Ilkka Wiio on ottanut kantaa. Hän on varsin leppoisa ja herttaisenoloinen mies, joka kertoo että ateistit ovat ikäviä kun syyttelevät uskovaisia ja toisaalta välttelevät vastuuta. Hän on hyvällä ja vakaalla pohjalla esittäessään, että syyttelyssä on tapana turvautua kaksoisstandardeihin. "kyllä minä vähän "mieleni pahoitin", kun Yki vastasi viimeisen kirjoituksensa kommenteissa, että ei pidä Kiinan ja ent. Neuvostoliiton ihmisoikeusrikkomuksia ateismin aiheuttamana. Todellinen syy jäi ainakin minulle epäselväksi. Jos tälle tielle lähdetään, niin silloin pitää tasapuolisuuden nimissä todeta, että Euroopan sodat viimeisen 2000 vuoden ajalta eivät ole kristinuskon aiheuttamia. Itse asiassa minä historiaa lukeneena voin esittää niille aika monta muutakin syytä. Mutta ateistit haluavat aina osoittaa uskonnon sotaisan vaikutuksen kaikkeen ihmiseen käytökseen." Tästä ei tietysti oikein voi olla muuta kuin yksimielinen.
Vastakkainhan tässä on näkemykset;
1: Ideologiaa tulkitaan sen sosiaalisin sisällöin. Tällöin puu tunnetaan hedelmistään. Näin kommunismi ja kristinusko ovat ristiretkien, noitavainojen ja Kiinan murhakekkereiden takana.
2: Ideologia on kirjainta, ja jos kristitty rikkoo kristinuskon sääntöä hän ei ole "todellinen kristitty". Ja samoin ateisti voi viitata siihen että henkilökultti nostaa ihmisen erehtymättömäksi Jumalan asemaan ja että tämä on itse asiassa naamioitua uskontoa.
Eli tilanne on juuri kuten Wiio opettaa ; Kaksoisstandardit ovat huonoa ajattelua, joka kertoo perustelujen sisäisestä epäkoherenttiudesta, joka taas ei ole hyvä asia jos väittää olevansa yhtään rationaalinen. Ateistit käyttävät tässä kaksoisstandardia koska he käyttävät muihin kohtaa 1 ja pesevät ikävien toimijoiden vastuun kohdalla 2. ~"Ei oikea ateisti" viuhahtaa pöytään turhankin helposti. Kommunismin ja uusateismin vertailtavuuden olennaisten piirteiden puuttuminen on toki jonkinlainen argumentti, samoin kuin uskon normeihin vetoaminen. Kysymys on siitä kumman lähtökohdan hyväksyy ; Onko ideologia käytännön seurauksiaan vai kirjattuja ihanteitaan.
Wiio opettaakin että joko kristityt joutuvat kantamaan syyllisyyden samanaikaisesti ateistejen kanssa hirmutöistä, tai sitten molemmat vapautuvat taakasta. Muu on kaksoisstandardia jossa historian kautta rakennetaan asenteellisia tarinoita jossa omanmielisille varataan sankarin ja vastapuolelle konnien osa värittämällä asiat asenteellisesti, eli ei tosiasioita, järkevyyttä tai oikein mitään muutakaan hyvää, kaunista tai hyväksyttävää.
Se, mikä tässä on mielenkiintoista on Wiion osuminen yleiseen uskontodiskurssiin. Hänenlaisensa leppoisat papit kun korostavat sitä, miten suvaitsemattomuutta on suvaittava. Eli fundamentalistejen näkemyksiä on kunnioitettava. Vaikka fundamentalisteista on helppo löytää niitä joista kaikki paha on ateismista (Joista esimerkiksi Jokelan murhat ovat valtaosasta heistä suora merkki kaikkien ateistien riskaabeliudesta ja koko ideologian vaikutuksesta yleisesti.) Mutta jotka kuitenkin haluavat pestä vastuun kaikesta pahasta mitä kristityt ovat tehneet nyt tai menneisyydessä (Breivik oli väärällä tavalla uskova, ei hänen tarinansa rukoilunsa pomminrakentamisessa ja siihen liittyvästä ihmetarinan rakenteesta jossa rukouksen jälkeen onnistuminen nähdään Jumalan merkkinä on vääränlaista uskontoa.)
Wiion kaltaiset leppoisat papit ovatkin aina ajamassa sitä leppoisuutta niiltä ateisteilta. Keskusteludiskurssi heillä on se, että jos fundamentalisti huitoo Jokelasta, niin he pitävät tätä uskovaisen mielipiteenä jota tulee kunnioittaa. Mutta jos ateisti huitoo yhtä mauttomasti ja typerästi uskovaisista, rynnistää leppoiston pappi paikalle toppuuttelemaan että kannattaisi olla asiallinen ja sillai kivampi. Tämäkin on kaksoisstandardi. Tähän hakuisuutta löytyy itse asiassa jo antamassani linkissä.
Kun aiheena on ateistin sanomiset muistutetaan kivasti että "Minulle syntyi sellainen ikävä sivumaku, että Yki oli aivan yhtä hanakka puolustelemaan ateismia, kuin kristityt kristinuskoansa. Kaikki epämiellyttävä yritettiin selittää pois tai muiden syyksi." ja lopussa heitetään sillai leppoisasti hyökkäys ateisteja vastaan moittimalla heitä rivien välistä vihjaillen elämänpilaajiksi "Otan vain pari koekysymystä yleisesti mietittäväksi. 1. Mitä ateismi voi tarjota ihmiselle, joka suree kuollutta läheistään? 2. Mitä ateistilla on tarjota ihmiselle, jolla elämä on mennyt vähemmän onnellisten tähtien alla? 3. Jos joku kärsii elämän tyhjyydestä ja tarkoituksettomuudesta ja kokee, ettei elämällä ole sisältöä eikä merkitystä, niin mitä ateismi tarjoaa tähän ongelmaan? Minusta ateismi on vähän liian pitkään saanut elellä jonkinlaisessa "syytesuojassa". Pitäisikö nyt tasapuolisuuden nimissä ryhtyä osoittamaan kaikki sen heikot kohdat?"
Tosiasia on, että ateismi ei ole koskaan ollut missään suojassa yhtään missään. Sitä on moitittu vuosia ja melkoisen vahvasti. Jokelan kouluampumisen aikoihin ei näkynyt Wiioa toppuuttelemassa. Sen sijaan oli esimerkiksi Pasi Turunen into piukeana kertoilemassa miten murhaaminen on ateismin hedelmä. Wiio elää mitä ilmeisesti lepposien pastoreiden onnelassa jossa kun hän itse ei pilkkaa ateisteja eikä itse kohtaa omakohtaisesti pilkkaa ateismista (koska ei ole sellainen) eikä kohtaa uskovaisten vihaista aggressiivisuutta, se tarkoittaa että tätä väkivaltaa ei tapahdu.
Samoin tosiasia on, että ateistit ovat ottaneet kantaa Wiion "kysymyksiin". Pieneksi esimausteeksi kelvannee esimerkiksi Dawkinsin eulogi Douglas Adamsille. Wiion käsityksiin on siis vastattu ateistejen sisäisen logiikan mukaisesti. Eikä niitä ole väistetty jonain heikkouksina. Eikä ole mitään pakotetta että niihin olisi vastattava Wiion uskovaisstandardeilla koska ne on uskonnottoman silmiin rakennettu keinotekoisesti, esimerkiksi valehtelemalla leimallisesti erilaisin keinotekoisesti määriteltyihin homo religiosus -kusipäisyyksin.
Wiion kysymysten perusheikkoushan on toisaalta jo siinä että ne ovat uskomiseen uskomista (uusateistien ymmärtämisen kannalta olennainen luokitelma joka on sellainen että jos Wiio ei ole huomioinut sitä kysymyksissään hän ei itse asiassa kohdista kritiikkiä mitään ateismia kohtaan, vaan hyökkää jotain rakentamaansa olkiukkoa vastaan.) Uskomiseen uskomisessahan uskovaiset yrittävät ohittaa uusateistista olennaisen, eli sen miten Jumalan olemassaolo on tieteellisesti todistettu asia, ja jossa tätä näkemystä väheksytään ja pilkataan ja keskustelu siirretään red herring -strategialla siihen että sepustetaan pitkästi miten uskonto on hedonistille ihanteellinen näkemys joka parantaa elämänlaatua. (Tämä on totta koska uskovaiset vainoavat, kiusaavat ja vittuilevat uskonnottomia ns. aivan helvetisti. Esimerkiksi heittämällä "argumentteina" noita Wiion kysymyksien kaltaisia heittoja jotka kertovat uskonnottomalle lähinnä sen miten huonosti reflektioitu uskonnottomuus uskovaisien pienen pään sisällä on.) Ateistin vastaus murheeseen on läsnäolo ja myötäeläminen, eikä epätieteellisen fantasian rakenteleminen.
Kun katsoo lähihistoriaa, riittää kun katsoo miten "eroa kirkosta" -palvelu ja tätä leppoisampi "Jumalaa ei todennäköisesti ole" -bussikampanjat nostivat ääntä, meteliä ja raivokuolaa, niin huomaa miten Wiio on ns. vihjeetön ja pihalla siitä mitä hän ihan vakavalla naamalla väittää. (Esityksen sanomiseen ei leppoispastoreiden taholla näköjään tarvita ns. kommentin aihepiirin tuntemista edes minimaalisella tasolla.) Samoin Wiio ei huomaa miten ateisteja pilkataan toistuvasti täysin valheellisesti "militanteiksi", vaikka samanlaisten laukominen uskovaisilta on sallittua. Tai itse asiassa enemmän. Uskovaisilta se on leppoisana ja suvaitsevana pidettyä. Jotain jota on hyvä laittaa jopa aamusaarnaan lapsille.
Kenties syynä on se, että Wiio on oman kaksoisstandardinsa sumentama. Malliksi voidaan nimittäin ottaa kouluopetus. Siinä on aiheita jotka on uskonnollistettu (ne eivät itsessään käsittele uskontoa, mutta uskovaisilla on niin vahvoja mielipiteitä ja ryntäysintoja niistä että niihin on pakko ottaa teologiasävyinen kanta, ja sitten muihin näkökulmiin ei päästä koska tästä sitten kuolataan ja vouhkataan niin voimakkaasti että muulle ei jää tilaa tai aikaa.) Ja jotta saataisiin vähän haastetta, en töki mitään vanhoja vaan otan esille aivan tuoreen asian. Koulussa halutaan seksuaalikasvatukseen ottaa uusia apuvälineitä. Perinteiset banaanit on haluttu korvata konkreettisilla muoviesimerkeillä.
Kommentit näyttävät miten asia väritetään. Yksi tärkeimmistä kannoista näyttää olevan selittää että sukupuolielimistä ei opeteta rakennetta ja toimintaa, ja niistä kerrotaan vain että niitä ei pidä hävetä mutta niitä ei saa näytellä, ja kirjasta rakenteen katsominenkin on näyttelemistä. Ja että niitä saa käyttää vain avioliitossa. Muussa korostetaan sitä miten "luonto vetää tikanpoika puuhun". Toki himot heräävät joka tapauksessa ja seksiä kokeillaan ja harjoitellaan. Mutta tosiasiassa ongelmana onkin ehkäisyyn ja sukupuolitauteihin liittyvät opettamiset ; Raskauden ehkäisystä liikkuu todella naurettavia urbaaneja legendoja ja harhaluuloja. Ja erehtymiset näissä voivat johtaa eihaluttuihin lopputuloksiin. - Ja tutkimukset näyttävät että kristillinen perhearvosysteemi ei tässä auta. Heillä nuoret eivät käytännössä pidättäydy, vaan elävät "olisi se hienoa, mutta tuli töpättyä" -maailmassa. Ja heiltä ehkäisy unohtuu tavallista useammin. Tikanpoikaratkaisu lisää siis modernin maailman ongelmia verrattuna siihen vaihtoehtoon.
Esimerkiksi nimimerkki "moraali" esittää että "Miksi painotetaan vain yhtä osaa asiasta, vain sitä fyysistä puolta? Mikä on näissä asioissa oikeasti vanhempien vastuulla kasvatuksesta. Jos nuorta kasvatetaan ottamaan vastuuta oman parisuhteen rakentamisesta kohti avioliittoa (mies ja nainen), ei siinä mikään työkalupakki oikeasti anna eväitä. Nyt painotetaan liikaa asian marginaalipuolta." Tässä näkökulmana on se, että kokonaisuus dikotominen ; Joko näytetään sukupuolielimien rakennetta ja kerrotaan seksistä ja ollaan hedonistisia pornofriikkejä joilla parisuhde=parittelu. Tai sitten puhutaan perheestä ja piilotetaan kaikki seksiin vivahtavakin. Tosiasiassa nämä eivät sulje toisiaan pois, joten näkökulma on typerä, joka viittaa siihen että halu sensuroida asia on niin kova että mikä tahansa roska joka liittää lauseeseen "koska" kelpaa. Tätä linjamaa komppaa ja täydentää vielä nimimerkki "ei hyötyä" joka tiedottaa että "Vääristää seksuaalisuuden teknikseksi asiaksi, aivan turhaa. Ei oikeastaan opeta mitään! On myös olemassa nuoria jotka eivät halua harrastaa seksiä vielä tai vasta avioliitossaan. Myös heitä voitaisiin kunnioittaa ja heidän vakaumuksestaan puhua. Aina ei ole parasta kun on paljon kokemusta, voin sen sanoa kokemuksesta joita on ollut liikaa. Itse olisin toivonut että seksiä olisi ollut vasta kun menin naimisiin, olisi ollut aika mahtavaa." Tässä rakenteen näyttäminen laitetaan yhteen seksihurjastelun kanssa. Jos ihminen ei kykene erottamaan sukupuolielinten rakenteeseen ja toimintaan liittyvien ilmiöiden kuvailua itse seksuaalisesta aktiosta, niin täytyy kyllä suoraan sanoen olla konseptit melkoisen sekaisin.
"Ei hyötyä" -nimimerkin suvaitsevaisuus kuitenkin nostaa vielä enemmän huvia. Sillä tässä kohden on selvä kaksoisstandardi. Uskovaiset ovat kovasti tuohtuneita, koska ateistit eivät pidä siitä että koulussa on uskonnontunteja joissa opeteaan kristittyjen näkemyksiä ja vakaumuksia. He eivät halua tutustua aiheeseen. Samoin tuohtumusta nostaa joulujumalanpalvelukseen osallistuttaminen, suvivirsi ja muut vastaavat aiheet. Näissä kannustetaan voimakkaasti siihen että on olennaista että ateistinuortenkin tulisi osallistua mukaan. Sitä saatetaan esimerkiksi kertoa että ei sitä voi matikantunneiltakaan lintsata vain siksi että aihe on tylsä eikä siitä pidä. Uskonnon painotetaan olevan vain tutustumista, eli siellä ei harjoiteta uskontoa vaan opetellaan uskonnosta.
Kuitenkin seksuaalivalistusaiheen ympärillä uskonnollinen keskustelukenttä näyttää laajasti unohtavan tämän "oppiminen-osallistuminen-tutustuminen" -iskulauseet. Siinä missä uskonnossa asia on pakko tunkea niillekin jotka pitävät sitä tärkeänä, seksuaalisuuden kohdalla aletaan puhumaan siitä miten kukaan ei saa osallistua tietynlaiseen koulutukseen siksi että se ei sovi joidenkuiden vakaumukseen. Siinä missä ateistien vakaumuksen kunnioitus tarkoittaa sitä että heidän herkkänahkaisuuttaan pilkataan, uskovaisten vakaumuksen kunnioituksen tulee tarkoittaa sitä että nuoret, joiden omassa ruumiissa tapahtuu asioita jotka taatusti kiinnostavat siinä iässä - ja joista on todellakin konkreettisen elämän kannalta hyvä tietää - halutaan jättää koulutuksesta pois.
Esimerkiksi itse harrastin seksiä vasta melko pitkästi lukion jälkeen, mutta koin seksuaalikasvatuksen hyvin tärkeäksi. Siitä on ihan oikeasti hyötyä tosielämässä. Lisäksi teinin kohdalla ruumis muuttuu - itselläni tämä tapahtui myöhään verrattuna likimain kaikkiin muihin. Näistä muutoksista on hyvä tietää muutakin kuin epäkoherentisti heittämällä että "älä häpeä mutta pistähän piiloon koko asia, älä utele kiusallisia!" Tälle kontrastina; Olen nähnyt monesti kuinka ateisti on selittänyt että en pidä uskontoa nolona, hävettävänä tai idioottimaisena vaan jotain joka on henkilökohtaista ja jota ei saisi siksi näyttää julkisesti, on uskovainen sanonut ne sanat jotka hänen pitääkin sanoa. Sellaisia kuin "Vainosensuuria!" ja "Kohteliaisuuksiin naamioitua epäkunnioitusta!" Kirjaimellisen tason pohjalla olevat konnotaatiot tämänlaisissa "sensuroi mutta älä häpeä" -asenteessa ovat sen verran heilahtelevat.
Seksuaalivalistus on itse asiassa tärkeää etenkin uskovaisilla ; Itse asiassa samasta syystä kuin ateistien perheen vesojen olisi hyvä käydä uskonnonkurssi. Koska kotona ei opita, ja asia kuitenkin tulee yhteiskunnassa vastaan (Uskovainen heittää vakaumuksensa naamallesi joka tapauksessa, eikä seksuaalisuuttakaan oikein pakoon pääse.) Eli seksuaalivalistus on tärkeää etenkin jos aiheet ovat muuten vaikeita perheessä, eli asiasta ei oikein haluta keskustella, on koulu hyvin tärkeä kouluttajana. Muuten oppi jää siihen mitä nuori itse hakee - ja tämä taas on yleisesti ottaen likimain varmasti pornoa, koska muuta materiaalia ei ole niin kovin helposti googletettavissa.
Se, jos seksuaalisuus korostetaan liberaalien maallistuneiden mielipiteiksi - kuten suosittu strategia näyttää olevan tuossa pari päivää sitten - muuttaa tilanteen vielä pahemmaksi. Sillä jos liberaalit todella pitävät seksiä tärkeänä, sen väheksyminen ja "marginaaliksi" ja turhanpäiväiseksi tai muuten merkityksettömäksi kutsuminen on hyökkäys vakaumusta kohtaan. Jos Jeesusta pitää kunnioitttaa, eikä uskovaisia saa pilkata ja heille tärkeitä asioita ja arvojaan väheksyä, vaan niitä pitää ihan pakolla aina kaikkialla silittää, rapsuttaa ja kunnioittaa ja niiden kulttuuriarvoa korostaa, niin sitten sama koskee tätäkin. Esiin nousee siis voimakas kaksoisstandardi jossa eri ihmiset asetetaan eri asemaan. Toisien vakaumusta ja tärkeinä pitämiä asioita ja elämäntapaa on pakko kunnioittaa - ja toisien kohdalla "on pakko" muuttuu "ei saa eikä pidä" -ksi. Jos tämä nähdään ateistisuuden ilmentymänä, tämä suhde seksuaalikasvatukseen on samaa kuin suhtautuminen ateismiin. Jos jotain asiaa moititaan pahana ja ateistisena ja tätä vastustetaan näillä argumentein, on selvää että tässä on sitä miten ateisteihin suhtaudutaan noin yleisemminkin.
1: Vaikka tosiasiassahan ateismi on karkeasti sanoen vain kannanotto yhteen totuusarvokysymykseen, kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Uskonto sen sijaan uskonnollistaa monia asioita. Eli se on paitsi tämä yksi väite, myös mielivaltainen niputus arvostelmia, tosiasiaväitteitä ja muuta vastaavaa jonka kautta syntyy kannanottoja infrastruktuuriin, siihen miten elämä tulisi elää ja niin edespäin. Uskovaiset pitävät tätä "merkityksen antona" ja "toivona", kun taas ateisteille tämä näyttäytyy päsmäröintinä, kontrollina ja muuna. Ateistille uskonnollistaminen on vain mielivaltaisesti päätetty mielipidenippu ; Väitekasa jossa ytimessä on että "jos hyväksyy mielipiteen x" niin sitten täytyy hyväksyä hirveä mielipidenippu a,b,c... vain koska joku väittää niin ilman että mitään ehdottomasti välttämätöntä syy-yhteyttä mielipiteen x ja a väliin ei näytetä, todisteta ja perustella.
___1.1: En toki väitä että ateismi ja liberalismi olisi todella esittämässä kannanottoja seksuaalietiikkaan. Sen sijaan nostan esiin vain sen, että tämä koetaan ateistiseksi. Itse asiassa katson että tämä "ateistiseksi" syyttäminen on mielivaltainen niputus ; Jos mielipide a on uskonnollistettu, erimielisyys tästä määritetään "joko meidän puolella tai meitä vastaan" -hengessä ateistisuudeksi. Kun tätä ateistisuutta vastaan hyökätään silläkin innolla mitä tuon linkkini takaisista kommenteista on löydettävissä (en edes valikoinut pahimpia, vaan niitä laadukkaimpia kommentteja) on selvää että tämä kertoo uskovaisten asenteista ateismia kohtaan enemmän kuin ateismista itsestään. Mutta tästä asenteesta se kertoo monia olennaisia asioita.
Jostain syystä Wiioa ei näy puolustamassa ateisteja. Ei tässä aiheessa eikä missään muuallakaan. Eikä muuten ketään muutakaan. Toki Wiion tapaan moni muistuttaa kaikenlaisesta ateistien kaksoisstandardisoinneista ja epäreiluudesta. Kaksoisstandardeista muistutetaan kuitenkin jos ja vain jos se komppaa jotakuta uskovaa. Tämä taas kuvaa hyvin nykyistä kirkon strategiaa selvitä. Kuvaavaa onkin että Wiio ei ole mikään tiukan linjan uskova. Hän on itse asiassa niin myönteinen uskonnottomia kohtaan, että vastaavan tasoista suvaitsevaisuutta on hemmetin vaikeaa löytää. Suomessa ei ole montaa yhtä leppoisaa pastoria. Kun hänen strategiansa reiluudesta on tämänlainen, saa itse asiassa parhaan kuvan siitä, miten hemmetin huonolla tolalla uskonnottomien asema suomessa on yhä. Asioita voidaan vastustaa vain siksi että ne ovat maallistuneita ja ateistisia. Tämän argumentin halutaan hallitsevan jopa kouluopetusta. Jotain, joka koskee joka ikistä suomalaista.
Wiio onkin strategianvalintoineen varsin ovela heppu. Hymyilevä ja sympaattisen oloinen tyyppi saa tietysti karismallaan huomion pois omista kaksoisstandardeista. Tällä tavaääa sitä on hyvä vilkutella rikkaa toisten silmässä vaikka on malka omassa. Sympaattiselle hymylle en anna pisteitä jos reiluus ja itsekriittisyys ja tasapuolisuus ovat ihanteina. Mutta ehkä ne ovatkin vain jotain jota uskovaiset vaativat muilta. Uskovaisten itsensä ei niitä tarvitse käyttää koska he ovat "eri juttu". Silloinhan kaksoisstandardia ei ole, kun ei ole kysymys verrattavista asioista. ~ Ilmankos homojen avioliittoa verrataankin uskisten parissa koirien kanssa naimisiinmenoon ja evolutionisteja verrataan raivoisiin eläimellisiin apinoihin. Eihän ne ole oikein ihmisiäkään kun ne ovat se "eri juttu".
Ehkä siksi Wiiokaan ei näe uskonnottomiin kohdistuvaa retoriikaltaan voimakasta, ilmaisussa korostetun alleviivattua ja sisällöltään laajaa sekä sisällältään törkeää raivoa. Wiiolle uskonnoton on "eri juttu" joka ei oikein osaa elämästäkään nauttia. Eikä varsinkaan kuolemasta, joka sentään on kristittyjen suurin riemun ja ilon aihe ja johtaa tanssi-iloihin toisten haudoilla. (Muutenhan murheen kanto läheisen kuollessa ei olisi mikään mihin uskonto tarjoaisi riemun ja lohdun ja pyykisi surun pois ja toisi ilon tilalle.)
Seksuaalikasvatusta koulussa näyttää vastustavan sellaiset ihmiset, joiden suhtautuminen sukupuolielimiin näyttää olevan "hyi" ja "yök". Mikä kuvannee heidän omia taitojaan ja kykyjään tässä osiossa. Lisäksi samat tahot näyttävät kovasti pelkäävän sitä että jos homoseksuaalit pääsevät naimisiin, niin yhteiskunta lakkaa lisääntymässä. Minä näen tämän yhteyden huvittavana yhteensattumana. (Me evolutionistit tietysti kutsumme yhteyksiä yhteensattumiksi) Joku toinen voisi nähdä siinä jopa jotain syvempiä tunnustuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti