Näytteillä

"Unkuri" kuvaa radanvarsia nuhjuisiksi. Syynä on se, että taloilla, teillä ja asioilla on ns. paraatipuoli. Junaradan puolelle paraatipuoltaan kuitenkin näyttävät vain asemat. Ja niin huoltamattomat tiet ja graffititöherryskset ja lika näyttäytyvät. Tämänlaista voidaan pitää jopa jonkinlaisena tekopyhyyden paljastuksena. Paraatipuoli on ikään kuin ideaali, ja piilotettu taas kertoo sen mitä pidetään salassa ja joka ei ole paraatipuolen mukaista. Tämänlaisesta tulee mieleen ainakin lapsuudenaikainen naapurini. Hän piti hyvin siistiä etupihaa mutta takapiha oli mullin mallin. Etupiha oli kuitenkin vähemmän yksilöllinen kuin takapiha. Mutta valitettavasti tämä yksilöllisyys paljasti myös tekopyhän asenteen, ainakin mikäli akkain juoruihin olisi uskominen.

Tämä olisi jotain jonka voisi jättää tähän. Junaan ja matkustukseen sekä piilotettuun kun voi liittää paljonkin samanmielisyyttä. Esimerkiksi hengellisessä elämässä keskitytään usein puhdistautumiseen tavalla jossa esimerkiksi kylpemisen ja muun peseytymisen ajatellaan ikään kuin valmistavan kokonaislaatuisemmalle siisteydelle. Valmistautumisrituaali kuvaa valmiutta ja asennetta. Siisteys ja glamouri ja etiketinmukainen käytös tarkoittaa lunastusta väistämättömän ja makaaberin maailman turmelukselta. Likainen takapiha vihjaisi siksi puutteellisesta valmistautumisesta ja asenteesta. Tämän asenteen voikin nähdä tiivistyvän asemaelämään ; Asemat ovat siitä erikoinen paikka että ne ovat välitila jossa on paljon ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista kontaktia toisiinsa. Syntyy hälinää jossa ei ole mitään merkitystä. Aseman rooli on siinä että oltaisiin jossain muualla. Tämä ahdistavuus sopiikin hyvin yhteen likaisen radanvarsimaaston kanssa.

Kuitenkin minä olen radanvarsi-ihminen. Ihan konkreettisesti katsoen olen asunut pääosan elämästäni sellaisissa paikoissa kuin Vantaa, Kerava, Järvenpää, Espoo, (Vantaa), Hyvinkää, (Kerava). Ne ovat kaikki radanvarsikaupunkeja. Siksi radanvarret ovatkin miljöönä minulle hyvin tuttuja. Ne ovat omituista puolikulttuuria. Ihminen on niissä piessyt normaalin luonnon ja painanut sinne merkkinsä. Ja jättänyt tämän sitten silleen. "Juuri ja juuri voitetun luonnon" kohdalla kulttuuri ei ole vielä oikein jaksanut luoda omaa kauneuttaan tuhotun luonnon kauneuden tilalle.

Mutta en silti kykene näkemään niitä vain rumuuden kautta. Niiden kauneutta on kenties vähemmän ja sitä on vaikeampaa nähdä, mutta se on kuitenkin kauneutta. Näin ollen voisi vaikka kertoa miten paraatipuoli olisi sitä Michel de Montaignen kammoksumaa ideaalisuutta. Hänestä ihmisyys vaati kaiken mukaanottamista. Viisas ihminen ei voinut olettaa ihmisyyttä sellaiseksi minä se esiintyy ihanteellistetuissa kirjoissa ja vaikkapa virallisissa muotokuvissa. Sillä tämä on vain pintaa. Ihmisyys tulee mukaan vasta kun tajutaan mikä rooli on sillä kun Platon on piereskellyt. Tältä kannalta junarata voisi siksi paljastaakin ihmisyydestä ja viisaudesta. Ja että tämäkin puoli ikään kuin kuuluu asiaan.

Näin voin palata Unkurin lausuntoon ; "kaiken muun näkee takaa, salaa. paikat ovat kuluneita, töherrykset peittävät aitoja, leviävät varastorakennusten seiniin ja lähestyvät takakautta jo asumuksia." Näkyä voisi pitää jopa intiiminä. Jos paraatipuoli on kaupungin kasvot, ovat junaradan reunustat sen genitaalit. (Eli hyvin kiinnostava ja tärkeä juttu.) Tosin graffiteista en voi olla kuin erimielinen. Sillä jos katsoo graffitien mutkikkuutta, on hyvä huomata että ne ovat radanvarrella hyvinkin räiskyviä, kookkaita ja värikkäitä. Syynä on tietysti osittain se, että ne ovat piilossa. Suuren ja värikkään graffitin tekemiseen menee kauan aikaa ja se vaatii rauhaa. Siksi on selvää että sitä ei tehdä paraatipuolelle. Mutta tosiasiassa kaikki rauhalliset paikat eivät ole yhtä hyviä. Graffitit ilmestyvät eritoten junaratojen läheisyyteen koska ne ovat näytteillä. Graffiti jonka näkee moni ikään kuin paraatipaikalta on jotain johon kannattaa panostaa. Tekemisen kannalta piilossaolo on olennaista, mutta valmiin graffitin kohdalla olennaista on se, että se teos ei ole.

Näin ollen graffitit voidaan itse asiassa nähdä eräänlaisena välitilana, jota voisi verrata lähinnä genitaalialueen karvoituksen muotoiluun, joka näyttää nykyään olevan muodissa. Moni voi ajatella että graffiti luo nuhjuisuuden ja piilossaolon, ollen paraatipuolelta näkymättömän puolen ilmentymä. Mutta ne ovat kuitenkin yhdellä tavalla nimen omaan paraatialueen laajennus. Siinä yhdenlainen kulttuuri leviää eikulttuurillselle alueelle. Tämä kulttuuri on kenties barbaarista, anarkistista ja aggressiivista. Mutta vain sellainen voi elää karulla kulttuurin kaatopaikalla. ; Eikä saisi unohtaa sitäkään että eräässä mielessä graffitin piirto on hyökkäys alustaa vastaan, jolle se piirretään. Se kyseenalaistaa siksi alustansa olemassaolon oikeutuksen. Tässä mielessä luontevaa että graffitinmaalaajakin näkee radanvarsille piilotetun tuhjun olevan hyvä kohde maalata.