"Who Am I This Time" on blogi joka miettii tietoisuutta ja identiteettiä. Sieltä löytyy Matrix -elokuvan analyysi jonka kautta voi kimmottaa ajatuksensa syvemmälle aiheeseen. Myönnän, että kyseinen elokuva ja vapaan tahdon ja kartesiolaisen unen miettiminen on suorastaan ikävystyttävän kliseistä, muta kyseinen analyysi kannattaa silti lukea. Sillä aiheeseen voi syventyä myös etääntymällä itse elokuvasta.
Postmodernismissa ei virallisesti ole mitään lukkoonlyötyjä lähtökohtia. Kuitenkin kun muistetaan että vastustamisen kautta saadaan selville kannanottoja, huomataan että erityisen vihan kohteena näyttää olevan evoluutiopsykologia. Tämä johtuu siitä, että postmodernismin "hegemoninen diskurssi", näkemys joka on niin hegemoninen että sitä ei enää nähdä diskurssina vaan sitä pidetään itsestäänselvyytenä, on se, että ihminen on vapaa tahto jota ideologiat kahlitsevat. Ja että ihmisen vapaus halutaan maksimoida. Näin kaikki mistä on kysymys on indoktrinaatio, jonka vaikutuksen alaiseksi kaikki nähdään ja jonka vallassa olevaksi postmodernisti itsensä tunnustaa.Ajatus vapaan valinnan osasta on tässä tärkeä. Ideologian kohdalla siinä nähdään seuraava kaava ; Niin kauan kuin ihminen luulee että hä on vapaa valitsemaan omat valintansa ja arvostuksensa, hän ei kyseenalaista niitä ja näin hän tulee olemaan niiden orja. Näin ideologian arvonäkemykset jotka on indoktrinoitu meihin lapsena johtavat siihen että meille rakentuu maailmankuva joka taas tulkinnan kautta värittää kaiken mitä näemme, koemme, luemme tai fysiikan laboratoriossa vaakaan laitamme. Ihminen voi vapautua tiedostamalla. Tämä taas vaatii sen, että ihmiset hyväksyvät sen että heidän ajatuksiaan ja toimintojaan ohjaa jokin taho joka on suurempi kuin ihmisyksilö itse. Ja ideologia on jotain jota on vaikeaa punnita ja maistaa, mutta se silti on joka ikisessä paikassa.
Tässä mielessä on erikoista miten vastentahtoisesti he suhtautuvat evoluutiopsykologiaan. Tätä näkemystähän kritisoidaan usein muodikkaasti kertomalla että modulaarinen aivojen rakennekuva on väärä. Tässä kritiikissä menee yleensä ns. "puurot ja vellit sekaisin". Sillä evoluutio voi luoda muunkinlaisia aivoja kuin modulaarisesti toimivan. Sen sijaan aivotutkimuksessa modulaarista kuvaa voidaan pitää jonain joka väritti aivotutkimusta hyvin vahvasti, syynä ne ihmeelliset ja vaikuttavat asiat joita ihmisten aivojen tiettyjen osien toiminta synnytti ; Phineas Gagen etuotsalohkon tuhotuminen muutti hänen käytöstään aivan kuten kaikkien muidenkin ihmisten joiden etuotsalohko oli vaurioitunut (olipa kyseessä sitten tiedostettu onnettomuus tai huomaamatta jäänyt aivosyöpä tai vaaraton kasvain). Samoin Brockan ja Wernicken alueet aivoissa ovat sellaisia että taktinen neulanpisto estää kielellisen toiminnan hyvin spesifillä tavalla ja kaikilla ihmisillä. Kun evoluutikko soveltaa aivotutkimuksen hedelmiä, ja modulaarisuus on siellä vallitsevana, on selvää että hän tällöin soveltaa niitä asioita jotka ovat modulaarisia. Se ei tarkoita että tämä olisi ainut vaihtoehto.
Syynä on se, että postmodernismin hegemoniassa ideologia on ainut ja viimekädessä oleva valtias. Näin onkin esiintynyt varsin erikoisia tulkintoja. Jopa sellaisia jossa biologiaa ei kiistetä. Sen sijaan argumentit keskittyvät siihen että "viime kädessä tapahtuva valinta" on ihmisen. Siksi biologiaa pitää pitää irrelevanttina, toisin kuin ideologiaa joka taas on "enemmän viime kädessä tapahtuvaa ohjaamista". Tässä vaikutukset ovat hyvin samanlaisia, mutta jokin niistä vain määritellään pohjimmaiseksi, primaariksi. Tämänlaine priorisointi kertoo kuitenkin enemmän mieltymyksistä, kuin kuvaa tosiasioiden maailmaa. Siksi on selvää että tämänlainen valinta on ideologiasävytteistä, ja kun se on tiukkaa se on hyvin voimakasta valtanäkemystä joka osoittaa kyvyttömyyttä kritisoida ja analysoida omia lähtökohtiaan ja taustojaan.
Näin onkin käynyt niin että postmodernisti helposti kieltää biologiansa ja tätä kautta he ovat kenties voimakkaiten sen vankeina. Voidakseen vapautua siitä, heidän olisi ensin tiedostettava että heidän halunsa eivät ole puhtaita vielä senkään jälkeen kun ideologia on riisuttu. Toki ajatus siitä että ihminen olisi ikään kuin Matrixiin sidottu ohjelma, joka on ohjelmoitu havaitsemaan ja tekemään tiettyjä asioita, voi tuntua ahdistavalta. Mutta niin ajatus itsestä ideologioiden aivopestynä olentonakin on ahdistava ja negatiivinen. Siksi on tärkeää tajuta ottaa huomioon mahdollisuus siitä että onkin vain filosofinen zombie. Jos ei muuten, niin sitten sen takia että ilman tämän mahdollisuuden vakavaa harkintaa jääkin sellaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti