Krediitit ja Destinerrance

"Applen" vetävän hahmon, Steve Jobsin kuolema on nostanut miehen tapetille muuallakin kuin käytettävyyspiireissä. Hän on oikeastaan näyttänyt miten nimenomaan kuolema tekee taiteilijan. Elävä Jobs oli liian inhimillinen ollakseen käsite. Tämänlaisessa vasta kuoleman jälkeen annetussa arvontunnustuksessa on tietysti voimakkaasti antiikin kreikassa vallinnut ajatus jossa hyvä elämä voidaan arvioida vain katsomalla elämää kokonaisuutena. Tämän arvion voivat siksi luonnollisesti tehdä vain ulkopuoliset ihmiset. Koska elämä kokonaisuutena on kasassa vasta kuoleman hetkellä.

Jobsin paino näkyy jopa hänen kriitikoissaan. Ihmiset ovat huvittuneet esimerkiksi Westboron Baptistikirkosta, joka ilmoittaa vihaavansa Jobsia ja tekevänsä mielenosoituksen tämän hautajaisissa muistuttaakseen hänen syntisyydestään. Viesti on twiitattu iPhonella. Applen tuotteella. Näin jopa moittijat omalla osaltaan osoittavat Jobsin työn merkitystä ja painoarvoa.

Usein suurmiehien arvioinneissa nostetaan esiin jokin, jota he itse pitävät hyvin tärkeänä. Näin esimerkiksi monet uskovaiset muistuttavat miten Newton, kiistatta tiedenero, oli uskonnollinen. Tämän uskotaan antavan luotettavuutta ja uskottavuutta itse uskonnollekin. Näin tehdään korostetusti jos henkilö itse esittää että kyseinen asia on ollut tärkeä. Minun on aina ollut vaikeaa uskoa tämänlaiseen. Ja Jobs ei ole poikkeus. Hän ei toki kertonut sekoittavansa päänsisäistä puhetta erilliseen persoonaansa. Sen sijaan hän luotti LSD:hen. Hän oli kokeillut hallusinoivia huumeita eikä suinkaan katunut niiden käyttöä. Sen sijaan hän antoi krediitit luovuudestaan ja menestyksestään tälle kemikaalille. Hän ei itse asiassa ole tässä asiassa yksin, kuten suomalaisetkin kommentoijat tietävät. Tällä hetkellä ei-edesmennyt toinen datanörttien kuningas Bill Gateskin on kokeillut LSD:tä.

On kuitenkin melko vaikeaa sanoa oliko LSD "mato Jobsin omenassa". Ihmisen itsereflektio ei nimittäin ole mikään kaikkivoipa väline - vaikka monet mystikot ja postmodernistit niin näyttävät uskovankin. On nimittäin mahdollista että mielikuvituksellisuus, kokeilunhalu ja uteliaisuus ovat asioita jotka ajavat sekä menestyksekkyyteen koska ihminen kokeilee epäkonventionalaisia asioita. Ja että tämä asia on jokin joka alentaa todennäköisyyttä myös huumekokeiluissa.

Moni tietämäni shamaani on tietysti ollut innoissaan. Heistä tämä on osoitus siitä että hallusinogeenit avaavat kokeilevan mielen. On vaikeaa sanoa mikä on alkusyy.

Näiden ihmisten kohdalla pelkään kuitenkin että tässä tehdään silti vähän samaa kuin mitä tehdään bipolaarisuuden ja taiteellisuuden... kanssa. Se, että monet taiteilijat ovat niinsanotusti "maanisdepressiivisiä" edes merkittävä osuus "bipoista" olisi taiteilijoita. Tai mitä apergerin syndrooman kanssa tehdään. On toki uskottavaa että Einstein ja monet tiedemiehet ovat olleet "asseja". Mutta silti Suomen arviolta 20 000 assista ei silti löydy montaa tiedemiestä.

Ihminen idealisoi helposti. Jobsin kaltainen supermenestyjä ja fiksu henkilö on jotain johon on vaikeaa liittää mielikuvaa typerästä käyttäytymisestä. Näin on vaikeaa nähdä että jokin piirre olisi typerä ja huono. Ihminen liittää erikoisen piirteen helpommin kokonaisuuteen kuin näkee ihmisen monisäikeisenä olentona. Jonain jossa on hyviä ja huonoja puolia. Tämä idealisointi saa meidät maalaamaan sankareita ja konnia. Ilman sitä on vain ihmisiä jotka menestyvät ja epäonnistuvat joissain tietyissä elämänsä asioissa ja tavoitteissaan.

Ihmisen on jostain syystä liian helppoa tuijottaa jotain yhtä piirrettä, etenkin jos ominaisuus kreditoitu piirre jota ihminen itse kiittää. Ja jos se jotenkin hivelee ihmisen omia mielipiteitä, ja juuri niitä joiden varaan hän itse on rakentanut oman identiteettinsä. Kun muuttujia on paljon, on tämänlainen toiminta tietysti virhe. Tosin tätä virhettä ei pidä viedä liian pitkälle. On toki mahdollista, että hypoteesinmuodostus helpottuu jos käyttää hallusinogeenejä, koska ne toimintansa vuoksi sekoittavat asioita. Nehän luovat uusia havainto- ja kokemuskombinaatioita joita ei muuten tulisi lainkaan mieleen. Näitä hyvien osien erottelu taas vaatii työtä ja vaivaa. Eikä Jobs taatusti tätäkään osiota vältellyt. (Nimi ei välttämättä ole enne, mutta Jobsiin ne osuvat. On varmaa että hänellä oli alallaan se legendarinen 10 000 aktiivista mietittyä työtuntia takana.)

Olen tässä kohden, kenties yllättäen, halukas viittaamaan Derridaan. Hän nimittäin esitti että matkan tekeminen tarkoittaa sitä että heittäydyt matkaan. Kuitenkin matkaan voi tulla mutkia ja vaikeuksia. Näin matkalle lähteminen tarkoittaa heittäytymistä tilaan jossa riski perillepääsemättömyydestä on väkisinkin läsnä. Jos ihminen on joustamaton, hän pääsee perille vain hyvällä onnella sillä matkaan ei saa tulla yhtään yllättävää seikkaa tai mutkaa. Jos ihmnen heittäytyy seikkailuun, hänen täytyy siksi olla valmis luovimaan. Ja tarvittaessa jopa kääntää suunta takaisinpäin. Derrida rakensikin tästä paradoksin jonka hän nimesi destinerranceksi ; Ellei sinun ole mahdollista luopua suunnastasi on mahdotonta saapua päämäärään.

Kreditoitu ennakkonäkemys on siksi vaara ja riski. Siitä tulee käsitys josta ei olla valmiita luopumaan. Ja siihen sitoutuminenkin vääristää helposti havainnointia. Shamaanien silmiin hallusinogeeni näyttää aina mystiseltä, tuottipa se sitten maallista menestystä tai ei, ja heitä ei saa uskomaan että jokin asia on saavutettu huumeista huolimatta eikä niiden avulla. Uskovainen ei voi sulattaa että kenties Newton menestyi uskonnostaan huolimatta eikä sen ansiosta. Tämänlainen jarru estää suunnanvaihdon, jolloin henkilö ei voi oppia tässä kyseisessä asiassa mitään. Hän päätyy vain perustelemaan asiaa jonka jo valmiiksi on päättänyt oikeaksi. Logiikkakin alistuu tällöin oppimisen sijasta paikalleenjämähtämiseen. Matkavertausta loppuun asti käydäkseni : Kaasusta tuleekin jarru.