija halutaan usein saada messiin. Ulkopuolisuutta pidetään ikävänä asiana ja tämä aiheuttaa kiukkua. Tämäntyyppinen sosiaalisuus on sitä että ryhmähengen nimissä kasvatetaan ryhmäpainetta. Ja tämä sosiaalisuus ei enää olekaan niin mukava tai positiivinen asia.
Tämä asennemaailma värittää myös uskonnollisen julistamisen. Ylläolevat ovat mukana vain sen takia, että olisi helpompaa huomata, miten helposti ihminen pehmentää ryhmäpainetta ja pitää tätä sosiaalisuutena. Vastarannankiiskit nähdään tällöin tuhoisina ja epäsosiaalisina. Tässä sitten vain tekee niin että sitä pehmentää vallankäytön. Tällöin pehmoilua voi perustella vaikkapa "suvaitsemattomuuden suvaitsemisella." On melko helppoa nähdä että usein kysymys on kuitenkin vain uudelleennimetystä suvaitsemattomuudesta jossa tuetaan suvaitsemattomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti