"Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta" esittää paradoksin, jossa jos nainen valitaan sukupuolen vuoksi virkaan, se koetaan feministien puolella tisseihin redusoimisena, seksiobjektiksi alentamisena. Mutta toisaalta he puhuvat munalisästä jossa miehet palkataan paremmin sukupuolielinten vuoksi.
Tämä voi toki vaikuttaa paradoksaaliselta, kunnes huomaa että palkaamisen asenne on hyvin erilainen. "Munalisän" ajatellaan johtuvan siitä että miehet olisivat taidoiltaan ja kyvyiltään soveliaampia. Naisten "tissilisä" taas on ei perustu taitoihin, vaan siihen että "saadaan virikkeitä".
1: Toki ajatus "munalisästä" on argumentatiivisesti varsin outo (tavalla jota tukee tosiasioihin sidottu matematiikka ja jolta ei mikään "miesasiamies laskee" -asenne muuta, eihän feministien argumenttiakaan saa lakaista ad hominem -heitoilla kuten "femakko PMS -oireilee"...) ; Miesten palkkausero kun ei johdu paremmasta palkasta, vaan siitä että miehet tekevät enemmän ylitöitä kun taas naiset eivät tee niitä yhtä paljon. Ylitöistä taas saa aina palkanlisää, ja tämä on se syy miksi naisten ja miesten palkoissa on eroja. (Minä muuten vääristän meidän työpaikan palkkatilastoja juuri samasta syystä. Sama palkka tulee samasta työstä, koska se palkka on kaikilla vakio ja standardi. Mutta joku tekee ns. perkeleesti enemmän ylitöitä) Asiaa ei auta se, että naiset tekevät selvästi ylitöitä saadakseen vapaata muulloin. Tämä ja muut vastaavat huomioonottaen miehen euro on itse asiassa naisen 1,15 senttiä. Näin ollen uutisointi "Naisten palkanmaksu loppuu tänään" voitaisiin itse asiassa sanoa että "Laskennallisesti naisten talviloma alkaa nyt ja miehet nakottavat loppuvuoden ylitöissä".
___1.1: Palkkaerojen syitä miettien taakse voidaan toki löytää asenneilmapiirin epäreiluutta. Esimerkiksi jos naisten rooliksi nähdään kotityöt, kokaaminen ja lastenhoito, niin he joutuvat lähtemään aikaisemmin töistä. Miehet taas voivat haluta välttää em. askareita asialliseksi koetulla tekosyyllä "ylityöt". Kotitöistä ei saada palkkaa ja niitä naiset tekevätkin tilastollisesti katsoen paljonkin enemmän kuin miehet. Vapaa-aikaa ei siis käytetä laiskotteluuun!
Esimerkki palkkaparadoksista näyttää miten keskustelu naisasian ja miesasian välillä voi olla vaikeaa. Mutta siihen suhtautuvat väärin muutkin kuin miesasiapuoli. Tästä hyväksi esimerkiksi voidaan laittaa vaikkapa tämä. Siellä kauhistellaan kuinka 14 -vuotiasta kutsutaan huoraksi seuraavalla tavalla "Nämä horot ovat yhteiskunnan alinta saastaa." Näkemys ei toki ole kohtelias, mutta en näe sitä nuoren seksiobjektiksi laittamisena. Päin vastoin, tämänlaisella lausunnoilla suhtaudutaan likimain aina siten, että niillä yritetään kieltää kohteen seksualisoiminen. Lausunnon takana on asenne, jonka mukaan liian paljastava pukeutuminen kertoo yliseksualisoitumisesta ja on siksi naista halventavaa seksiobjektiksi laittamista. Lausunnossa kauhistellaan seksualisoitumista, ei seksualisoida. Moni korostaa että ei ole harjoittanut seksiä tai edes suudellut. Mutta kysymys onkin pukeutumisesta, joka taas nähdään kauhistelijan silmissä käyttäytymisen symbolina.
Kun feministi kokee lausunnon kertovan että "Siirtyminen sukupuolittuneeseen maailmaan vapaasti omana itsenään kasvaneen lapsen maailmasta oli kuin yhteisö olisi kiljunut: tästä lähtien arvosi määrittyy vain ja ainoastaan sen mukaan, kuinka paljon miessukupuoli kollektiivisesti sinuun himojansa kohdistaa ja missä määrin kykenet heidän tarpeisiinsa vastaamaan." niin tässä itse asiassa yriteään juuri päinvastaista. Pukeutuminen nähdään sinä että "nainen alistuu" kulttuurin yliseksualisoivaan muotirintamaan ja siksi pukeutumisellaan huorentaa itsensä siinä iässä kun seksuaalisuus on niin kauhea asia että sitä ei saa esimerkiksi seksuaalivalistuksessa opettaa. ~ Tismalleen sama holhousasenne hyväksytään feministien puolelta hyvinkin usein feministisenä ja naisten asiaa parantavana. Itse asiassa sen tyyppiset asiat ovat yleisesti käytettyjä. Itse asiassa sen esittäminen toisin sanoin koetaan yleensä oikein paljon naisten arvoa kehittävänä. Asenteesta mainion esimerkin saa aikaisemmasta tankotanssiaiheestani. On selvää että tasa-arvoasiaksi koetaan yllättävän usein se, että naisia komennetaan olemaan tekemättä jotain. Tankotanssi ja paljastava pukeutuminen muuttuvat tässä seksuaalisuuden symboliksi.
Näin "huorahtavasta pukeutumisesta" valittava sovinistiseksi koettu kristillisten perhearvojen boostaaja edustaa täsmälleen samaa arvoleimausta, holhoamista ja kontrollia ja seksiobjektiksi alentamisen teemaa kuin tankotanssin miesten halun kohteeksi asettamisen vuoksi kieltävät feministinaiset. Koska argumentaation rakenne on sama, on selvää että se että toista halataan naista tukevana ja toista vastustetaan kertoo siitä että argumenttien sijasta painaa lausujataho ja se, onko hän mies vai nainen vai feministiksi luokiteltu tai sovinistiksi luokiteltu. Henkilö ja hänen habituksensa siis määrittää lopputuloksen.
1: Se, että tämän jälkeen linkkaamassanikin artikkelissa lausutaan jotain profeministimiehistä ja verrataan heitä mustien asioiden puolesta rasismia vastaan taistelleisiin valkoihoisiin muuttuu omituiseksi. Ikään kuin se, mitä tässä tehdään yritettäisiin piilottaa heittämällä tämänlaista suvaitsevaisuutta, joka ei kuitenkaan ilmiselvästä toiminnan ja argumentaation tasolle heijastu ollenkaan. Kun artikkelin pääpointti on juuri siinä että feministinen profeministinen argumentaatiotapa muutetaan sovinistiseksi syrjinnäksi vain tahon habitukseen ja identiteettiin viittaamalla, on selvää että kokonaisuus ei anna kuvaa järkevästä tai vakavasti otettavasta keskustelijasta.
Toki minäkin koen tämän epätasa-arvoksi. Mutta feministien perustelumaailmasta löytyy silti paradoksi. Eikä sellainen "tissilisä-munalisä" -tekoparadoksi. Vaan ihan aito paradoksi, sellainen joka kumpuaa sisäisestä ristiriitaisuudesta ja epäkoherenttiudesta. Lohtu tulee siitä että se kumpuaa vastapuolen reflektiokyvyttömyydestä, tekstin väärästä kontekstoinnista, fundamentalistien Raamatunluvun kaltaisesta "liian kirjaimellisesti lukemisesta". Sääli vain, että lukuvirhe on sen verran selvä että jopa minunkaltainen kontekstisokea aspergeristi näkee sen. Tämä kontekstointivirheen laajuus taas vihjaa laajempaan vastapuolen lokeroimiseen, eli siihen että feministit kritisoivat laajemminkin asioita joita eivät oikein ymmärrä. Vaikka ymmärryksen pitäisikin olla asiallisen kritiikin minimivaatimus.
2 kommenttia:
Sanot: "Kotitöistä ei saada palkkaa ja niitä naiset tekevätkin tilastollisesti katsoen paljonkin enemmän kuin miehet."
Totta puhut, mutta jos lasketaan yhteen ansio- ja kotitöihin kuluva aika, niin parisuhteessa elävät miehet tekevät viikossa noin 8,5 tuntia enemmän työtä kuin heidän kumppaninsa, eli yli tunnin päivässä.
Tavallisesti esitetään tilasto, jossa on mukana kaikki miehet ja naiset. Mutta ketä kiinnostaa oikeasti, kuinka paljon ikäneito Ikaalisissa kokkaa, siivoaa tai tiskaa enemmän kuin vanhapoika Vantaalla? Eihän mies/nainen voi vaikuttaa kotitöihin toisen taloudessa silloin, kun on kyseessä yhden hengen talous, siis ainakaan paljon....
Ei miesten tarvitse hävetä panostaan perheen hyväksi, vaikka jotkut niin antavat ymmärtää kotitöiden pienemmän osuuden vuoksi.
Näkemyksesi on ymmärrettävä. Mutta haluaisin kuitenkin muistuttaa tuosta "ikäneito ikaalisissa" -kohdasta sen verran että kotityöt ovat myös perheellisissä. Niitä ei voi ohittaa tyystin sen takia että tilastoissa on mukana "epäoleellista variaatiota". Lisäksi moni ihmisten tekemä työkin on nykyään varsin kummaisaa. Niiden merkitys palkkauksessa ei ole välttämättä sen kummallisempaa kuin vaikkapa kotitöiden tekeminen yhden ihmisen asunnossa.
Työmarkkinat turpoavat mitä erikoisemmasta sepeämisestä. Niiden merkitys yhteiskunnalle ei ole välttämättä priorisoitavissa tämän yli. (Toki kodinhuollossa on mukana terveysasiatkin. Saasta tuottaa sairauksia, ainakin kun viimeksi tarkistin.)
Häpeäminen on arvoladattu kysymys. On varmasti monella tavalla kunniakasta tuoda ylitöillä se 20% enempi rahaa! Mutta kyllä sitä kotityötäkin on arvostettava. Ja kotityölle annettu tuntipalkka (priorisointi ja arvostus työtuntien laskemisen sijaan).
Lisäksi on hyvä huomata, että työtunnit ei todellakaan ole verrannollisia. Bingossa tein säännöllisesti jopa 60 tuntista työviikkoa. Nykyistä työtäni jaksan tehdä säännöllisesti 40 tuntia koska enempään ei taivu.
Renkiaikoina kävin pikkasen sahalla ja tunteja tuli vielä vähemmän koska "kunto ei kestänyt". Sitä oli vaan aivan käsittämättömän hajalla jo 4 tunnin jälkeen.
Kotityöt vituttavat ainakin minua henkilökohtaisesti niin paljon että arvostan ne aika isolle. (Olisin siis valmis maksamaan hyvää tuntipalkkaa siitä.) Enkä jaksaisi tehdä sitä kovin hirveästi ennen kuin se kupla otsassa puksuisi ylisuureksi.
Lähetä kommentti