maanantai 10. lokakuuta 2011

Marty! You have to learn to think four dimensional!

Elokuvasarjassa "Paluu tulevaisuuteen" pitää sisällään vitsejä joiden ydin on siinä että päähenkilö "ei ajattele neliulotteisesti". Esimerkiksi eräässä elokuvasarjan elokuvassa autolla ajetaan menneisyyteen. Vitsi on siinä että nykyajassa on juliste jossa on intiaaneja. Professori kieltää huolehtimasta koska villissä lännessä intiaanit eivät ole siinä. Ja tietenkin siinä ajassa on vitsin vuoksi oikeita intiaaneja. Saman elokuvan loppuratkaisussa mennään junalla siltaa pitkin jota ei ole vielä tehty valmiiksi. Mutta tämä ei haittaa koska silta rakennetaan tulevaisuudessa. Tämänlainen ajattelu onkin hieman outoa.

Miltei yhtä omituista on kun evoluution menneisyyttä pengotaan. Sillä fittness-landscape ei ole muuttumaton ja ikuinen. Adaptaatio ei ole lukkoonlyöty ominaisuus, vaan ympäristö muuttuu ja tätä kautta se, mitkä ominaisuudet ovat hyödyllisiä. Ja kun muistetaan että eliöt itsekin muuttavat ympäristöään, syntyy takaisinkytkentöjä. Tämä vaatii hyvinkin vaikeaa ajattelua. Se, mikä aikamatkustuksessa vaatii "neliulotteista ajattelua", vaatii tämä "kontingenttia ajattelua".

Tämä näyttää tuottavan vaikeuksia Intelligent Designin kannattajille. Tästä saa hauskan esimerkin Zimmerin tekemästä haastattelusta. Taustalla oli se, että Behe oli viitannut erääseen tuoreeseen "Nature" -tutkimukseen ja väittänyt että sen pohjalta tietyt ominaisuudet olisivat mahdottomia evoluutiolle. Tämä argumentti on tietysti tuttua IC -ajattelua joka muuttuu evoluutiokritiikistä Intelligent Design -argumentiksi vain Aukkojen Jumala argumenttivirheen kautta.

Mutta se evoluutiokritiikkinäkään toimi ; Zimmerin kysymys tutkimuksen tekijältä itseltäänkin antaa vastauksen joka on itse asiassa kliseinen ja tuttu kaikille jotka ovat tuttuja ID -argumenttien kanssa. Mukana on onneksi ironinen loppukaneetti joka tekee siitä, jos ei mielenkiintoisen, niin edes huvittavan. "Behe's first error is to ignore the fact that adaptive combinations of mutations can and do evolve by pathways involving neutral intermediates. Behe says that if it takes more than one mutation to produce even a crude version of the new protein function, then selection cannot drive acquisition of the adaptive combination. This does not mean, however, that the evolutionary path to the new function is blocked or that evolution runs into a "brick wall," as Behe alleges. If the initial mutations have no negative effect on the ancestral function, they can arise and hang around in populations for substantial periods of time due to genetic drift, creating the background in which an additional mutation can then yield the new function and be subject to selection. This is precisely what we observed in our studies of the evolution of the glucocorticoid receptor (GR)."

Tämän minun suosimani neutraaliteoriapohjaisen lähestymisen lisäksi fittness-landscapejen muutos ajassa mahdollistaa sen, että syntyykin adaptaatiojatkumo. Sitä vain voi olla vaikeaa huomata koska "silta ei ole siinä aina". Ensin on menty puolimatkaan yhdellä tiellä ja sitten ympäristönmuutos on jatkanut. Koska evoluutio tapahtuu vallitseviin olosuhteisiin, ja ympäristö ei tunnetusti ole vakio - Saharan autiomaassakin on joskus ollut hedelmällistä - on selvää että tälläisiä "silta puoliksi yhdellä ja loppuun toisella" -ratkaisuja löytyy. Evoluutio on tinkeringiä, jossa olemassaoleva muuttuu ja valikoituu, joten juuri tämänlaisia erikoisia värkkäyksiä onkin odotettavissa.

Neutraalien mutaatioiden osuus tunnetaan. Minun on itse asiassa ollut hyvin vaikeaa ymmärtää miten Behen kaltainen ammattilainen kykenee kerran toisensa jälkeen tekemään saman virheen. Se, että laskelmissa ei oteta tätä perusasiaa huomioon on kuitenkin vähintään yhtä ilmiselvää. Näin ollen olemme tilanteessa joka muistuttaa sitä kuin "matematiikanopettaja toistaisi että "2+2=5 erittäin suurilla kakkosen arvoilla.""

Suuret kakkosen arvot ymmärretään sitä kautta että Behen arviointi perustuu nimenomaan kontingentin ajattelun totaaliseen hylkäämiseen. Hän elää deterministisessä maailmassa jossa ei ole tilaa vaihtoehtoisille tiloille. Siksi hän ei laske todennäköisyyttä jotta syntyisi jotain suunnilleen yhtä kompleksista kun mitä havaitaan nyt. Vaan hän laskee aina todennäköisyyden sille, missä on juuri tämä nykytila. Ketään ei tietysti yllätä että hän saa tällä tavalla aina mahdottoman pieniä todennäköisyyksiä. Sehän on suorastaan väistämätöntä. Behelle vain toteutunut maailma "on relevantti vaihtoehto". Siksi hän ignoroi neutraalimutaatiot, koska hänen maailmansa lähtökohtaisesti kieltää sattuman.

Tässä prosessissa hän tekee niin että siellä missä on sattumaa, hän itse asiassa määrittelee olevan Älykkään Suunnittelijan. Ja tästä päästään siihen että jos evoluutio todella on "ohjaamatonta sattumaa" se tulee aina näyttämään älykkäästi suunnitellulta. Valitettavasti tämä johtaa myös siihen että kysymys siitä onko maailma Älykkäästi Suunniteltu vai puhtaan sattuman tuotosta muuttuu lähtökohtien määrittelykysymykseksi, eli kysymykseen ei saada ratkaisua. Intelligent Design taas väittää olevansa välineistö jolla voidaan erottaa onko maailmassa ohjaamatonta sattumaa vai älykästä suunnittelua. Näin ollen sen epistemologinen prosessi epäonnistuu aika totaalisti.

Lisäongelmia tässä on tietysti siinä että todennäköisyyden estimoinnilla on tieteissä vahva asema. Estimoinnilla on sovelluksia pokeripelien voittotodennäköisyyksistä kvanttifysiikkaan. Behe siis käytännössä hylkää suoralta kädeltä tämänkaltaisen erityisen tehokkaan ja käytetyn tieteellisen välineen!

Tieteen kannalta onkin hyvä huomata että jälleen kerran "Natureen" ilmestyi todennäköisyyden ja sattuman estimointiin perustuva arvio joka kertoo miten ja milloin ja missä järjestyksessä asioita on tapahtunut. Samaan aikaan Behellä on tarjota vain käsien heiluttelua omasta tutkimusohjelmastaan. Selvästi tämä Intelligent Design -näkemys ei tuota ennakkoarvioita joista voitaisiin johtaa työhypoteeseja joiden kautta saataisiin koejärjestelmiä. Siksi se jääkin puhtaaksi denialismiksi jossa toiset tekevät työt ja Behe selittää jälkikäteen (a) miten tutkimus sopii ID:seen ja (b) miten toisen tutkimus "is not good enough".

Tämä voisi olla huvittavaa. Onhan "Paluu Tulevaisuuteenkin" komedia. Mutta valitettavasti uskonto on karkeasti ottaen perusluonteeltaan vitsi joka ei naurata.

Ei kommentteja: