lauantai 29. lokakuuta 2011

Kuka Kussa Kulloin

Moni kirjoittaa hyvin epämääräisesti ; Sitä viitataan hyvin epätarkasti johonkuhun kasvottomaan henkilöön, joka tavallisesti tiivistetään yhteen ominaisuuteensa, kuten uskonvakaumukseen. Tämä voi olla toki ymmärrettävää. Esimerkiksi itse olen ollut sen verran monessa keskustelussa että nettisivustolla, että takaisinetsintä voi olla hyvinkin vaikeaa. (Yksi syy kirjoittaa blogia aktiivisesti ; Tämä takaisinhaku helpottuu.) Tätä kautta argumentit anekdotisoituvat. Rakentuu kertomus siitä miten joku on jossain sanonut jotain.

Mitään haittaa tästä ei tietysti ole, jos argumentit ovat hyvin yleisiä jossain tietyssä ideologiassa. Silloin valittu luokka ei ole henkilön näkemyksen latistamista yhteen ominaisuuteen, josta sitten ylilyödään koko kyseisen ajatusmaailman kannattajiin. Sen sijaan tässä kasvottomuus on vain viittaamista yleisesti tunnettuun. Lähdekritiikissäkin tunnetaan pääsääntö, että lukiokirjatasoisiin faktoihin ei tarvitse lähdettä. ~ Jos väittää että sorsa on lintu, ei tarvitse viitettä tähän tietoon. Sen pitäisi olla ilmiselvää joka tapauksessa.

Näin on kuitenkin yllättävän harvoin. Usein tekstistä tekee mielenkiintoisen ja tarpeellisen ja lukemisen ja reaktion arvoiseksi nimenomaan se uusi materiaali mitä siihen on liitetty. Yleissivistys on se, mitä käsitellään ja logikka se, mitä käsitellään. Ja tässä tilanteessa pelikenttää määrittää tietotekniikasta tuttu "garbage in-garbage out" ; Eli jos lähtöfaktat ovat vääriä tai vääristyneitä, lopputulos on vain tuurilla osuvaa. Logiikassa kenties riittää että premisseistä seuraa johtopäätös, mutta useimmiten keskustelijat puhuvat nimenomaan maailmasta. Silloin on tarkistettava paitsi logiikan rakenne, niin myös se, ovatko premissit juuri sellaiset kun on sanottu.

Nettiympäristössä tätä tapahtuu ja jossain määrin siinä onkin hyvä "antaa vähän löysää". Vasta jos väitteet ovat epäuskottavia tai selvästi epäoleellisia, tai jos ne pitävät sisällään uutta opittavaa, kannattaa kysäistä että missä tähän 0n lähde. Jotta voi tarkistaa että sanominen on todella sanottu, että sanoja on oleellinen osa kyseistä keskustelukenttää eikä vaan joku yksittäinen epäoleellinen hörähtelijä, ja että teksti nyt vaan on niin mielenkiintoista että sitä haluaa sukeltaa suoraan tiedon alkulähteille.

Kriittisen tarkastajan kannalta anekdotisoituminen ja epämääräistyminen on tietysti sitä että hirveän paljon olennaista jätetään auki.

Tästä valittelee esimerkiksi feminismin ilmenemistä googlehauissa tutkaileva ; "Kymmenen ensimmäisen tuloksen joukossa on pakollisen wikipedia-artikkelin lisäksi peräti kaksi henrylaasasta sekä joukko asiasisällöltään epäoleellisia foorumikeskusteluja ja äijäblogeja. Wikipedia-artikkelia lukuunottamatta lähdelistaukset ja -kritiikit puuttuvat kaikista, ja sisältö on pinnallisesti tutkimalla tuotettu hyvin vahvasti miesasialiikkeen näkökulmasta." On tietysti helppoa viitata sanomiseen epämääräisesti esittämällä että "femakot sanoo tälläsiä". Kun sitä ei ole sidottu tarkkaan kohteeseen, ei kriittinen lukija kuitenkaan voi tarkistaa löytyykö tälläistä lausujaa mistään.

Minun tapani käyttää melko runsaasti linkkejä, myös niihin paikkoihin joista en pidä, on minulle eräänlainen kunnia -asia. Sillä tähän liittyy vanha lähteistämisen idea. Linkki on aina myös viittaus. Siinä missä eräs ajankohtais(historia)kirjasarja nimeää itsensä olennaisilla sanoilla "Mitä Missä Milloin", linkittäminen kertoo aina että "Kuka, Kussa, Kulloin". Lähdekritiikki onkin apuna silloin kun tarkastellaan argumentaation osuvuutta. Olkiukotteleva vääristely ja epätarkkuus kasvaa, kun niitä ei voi tarkistaa. Ja argumentaatioketjun kannalta olennaiset yksityiskohdatkion on helppoa ohittaa ja ne voivat rehelliseltä kriitikoltakin jäädä huomaamatta ja unohtua. Siksi tarkistamisen kannalta linkittäminen onkin hyvin tärkeää. Vain sen avulla voidaan tarkistaa että jonkun tahon mielipiteistöstä todella löytyy tämänlaisia väitteitä.

On hyvin houkuttelevaa jättää linkittämättä. Esimerkiksi Google laittaa arvoa hakutuloksissa linkkien kautta. Näin ollen jos kirjoitat kriittisen arvioinnin jostakin näkemyksestä, samalla sinut ikään kuin pakotetaan mainostamaan ja tätä kautta tukemaan moittimaasi tahoa. Sama ongelma on tietysti ollut kritiikissä muutoinkin ; Jotta voisit kritisoida esimerkiksi jotain kirjaa, on se ensin käytännössä hankittava koska vain sitä minkä tuntee voi kritisoida asiallisesti.

Näin onkin varmasti houkuttelevaa tehdä kuten minun blogissa kommentoimassa käynyt kommentoi ja oikeutti linkittämistä ja linkittämättä jättämistään netiketillä ja sillä että hänen viittaamansa lausunto oli vain niin huono että ei halua että kukaan sitä lukee. Näillä perustein hän esitti että jos on kiinnostunut argumentaatiosta, niin "luulisi riittävän, että poimin pelkät kasvottomat argumentit, vastaan niihin ja sillä hyvä." Hän korosti että hyvät internetinkäyttötavat, netiketti, ei vaadi linkittämistä. Hän siis keskusteli hyvistä tavoista ja kohteliaisuudesta. Netiketti on tietysti varsin epämääräinen käsite, koska jokaisella on siitä mielikuva eikä oikein mikään taho ole tehnyt siitä virallista kokoonpanoa. Mutta ainakin minun maailmassani lähteistäminen ja tarkkuus ovat tärkeitä. Hyvät tavat eivät niitä välttämättä vaadi, mutta argumentaation hyvyys kärsii hieman jos niitä ei ole. Jos on kiinnostunut argumentaatiosta, tietää että "kasvoton argumentti" mahdollistaa olkiukottamisen, eli argumenttia vääristellään matkan varrella ja sitten tätä uutta versiota moititaan kenties ihan osuvasti ja kuvitellaan että alkuperäinen argumentaaatio tästä kumoutuu ; Olkiukko ei näy argumenttirakenteesta millään muulla tavalla kuin vertailussa alkuperäiseen. Joskus ihminen tekee virheitä, ja rehellisyys ja avoin varmistamisen henki vaativat sen sijaan linkittämistä.

Minua tämänlainen ei kiinnosta yhtä paljon kuin ns. argumentatiiviset ja perustelun syyt. Kun sitä väittää kaikenlaista, kannattaa olla tarkka jotta voi vain sanoa että "on sanottu, on olennaista". Lähteistämistä ja linkittämistä jotta voidaan vakuuttua siitä että on joku henkilö joka on todella sanonut jossain jotakin joskus. Takaisinkelausta tarvitaan osuvuuden varmistamiseksi. Jos argumentit on viety sieltä oikein, sen pitäisi olla sillä hyvä että joku voi linkin takaa käydä asian tarkistamassa.

Ei kommentteja: