"-"So I am here. So let's go."
-"No. No job."
-"What do you mean! You tell me to come here."
-"I can no let you do this. You want to be hair homo." ... "Once you start in electronics store, you never get out." ... "The electronics store is a dream killer. And I won't let the Zohan kill his dream."
- "You are a real mensch""
("You Don't Mess With The Zohan")
"Tämä päivä" -blogissa ihmeteltiin kyselyä jota tarjotaan vastauksena siihen jos vanhemmat murehtivat ja pohtivat sitä, onko heidän poikansa homoseksuaali.
1: Kysymyksissä on mukana perhettä koskevia kysymyksiä, kuten onko kyselun tekijä itse toivonut saavansa tytön. Utelussa tutkitaan myös isän autoritaarisuudesta. Ja suhteesta vanhempiin. Ja sitä onko perhe eronnut. Tai isä muuten vain poissaoleva.
2: Lisäksi kysytään usean kysymyksen voimin sitä, onko poika kiinnostunut urheilusta, joukkuelajeista, urheilusivuista.
3: Loput ovat kyselyjä siitä onko paras ystävä tyttö, pitääkö lapsi musikaalikomedioista, viettääkö hän paljon aikaa pesuhuoneessa ja huolehtiiko hän tukastaan ja onko hän merkkiuskollinen ja fanittaako hän naisdiivoja. Ja käyttääkö hän koruja ja lävistyksiä.
Tunnetusti nämä kysymykset viittaavat perinteisiin sukupuolirooleihin. Mutta seksuaalisuudesta ne eivät oikeasti kerro oikein mitään. Kaikkia kysymyksiä ei ole sidottu tieteellisiin korrelaatioihin jotka olisivat homoseksuaaleihin liittyviä. Ja osa niistä korreloi melko heikosti, jolloin niiden vihjearvo ylipainottuu. Tällöin tehdään virhe jossa"yleisestä sovelletaan yksityiseen". Se on liioiteltua, koska heikko korrelaatio ennustaa pääasiassa massoja tarkastellessa, ei tarkasteltaessa yksittäistapauksia ja yksittäisiä ihmisiä.
Näyttääkin siltä että nämä kysymykset ovat omiaan niille jotka haluavat kysyä 20 asiaankuulumatonta kysymystä sen sijaan että kysyisivät sen yhden olennaisen ; "Kiinnostaako sinua miehet, naiset vai molemmat "sillä lailla"?" Kyselyyn tarvitaan vain yksi kysymys joka ei olisi mutkan takaa korrelaatioioden tai stereotyyppisten ennakkoluulojen värittämää "vastauksen saamista totuuden selvittämisen sijasta".
Kyselyssä onkin siksi sitä "kristillisten perhearvojen" kannattajille tyypillistä outoutta. He katsovat irrelevantteja asioita koska he näkevät kaiken perhekonseptin valossa. He liittävät kaiken "syntisen" yhteen. Perhemallin rikkominen johtaa heidän silmissään homouteen, vanhempien synti siis turmelee lapsenkin. Tästä seuraa se heidän omituinen reaktionorminsa, jossa he esimerkiksi näkevät että homoseksuaaleille vanhemmille ei saa antaa lapsia koska lapsista tulee homoseksuaaleja. Tämä on tietysti ongelma jos ja vain jos pitää homoseksuaalisuutta pahana in first place, joten koko asia menee varsin epävakuuttavaksi ja kummalliseksi kaikkien muiden silmissä. Eikä argumenttia paranna sekään että tutkimusaineistoa tästä homouden siirtymisestä ei itse asiassa ole, vaan puhe on "riskistä" jolle ei haluta antaa mahdollisuutta koska "riski on liian suuri ja turmeleva". Eli asia voidaan kieltää ilman todisteita koska se "voi olla riski".
Mutta toisalta ; Jos luottamus vanhempien ja lapsen välillä on niin huono että tähän ehdottamaani kysymykseen olisi odotettavissa valehtelua, on todennäköistä että muihin vastauksiinkin voidaan niihinkin valehdella. Ja jos vanhempi on niin tyhmä että uskoo tämänlaisiin kyselyihin ja on riittävän huolissaan homoseksuaalisuudesta tehdäkseen asenteellisen kyselyn loppuun asti hän ei ansaitse tietää totuutta (olipa se sitten mikä tahansa.) Korjaisi välinsä ja luotettavuutensa lapsen silmissä. Sillä siinä missä joku huumeiden käyttäminen voi olla vanhemmille relevantti tieto, on homoseksuaalisuus sitä itse asiassa aika paljon vähemmän.
Esimerkiksi minä olisin pärjännyt tuossa kyselyssä erittäin homomaisesti. Isäni oli lapsuudessani miltei tuntematon hahmo, hän oli paljon poissa. Olin musiikkiluokalla ja komedian ystävä. Ja inhosin urheilua, etenkin joukkueurheilua. Ystävissäni oli yllättävän paljon tyttöjä. Ainoastaan merkkiuskollinen ja tyylikäs en ollut - mutta toisaalta vaikka olisin ollutkin, siihen ei olisi ollut mahdollisuutta joten vastaus tähän kysymyskeen olisi ollut melkoisen vaikeasti vastattavissa.
Tämän stereotypioiden rikkomisessa onnistuu itsensä vakavasti ottavien "perhearvojen ystävien" kohdalla järkevämpään totuuteen pääsee roskakomedioiden roskakomedia "You Don't Mess With The Zohan". Siinä ytimessä on se, että omassa kulttuurissaan supermaskuliininen palestiinalaisten terroristien jahtaaja Zohan siirtyy Israelista USA:an jahtaamaan haavettaan tulla hiusstylistiksi. Elokuvassa tähän suhtaudutaan kovasti. Esimerkiksi kun Zohan kertoo halustaan ryhtyä parturiksi hän selittää että "I like hair. It's pleasant, it's peaceful, no one gets hurt." Hänen isänsä selittää asian epämiehekkyydestä seuraavasti "Well, you're only digging that fagala hole deeper and deeper. Hello, down there! Hello, in the fagala hole. Maybe he wants Vaseline. Yes, it's so funny."
Toki USA tarjoaa mahdollisuuksia. Zohanin tapa hoitaa kampaamoa on tosin jotain hyvin omituista. Hän muistuttaa jotain kampaajaa näyttelevää mieshuoraa. Tämä elokuva esineellistääkin miestä ja korostaa maskuliinisuutta varsin omituisesti. Homomaisia stereotyyppejä haetaan pääosin siitä että Zohan on jäänyt muodissa jälkeen. Israelissa on kirjoja hiusmalleista 1980 -luvulta. Tämä tietysti rikkoo "tutulla tavalla" niitä ennakko-odotuksia joita maskuliinisuuteen on liitetty. Israelin kulttuuri voi olla vieras, mutta 1980 -luku on useille tuttu. Ja siihen aikaan trendikäs heteromies olisi pärjännyt huonosti "homotestissä".
Tosin ei siinä nykyäänkään pärjättäisi ; David Beckhamin kaltaiset metroseksuaalit saisivat paljon "homopisteitä". Mutta se olennaisin asia estää heidän homoseksuaalisuutensa. He pitävät naisista "sillä tavalla". Itse asiassa kun metroseksuaalisuus on tietyissä piireissä jopa muotia, eivätkä kaikki metroseksuaalit suinkaan ole urheilullisia, niin kysely mittaa kenties tehokkaammin tiettyihin alakulttuureihin kuulumista kuin seksuaalisuutta. Toki muodista pitämistä, ulkonäöstä huolehtimista ja naisdiivojen musiikista pitäminen on jotain jota monet pitävät jonain johon maskuliininen mies ei ryhdy. Mutta tässä mitataan enemmänkin jotain "tosimieheyden ideaa" kuin seksuaalista suhtautumista.
1: Itse asiassa on huvittavaa että vain tiukimmat Queer -feministit kiistävät sukupuolen ja sukupuolisen käytösnormin välisen eron yhtä totaalisesti ja merkityksettömänä kuin tämänlainen selkeästi "perhearvojen" varaan rakentunut kysely. Ja "virallisesti" perhearvot kiistävät queer -ajattelun irrelevanttina ja korostavat synnynnäisen sukupuolen merkitystä. Tämä epätasapaino tekee heistä vielä queer -feministejäkin huvittavammaksi ilmiöksi.
On ehkä hyvä huomata, että kenties seksuaalisuus ja miehekkyys ei ole niin yksinkertaista kuin mitä homokyselyjen kaltaiset tekoanalyysit näyttävät. Mielikuvissa asiat vain tulevat tiettyyn yhteyteen. Olennaiset asiat voivat olla silmien alla mutta näkymättömissä kun huomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin. Siksi käy kuin Zohanin kampaamossa, kun puhutaan siitä miten koko on todellakin naisille merkityksellinen asia.
"-"I don't know what you have, but mine is the biggest. This. It does not get bigger than this. It's enormous. Scary. I mean." ... "I have the biggest. It's the biggest. Take a look at this. Look!"
-"It's not that big."
-"No, no, no. The bush. The bush is the biggest. And the girls like this. Because it's cushion.""
("You Don't Mess With The Zohan")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti