Masturbointia naisella

"Sinkkuelämää" -sarjassa on jakso jossa Carrie nappaa juutalaismiehen. Mies on kaupungissa vain vähän aikaa, ja tämä huolestuttaa Carrieta. Hän haluaisi pikku hiljaa vakaampaa suhdetta. Kontrastina tälle on tietysti se, että Carrien ystäväkin on menossa naimisiin ja juutalaismies on itse asiassa kaupungissa näiden häävalmistelujen vuoksi. Mies tarjoaakin sitten Carriel elämän huonointa seksiä ja Carrie pelastautuu tilanteesta selittämällä että kyseessä oli vain yhden yön juttu. Carrie saa siksi maineen seksuaalisena hurjastelijana - mikä ei muu sarja huomioon ottaen ole välttämättä väärä luokitelma, mutta tällä kertaa se ei ole ansaittu syystä. Ystävälleen Carrie sitten kertoo että miehen seksi oli ollut masturbointia naisella. Hän siis korosti seksin sosiaalista luonnetta. Usein sosiaalisuus liitetään seksiin nimellä rakastelu. Mutta jopa rajumaineisessa "panemisessa", jossa antaudutaan omien halujen vietäväksi totaalisesti, on jotain joka ylevöittää sen tämän naisella masturboinnin yläpuolelle.

Vaikka "Sinkkuelämää" -sarjaa ei parhaalla tahdollakaan voi nähdä seksuaalikielteisenä sarjana, nimenomaan tässä jaksossa esiin nousee perinteinen ajatus siitä, että rakkauselämä voi tahrautua himon kautta ; Tämä näkemys on tuttu esimerkiksi William Blaken runosta, jossa hän symbolisesti kertoo miten kaunis ruusu tuhoutuu koska toukka rakastaa sitä ja kokee sen ihanana. Tässä ajatuksessa ideana on se, että likainen lähtökohta kontaminoi. Seksuaalisuus muuttuu huonoksi jos omat halut vääristävät sen ja taivuttavat sen egoistiseksi.

Seksissä onkin mukana vahva vietti, joka tässä aiheessa tietysti liittyy jollain tavalla viettelyyn. Ihminen välineellistää toisen helposti tämän vietin synnyttämän halun kohteeksi. Toinen nähdään haluttavana. Ja näin toisesta tulee helposti lähinnä väline omien tavoitteiden saavuttamisessa. Kantilaisessa maailmankuvassa tämä lähestyy rikosta. Jos seksissä alistaa toisen pelkän halun täyttämisen kohteeksi, niin vaikka toinen olisi suostuvainenkin, on teko silti vain piirun verran eettisempää kuin suoranainen raiskaus (jota voidaan pitää naisella masturboinnin alhaisimpana muotona).

Mutta välineellistäminen tulee mukaan myös romanttiselta kalskahtavissakin asioissa. Platon kertoo "Pidot" -kirjassaan myyttisen tarinan sukupuolten synnystä. Tarinassa ihmiset olivat alussa pyöreitä, heillä oli kaksi selkää, pyöreä kaula ja sen varassa pää jossa oli kaksi naamaa. Tästä syntyi yhteisvoima, hybris, joka pelotti jumalia. Siksi hahmot jaettiin kahtia. Irtoamiskohta oli navassa. Rakastelussa mies ja nainen saivatkin siksi palaamisen hengen. Kyseessä oli kadotetun eheyden palauttaminen. (Tämänlainen on efektinä vahva ; Nostalgian ja uutuudennälän yhdistyminen on voimakas kokemus.) Ihminen löytää siis osan itsestään. Tämä tuntuu tietysti hyvin herttaiselta. Mutta tässä ajattelussa seksi toisen puoliskon kanssasi on eräänlaista masturbointia. Ja toinen ihminen välineellistetään hyvin omituisella tavalla. Toisen persoonalliset ominaisuudet riisutaan ja puetaan itsen ylle, imetään toinen itseen. Toista ihmistä ei haluta enää eroavuuden ja kiinnostavuuden vaan samuuden kautta. Hän tarjoaa sinulle pääsyn itseesi. Siksi "komplete me" -näkemys on sekin hyvin voimakasta välineellistämistä.

Joku voisi nähdä tämän tietysti osoituksena siitä että kenties välineellistäminen ei olekaan niin paha asia kuin Kant esittää. Kenties tässä onkin jonkinlainen "puolitien keino" jossa raiskauksen ja täydentämisten välistä löydetään sopiva keskitie. Kenties "naisella masturboimisten" välistä löytyisi jonkinlainen keskitie? Ainakin Nietzschen mukaan tämä olisi varmasti mahdollista.

Jos otetaan lähtökohdaksi se, että hänen mukaansa unelmat ovat yleensä heikkoutta ; Ne ovat mielikuvia jotka jäävät toteutmattomiksi. Tämänlaatuinen unelmointi passivoittaa. Hänen "kahden maailman opissaan" ali-ihmiset ajautuivat nihilistiseen passiivisuuteen osittain unelmiensa painamana. Nietzsche korosti että ne kasvattavat sellaisenaan kuilua ihanteen ja oman itsen välissä.

Tästä seuraisi esimerkiksi se, että rakastetusta unelmointi voi johtaa joko henkiseen tai jopa ruumiilliseen naisen (mielikuvan) masturboimiseen - tai vähintään toisen ajatuksesta tehdään väline omille tunteille ja niiden rakentamiselle. Unelmointi johtaa jonkinlaiseen himojen tyydyttämiseen. Tässä käy Nietzschen mukaan helposti kuitenkin niin, että unelmat ikään kuin antavat siivet mutta katkaisevat jalat. ~ Tämä ajatustapa määrittelee ainakin rakkauteen liittyvän haikailun potentiaalisesti vaaralliseksi. Jos töissäkin ajautuu unelmoimaan rakkaudesta ilman että sitä lähtee tavoittelemaan, on kaunis ja ihanteellinenkin pehmounelmointi varsin vaarallista ja haitallista pitkässä tähtäimessä. Voi jopa olla, että tyhjä unelmointi johtaa minäkuvan murskautumiseen ja lopulta ihminen pelkää yrittää koska unelmat asettavat mahdottomat vaatimukset joissa ei voi kuitenkaan onnistua. Ja unelmat itsessään tyydyttävät suuren osan itse halusta.

Hänen yli-ihmisensä sen sijaan kykenisi yhdistämän elämänsä ja unelmansa niin että kuilu kaventuisi. Tämä vaatisi kovaa taistelua ja työtä. Näin hänen unelmansa oli rakennettava sellaiseksi, että ne olivat myös toteuttamiskelpoisia. Nietzschen haaste olikin se, että jokainen eläisi elämänsä siten että hän voisi toistaa sen tyytyväisenä. Jopa ne aamun hetket kun keität kahvia ja petaat sitä iänikuista sänkyä. (Joka on itselleni henkilökohtaisesti kenties turhauttavin toimi, jonka mielelläni jätänkin tyysti tekemättä.) Nietzschen mukaan elämänsä mihin tahansa hetkeen palaamaan valmiit ovat itsensä hallitsijoita. He näkevät maailman sellaisena kuin se on, koristelemattomina ja intensiivisinä. Fantasioinnista vapautunut kykenee luomaan, olemaan originelli, eksentrinen ja julkea. Nietzschen mielestä tämä oli vaivan arvoista.

Eipä ihme että Nietzsche kannustikin sublimaation ajatusta. Hänestä himo ei välttämättä tuhoa rakkautta. Vaan hänestä kysymys on siitä miten himoa käyttää. Hänen filosofiansa tuntee ressentiment -käsitteen, jolloin himojen kieltäminen ja torjuminen on vääristävä elementti. Näin ollen rakastelu voidaan nähdä "orjamoraaliseksinä", paneminen "sublimoituna seksinä" ja naisella masturbointi "ressentimentseksinä". Näin ollen Carrien uhrautuminen oli varsin suuri. Ja todennäköisesti se juutalaismies ei sitä ansainnut sitten pätkääkään.