Lyhyemmin

Olen viime aikoina tykännyt hieman leikkiä Kenvert -tempuilla. Ne eivät ole kovin itsepuolustuksellisia. Mutta niillä saa tietysti opeteltua hallintaa. Miekkailussa minulla on yleensä taipumusta ylenmääräiseen kikkailuun. Tämänlaista toimintaa voi tietysti perustella yllättävyydellä ja sillä että erilaisia temppuja saadessa voi saada lisää miettimisaikaa.

Kuitenkin kaksintaistelusysteemissä ylläoleva on vain ongelmallista ja huonoa. Koska tilanne on ennaltasovittu, on paras mietintäaika siinä kun taistelu on alkamassa. Ja kikkailemalla vastustajalle käytännössä antaa aikaa, jona hän voi lyödä sinua. Mitä lyhyemmin tilanne on hoidossa, sitä parempi. Siksi viime tunnilla keskityttiinkin tähän asiaan oikein urakalla. Vapaa-ajan kikkailut kun vaikuttavat negatiivisesti. Huono harjoittelu kostautuu.

Tässä kohden on hyvä ymmärtää mitä toisen tekoihin reagoiminen käytännössä vaatii. Ajoittaminen on olennaista, koska jotta ehdit tehdä jotain toisen tekemisille, on sinun pakko myös ehtiä tehdä tämä asia. Käytännössä vastaisku tai muu vastaaminen toisen tekemiseen vaatii vähintään saman verran aikaa kuin itse toisen tekemä aktio. Tosiasiassa aikaa on hieman vähemmän koska ihmisellä on reaktioaika. Vastaiskun OODA -loopin on loputtava samaan aikaan tai aiemmin kuin itse vastustettavan tekniikan OODA -loopin.

Tämä tarkoittaa sitä että jokainen vastatekniikka on yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi kuin tekniikka jota se vastustaa. Toki tässä on ymmärrettävä se, että iso liike tarkoittaa yleensä myös tekniikan takana olevaa rakennetta ja voimaa. - Tosin ei aina, jos pidät itseäsi paikallasi hyvin ja toinen juoksee asettasi päin, on sinulla minimaalinen liike mutta maksimaalinen rakenne ja voima. Tarkalleen ottaen käytät toisen voimaa ja keskityt vain omaan rakenteeseesi.

Jos esimerkkinä on vaikka ylläoleva harjoite, voi huomata että aloituslyönnissä on paljon liikettä. Kokonaisuutena kädet, jalat ja lantio ja koko miekkamiehen kroppa liikkuu varsin paljon. Vastaiskussa on silminnähden vähemmän liikettä. Ja vaikka tähänkin vastareagoiminen sisältää aika paljon muutosta, on vastaiskun tekemä muutos alkuperäiseen pelkkään lyömiseen nähdeän pienempi kuin mitä vastaisku torjunta+lyöntikombonaatio vaatii. Kun liikkeeseen on sitouduttu, on katsottava koko tekniikan sijasta muutosta jonka vastatekniikka synnyttää.
Toisaalta bujinkanissa näyttää olevan paljon kaikenlaista. Esimerkiksi käsilukkotekniikoita kierretään hyppäämällä voltteja. Tämä purkaa tekniikan varsin mutkikkaan oloisesti. Tuntuu että säännönmukaisesti vastaiskussa on enemmän liikettä kuin tekniikassa joka tehdään. Kuitenkin yleensä ottaen nämä tekniikat rakentuvat kahdella tavalla ; Joko niissä on ensin toisen tekniikan purkaminen ja sitten uuden tekniikan aloittaminen. Eli pieni liike lopettaa toisen tekniikan jolloin tilanne tavallaan "nollautuu" ja voidaan siirtyä isoon voimakkaaseen tekniikkaan. Tai sitten toisen voima otetaan vastaan ja sitten itseä käännetään juuri sen verran että ei kaaduta. Näin oman aktion tekemä muutos tekniikkaan on siltikin pienempi kuin toisen tekemä tekniikka.

Käytännössä kaikki paitsi miekkajonglöörit reagoivat lyhyemmin. Tätä voisi peräti kutsua itsepuolustuksen yhdeksi pääsäännöksi.