"Unkurissa" mietittiin sitä, miten vanha tarina keisarin uusista vaatteista on väärinkäytetty. Ihmiset kuvittelevat usein että he ovat pikkupoika joka nauraa kuninkaalle. Kuitenkin argumentin takaa voidaan nähdä kritiikkiä sekä demokratiaa että asiantuntijavaltaa vastaan. Demokratian ja teknokratian ongelmana on se, että kun joku uskoo jotakuta toista, siitä syntyy helposti ketju jossa käy todellakin niin että kaikki kehuvat vaatetta.
Olisi kenties hupaisaa ajatella että tässä olisi teologinen tarina. Kaunis vaate symbolisoi Taivasta ja sen transsendentteja, empirian ulkopuolelle määriteltyjä, taikaominaisuuksia. Ateisti on tietysti se, joka kiistää olemassaolon. Ja agnostikko on se, joka ihmettelee että onko lapsi ainut rehellinen, vai onko tilanne niin että itse asiassa koko poppoo, mukaanlukien keisari ja hänen apulaisensa, vain ovat inkompetentteja. Tämä ei itse asiassa ole mitenkään mahdoton asia. Kenties kankurit olivatkin ehtaa tavaraa?
En kuitenkaan jaksa huvitella tässä ylenmyydentunteessa. (Tämän enempää.) Pääasia on muualla. (Joskin sen voi palauttaa tähän teemaan, jos halua ja uskallista riittää. Lopputulos lienee jollekulle musertava, kuten tässä aiheessa aina tuppaa olemaan. Myös se jolle se on musertava on se sama mikä se nykyään näyttää aina olevan.)
Kiinassa vastaava tarina varoittaa huhuista. Tarinan nimi tiivistyy lausumaan "Sān rén chéng hŭ", kolme miestä tekee tiikerin. Tässä tarinassa luotetaan liikaa lausuntojen määrään ; Jos joku kertoo prinssille tiikeristä, hän ei usko. Mutta jos joku toinenkin raportoi samasta, hän alkaa hieman epäilemään. Kolmas raportti sitten riittäisikin prinssille ja hän uskoisi että tiikeri on todellinen ja pistäisi miehet asialle. Häntä kuitenkin varoitettiin siitä, että pahatkin puheet kiertävät, eikä toistuvuus ole samaa kuin laatu. Juorupuhe kiertää eikä se kiertämällä muutu totuusarvoltaan suuntaan tai toiseen.
Huomio on sinänsä tärkeä, että esimerkiksi frekvenssejen arviointi on tärkeää. Sen avulla saadaan rakennettua todennäköisyysarvioita. Tässä on kyseessä jännittävä kokonaisuus jossa aikaisemmat tulokset ovat mukana - ja esimerkiksi tapahtuma itse on mukana kun arvoidaan miten todennäköisesti se tapahtuu ; Kun se on tapahtunut, se vaikuttaa pikkuriikkiseti kokonaisuuteen. Tässä riskinä on tietysti se, että otosksenotto ei aina ole kunnollinen.
Esimerkiksi juorun kohdalla ongelmana on se, että juttu leviää totuusarvostaan riippumatta. On joskus vaikeaa erottaa puppupuhetta aidosta havainnosta. Tämän takia toistettavuus onkin sidottava testiolosuhteisiin, havainnon autentisointiin ja dokumentointiin. Eikä jäädä vaoi puheeseen siitä että jokin on nähty ja joku on sen silminnäkijäkertomukseksi nimeten laittanut kirjoihin ja kansiin. Tavara, ei anekdootit, ratkaisevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti