Obektiivinen jotain

Mielipiteidensä esittäjissä tuppaa olemaan kahta päätyyppiä;
1: Niitä jotka ovat skientistejä mutta arvorelativisteja. He siis uskovat luonnontieteisiin ja empiriaan, mutta pitävät etiikkaa ja moraalia enemmänkin mieltymyksinä ja kulttuurisidonnaisuutena.
2: Niitä jotka ovat tiededenialisteja mutta kannattavat objektiivista moraalia. Heille etiikka on siis eksakti ja muuttumaton ja ihmisten mielipiteistä riippumaton asia. Mutta tieteen kohdalla he myöntävät että tiede on kesken ja kauhistuttavan rajoittunutta.

Toki monet ovat kuten esimerkiksi Sam Harris jotka uskovat sekä objektiiviseen tieteeseen että objektiiviseen moraaliin määrittelemällä moraalin ihmisen lajityypilliseksi käyttäytymiseksi. Mutta he ovat yllättävän harvassa. "Luokat ovat ilmassa". Ja ihmiset näyttävät tässä suhteessa olevan hyvinkin "luokkatietoisia".

Mutta itse asiassa tämäntapaisten luokitelmien synty on sinällään omituista. Sillä humen giljotiinin mukaan se, miten asiat ovat tai eivät ole ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, miten niiden tulisi olla. Tämä tarkoittaa sitä että tosiasian vallitsemisen lisäksi tarvitaan jotain mieltymyksiä jotka kertovat onko se haluttavaa ja toivottua vai ei.
1: Pahantekijä pystyy tekemään asioita ja hänen toimintansa seuraavat syy-seurauslakeja aivan kuten hyväntekijänkin kykenee tekemään suunnitelmia joissa on syy-seurauslakeja. Purkissa voi olla aspiriinia tai arsenikkia. Molemmat ehdottomasti vaikuttavat todellisuudessa ennustettavasti. Mutta vain toinen niistä on toivottava ja toinen eitoivottava. Ilman määriteltyä hyvän ja pahan kohdetta ja miellyttävyyttä olemassaolontila ei voi siksi uhata moraalia. Kuitenkin mieltymykset näissä ratkaisuissa ovat monesti yleisinhimillisiä, joten voidaan kysyä että miksi moraali nähdään relativistisena.
2: Moraalinen etiikka on siitäkin mielenkiintoista, että esimerkiksi homoseksuaalisuuden kritiikki nojaa usein siihen että se on luonnotonta. Tässä vedotaan usein sukupuolienten yhteen funktioon, lastensaamiseen. Tämän nähdään tukevan yhteisöä. Sukupuolielinten funktio tuottaa nautintoa nähdään siksi toissijaisena ja vääränä funktiona. Funktiot jotka ovat olemassa voidaan luokitella eiprimaarisiksi. Näin homoseksuaalisuuden kannattajatkin voivat selittää miten nautintokin on funktio ja korostaa tätä esittämällä että vaihtoehto on vähemmän eettinen, yksilön välineellistämistä yhteiskunnan jäsenten tuotantolaitokseksi ei ole eettistä laittaa ihmistä, etenkään kun väestönkasvu on kaiken kaikkiaan maailmassa ongelma. Näin olipa moraalikäsitys mikä tahansa, sen ei tarvitse kiistää yhtään ainutta tieteellistä totuutta. Näin tiededenialismin ei pitäisi olla mikään seuraus. (Tiedevastaisuuden sijasta pitäisikin korostua saivartelu ja tulkinta.)

Käytännössä takana näyttää kuitenkin olevan juuri se, että jos humen giljotiini on totta, objektiivinen moraali todistaa olevansa eiluonnontieteellistä. Objektiivisen moraalin kannattajat voivat selittää tässä että tiede on rajallista, eikä sen siksi tarvitse koskea sitä etiikkaa. Ja kun humen giljotiinin taas myöntää, tulee samalla sanoneenksi että etiikka ei ole luonnontieteellistä, on ymmärrettävää että skientisti tämän jälkeen selittää "empirismi tai ei mitään" -kaavalla että etiikka on vain mieltymyksiä.

Tietysti jos kiistät humen giljotiinin, tilanne muuttuu. Tällöin tosiasiat on väritetty vahvasti etiikalla, ja esitetään että tämä yhteys on objektiivinen, muuttuu tässä samalla tietysti todellisuuden värittäminen ; Jos esimerkiksi uskovainen näkee että homoseksuaalisuus on luonnotonta, hän voi kiistää tosiasioita ja selittää että ne eivät ole "vakuuttavia todisteita". Sillä se, miten asian haluaa olla värittää sitä miten ne ovat. Sama koskee tietysti Sam Harrisia, etenkin hänen näkemystään nähdä uskonnollisuus lähinnä destruktiivisena käyttäytymisenä. Kun tosiasiat on väritetty etiikalla, syntyy helposti tosiasioiden kiistämistä siksi että ihminen ei voi murtaa objektiivisiksi kokemiaan yhteyksiä tosiasioiden ja mieltymystensä välille.

Asia vaatii tavallaan reagointia Kantiin. Hänen mukaansa ihmsellä oli normaalin tiedon ja perustelun lisäksi kyky nähdä suoraan perustelematta jotain asioita. Etiikka oli hänestä yksi tämänlaisen tietämisen kautta syntyvä asia.
1: Joku voi sanoa että tämä on vain irtiotto logiikasta, joka taas tarvitaan jos ja vain jos kyseessä ei ole oikeasti mikään tieto vaan pelkkä tunnustus siitä että ei tiedä ja puhuu vain läpiä päähänsä ja taikatempulla hokkuspokkus selittää premissistä ja väitteestä johtopäätöksen. Logiikan yli ei voi astua ja pitää itseään rationaalisena ihmisenä.
2: Kantin logiikka ja totuusnäkökyky on olemassa, jolloin tiede on rajallista eikä kaikkia asioita tarvitse perustella. Näin ihmisten mieltymykset voivat marssia tieteen vaatimusten yli. Ja kun tiede voi olla väärässä, voin värittää toiveillani kenties myös tosiasioina nykyään pidettyjä asioita jotka totuusnäön avulla voi havaita vääriksi ihan ilman perusteluja.

Kenties tässä valossa luokitelmat ovat ymmärrettäviä. Se, joka priorisoi tieteellisen ajattelun ei voi muuta kuin havaita että moraali ei toimi saman ehdon ja säännöstön mukaan. Eli se on huonompaa ja mielipiteenvaraisempaa. Ja jos taas priorisoi etiikan, voi helposti käyttää etiikkan päätöksiin - johon vaikkapa Haidtin mukaan käytetään perustelujen ulkopuolella olevaa intuitiota - käytettyä prosessointia muuallakin kuin etiikan alueella. ~ Asiaa mutkistaa tietysti se, että monelle is-ought -päätelmä on vakiotila. Heille jokaisessa ongelmatilanteessa vastakkain on aina todellisuuden kiistäminen tai omien mieltymyksien kiistäminen. Jokainen tosiasiatilan hyväksyminen vaikuttaa myös näkemykseen etiikasta. Ja jokainen eettinen kannanotto vaikuttaa näkemykseen todellisuudesta. He eivät voi helposti saivarrella tietään puhtaaksi. He hypähtävät siksi vieläkin vahvemmin jompaan kumpaan leiriin.