Juridisesti avioliitto on kahden ihmisen liitto. Kuitenkin kun fundamentalistit puhuvat siitä, he eivät näytä kykenevän aiheessapysymiseen. Heille kysymys on aina koko perhekonseptista. Avioliitto ei siis ole kahden ihmisen liitto vaan symboli perheelle. Näin esimerkiksi sukupuolineutraalia avioliittoa vastustetaan kaikella joka ei ole avioliittoa.
Näin esimerkiksi ei ole tavatonta että jos puhutaan sukupuolineutraalista avioliitosta, mukaan nostetaan metelöintiä siitä että kristinusko ei hyväksy sitä ja että papit ovat eettisesti sitoutuneita Herran sanaan. Tämä on omituista koska tämä koskee korkeintaan kirkkohäitä. Jostain syystä kristittyjen vakaumus on niin herkkä asia että se menee rikki jos ateistit tai muut joita koko "mitä Jumala käskee Raamatussa" -puoli ei kiinnosta pätkääkään joutuvat - kuolemanjälkeisen Helvettikiduttamisen lisäksi - kärsimään maan päälläkin siitä että he eivät saa toteuttaa niitä asioita josta he kuitenkin joka tapauksessa maksavat täyden hinnan.
Esiin nousee usein myös pelko siitä että ihmiset eivät lisäänny. Tässä on faktaa sen verran että homot eivät lisäänny. Mutta tässä unohdetaan se, että tosiasiassa homoseksuaalit eivät lisäänny sinkkuinakaan. Avioliitto ei muuta tätä lisääntymiskysymystä mihinkään, joten mikään "ihmiskunta kuolee sukupuuttoon" -ajattelu ei itse asiassa ole kovin järkevää. Jos jotain asiaa vastustetaan tai tuetaan se on sidottava jotenkin vaikutuksiin ja muutoksiin joita asiantilan muuttaminen tekee. Tässä kohden avioliittolain vastustaminen sukupuuttoonkuolemiskieltona tarkoittaisi sitä että heterot jotenkin lakkaisivat harjoittamasta seksiä kun homot ovat aviossa. Että esimerkiksi minä lakkaisin haluamasta eukkoani siksi että joku homo jota en ole koskaan itse edes nähnyt jossain vihitään. Kun tämän tajuaa, tajuaa että demokratiassa on ongelma ; jos tämäntasoiseen ajattelun tasoon kykenemättömät saavat äänestää ja eduskuntaan oman puolueen, on selvää että saamme yhtä typeriä päätöksiä. (Kuten oli todistettu.)
Samoin esiin nostetaan lapsen oikeus sekä isään että äitiin, joka on omituista koska se selvästi koskee enemmän adoptiota kuin perhettä.
1: Homoseksuaalit eivät lisäänny avioliitossakaan. Avioliitto ei muuta lisääntymispuolta yhtikäs mihinkään.
2: Kritiikkiä ja juridisia jarruja ei isketä yksinhuoltajaperheisiin vaikka se olisi luonteva sensuurinkohde, siellä on ne lapset ilman isää tai äitiä - jota ei pidetä kenties Herran sanan mukaisina mutta joita ei silti kielletä, joka tarkoittaa sitä että lain sallima ja mahdollistama ei tarkoita samaa kuin sen pitäminen tavoitteena. Samaa voidaan taatusti soveltaa homoihin. Eli kristitty voisi ihan täysin sanoa että "laki sallii homoseksuaalien avioliiton, mutta homoliitto ei ole tavoite". Onnistuuhan se yksinhuoltajaäitienkin kanssa, Päivi Räsänen vieläpä usein muistuttaa että hän ei vastusta yksinhuoltajuutta.
Paholaisen Asianajajassa muistutettiin pikaluku sukupuolineutraalin avioliittolain nostamasta metelöinnistä. "Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia" -ryhmässäkin näytetään puhuvan kaikesta muusta. Kuten adoptiosta. Sieltä nousee esiin omituinen näkökulma jolla fundamentalistit yrittävät vääntää keinotekoisesti maailmasta objektiivisen moraalin jossa heidän vastustajansa ovat "subjektiivisia". Kuitenkin he lähinnä valikoivat faktoja ja värittävät niitä tavalla joka sekin värjäytyy subjektiiviseksi.
Siellä Pasi Turunen tosiaan selittää että "Lasten saaminen (biologisessa mielessä) ei ole mahdollista ilman heteroseksuaalista luonnonjärjestystä. Tästä näkökulmasta on vaikea ajatella, että homopareilla olisi filosofisessa mielessä samanlainen luonnollinen "oikeus" lapsiin kuin heteropareilla. Homoparien "oikeus" lapsiin ja adoptioon perustuu subjektiivisiin näkökohtiin, jotka sinänsä on keskustelussa otettava vakavasti. Eri asia riittävätkö ne perustelamaan homoparien "oikeutta" lapsiin samalla tavalla kuin oikeudesta voidaan puhua heteroparien luontaisena oikeutena." ... "yllä olevassa ei ole kyse homoparien huonommuudesta tai paremmuudesta vanhempina tai että keneltäkään pitäisi tämän takia alkaa viemään lapsia. En kirjoita "oikeudesta lapsiin" tässä mielessä, vaan filosofisessa, luonnonoikeudellisessa merkityksessä."
Jälkimmäinen kappale on siitä hyvä, että siinä Turunen tunnustaa että perustelu ei liity lainkaan siihen onko jokin asia lapselle hyväksi, onko kysymys edes hyvästä tai huonosta kasvatuksesta.
Tai oikestaan yhtään mistään muustakaan. Toisin sanoen mikään tosiasia, hyöty, lasten kärsimyksen puute tai lasten hyötyminen ei siksi voisi määrittää koko keskustelua uudestaan. Kanta on lukkoonlyöty, siitä ei keskustella eikä mikään tosiasialla ja vaikutuksilla keskusteleminen voi saada näkemystä muuttumaan. Tämä tarkoittaa sitä että kristittyjen luonnonjärjestys on pohjimmiltaan "epäkäytännöllistä etiikkaa". Se välittää yllättävän vähän tosiasioista ollakseen objektiivista.
Toisaalta aikaisempi lause taas määrittelee homoseksuaalit adoptiot luonnottomiksi termikikkailulla. Tämänlaisella termikikkailulla voitaisiin helposti määrittää valtaosa nykyään heteropareille tehdyistä adoptioista eiluonnonoikeudellisiksi.
1: Rakenne voisi olla vaikkapa seuraava - Lasten saaminen (biologisessa mielessä) ei ole mahdollista ilman luonnonjärjestystä jossa on toimivat sukupuolielimet ja sukusolut. Vauvat varttuvat biologisen äitinsä kohdussa. Tästä näkökulmasta on vaikea ajatella, että lapsettomiksi jääneillä pareilla olisi filosofisessa mielessä samanlainen luonnollinen "oikeus" lapsiin kuin niillä perheillä joilla molemmilla on toimivat sukupuolielimet. Mahojen, lisääntymiskyvyttömien ja vastaavien "oikeus" lapsiin ja adoptioon perustuu subjektiivisiin näkökohtiin, jotka sinänsä on keskustelussa otettava vakavasti. (Mutta on kuitenkin muistettava mitä Raamattu kertoo meille siitä pitääkö hän esimerkiksi niistä lisääntymiskyvyttömistä joiden kivekset on murskattu. Raamatun mukaan heillä ei ole oikeutta edes käydä temppelissä!) Eri asia riittävätkö ne perustelamaan homoparien "oikeutta" lapsiin samalla tavalla kuin oikeudesta voidaan puhua lisääntymiskykyisten luontaisena oikeutena. Näin ollen voidaan jopa sanoa että luonnonoikeudellisesti koko adoptio on konseptina ihmisen keinotekoinen luomus. Siinä se joka laittaa lapsen adoptioon yrittää itse asiassa kiertää luonnonjärjestykseen kuuluvaa äitiyttä ja isyyttä ja sysää tämän vastuun muualle. (Isyys ja äitiys ovat luonnonkonsepteja vain ja ainoastaan sidoksissa sukusoluihin. Sukusolujen alkulähde ja vanhemmuus kuuluvat yhteen, muuten kyseessä on eiluonnollinen perhe. Adoptio siis uhkaa koko perhejärjestelmää jonka Jumala on luonut) Seksiin kuuluu mahdollisuus lapseen ja lapsen syntymään kuuluu vanhemmuus. Tämän luonnonjärjestyksen adoptoijat rikkovat. Syynä on varmasti halu rikkoa Jumalan tahtoa vastaan ja harjoittaa syntistä seksiä ilman että kantaa sitten sen luonnollisia seurauksia. Näin adoptio kannustaa vain harrastamaan siveettömyyttä ja seksiä nautinnon, ei lapsenhankkimisen, vuoksi. Näin koko ilmiö olisi hyvä kieltää.
Laissa niputtamiseen tai muuhunkaan ei ole väliksi. Ja se luonnonoikeus.
1: Konsepti joka kiistää humen giljotiinin, is-ought -ongelman, avoimen kysymyksen argumentin ja muut vastaavat hyvin usein etiikassa tärkeää ja isoa roolia näyttävät konseptit, kykenemättä kumoamaan niiden taustalla olevia argumentteja, on itse asiassa jo itsessään varsin subjektiivinen ja arvolatauksin väritetty.
2: Sen parissa tuotetaan usein määritelmäkikkailuja joissa (a) tasonvalinnalla [ei valita lisääntymiseen lisääntymiskykyä vaan laajempi heteroseksuaalisuus] (b) variaationkiellolla [homoseksuaalisuus ei ole keskivertoista vaan marginaalista joten se on luonnotonta] asioita voidaan värittää hyvinkin sopimaan likimain mihin malliin tahansa. Tosiasiat muka tekevät asiasta objektiivisen, mutta tosiasiassa asioiden tarkastelukenttä ja rajaaminen ovat subjektiivisia termivalintoja jotka voidaan valita aina siten että ne sopivat siihen ennalta haluttuun loppupäätelmään eli se on eettisen presuppositionismin rakennuskeino. Ensin päätetään mikä on oikein ja sitten sovitetaan havaintojen rajaus ja tulkintaviitekehys siihen.
3: Etiikka joka ei mittaa saavutettua hyvää, iloa tai mitään muutakaan asiaa johtaa siihen että se on vain jotain joissa ei ollenkaan katsota lapsen parasta on itse asiassa niin voimakkaasti subjektioiden temmellyskenttä, että jos se tuottaa tämänlaisia tuloksia kuin "homoseksuaaleille ei saa antaa adoptioon lapsia" niin sen huonompi luonnonoikeudelle.
Puhumattakaan siitä että tätä sitten tungetaan sukupuolineutraalin avioliiton aiheeseen. Koska adoptio, äitiys ja isyys eivät ole yhtäläisyysmerkeillä sidoksissa avioliittoon, niiden mukaan niputtaminen on
1: Typeryyksissätehtyä olkiukottamista (vääristelyä) ; Toisen näkemyksestä rakennetaan vääristymä, jossa juttuun liitetään siihen asioita jotka siihen eivät välttämättä liity ja näitä käsitellään kuin ne pakosti kuuluisivat yhteen ja näin erimielisistä rakennetaan väärä ja vääristynyt kuva.
2: Tahallista red herringiä (harhauttamista) jossa tavoitteellisesti valehdellen huomio halutaan siirtää syrjään aiheesta ja liittää siihen siihen suoraan liittymättömiin asioihin liittyviä mielikuvia värittämään tätäkin. Asiat voidaan käsitellä yksi kerrallaan klimpittelyn sijasta. Jos aiheena ei ole adoptio vaan maistraattiavioliitto, niin kirkkohäät, uskonvakaumukset ja adoptiot eivät ole aiheena.
Jos on suuria vaikeuksia tajuta mitkä liittyvät väistämättä yhteen ja mitkä eivät, niin kannattaisi olla parhaaksi koko yhteiskunnalle, kannattaa opetella järkevyyttä, rationaalisuutta ja kyvykkyyttä muuhunkin kuin omien ennakkoluulojensa mölisemiseen. Ja jos neurologinen rakenne estää tämän opettelun (kuten valitettavan usein näyttää) niin sitten kannatta opetella edes se vaikenemisen taito sen sijaan että häiriköisi niitä joilla tätä rajoitetta ei ole.
2 kommenttia:
Tai oikestaan yhtään mistään muustakaan. Toisin sanoen mikään tosiasia, hyöty, lasten kärsimyksen puute tai lasten hyötyminen ei siksi voisi määrittää koko keskustelua uudestaan. Kanta on lukkoonlyöty, siitä ei keskustella eikä mikään tosiasialla ja vaikutuksilla keskusteleminen voi saada näkemystä muuttumaan.
Juuri näin. Joiduin lukemaan Pasin tekstiä pariin otteeseen, jotta varmistui mitä hän oikeasti ajoi takaa. Tietenkin sitä ettei asiasta voi keskustella hänen kanssaan. Kokeilen tuuriani sunnuntaina Kirjamessuilla.
Kuten mainittua, suhteeni Pasi Turuseen on se, että en oikein tiedä miten suhtautua häneen. Ja häntä on vaikeaa ymmärtää. Toki jos logiikkavirheiden spottaaminen on ymmärtämistä, ymmärrän. Ja jos änkyräinen kuolaärsytys on suhtautuminen, silloin tiedän miten häneen suhtaudun.
Mutta koska tämänlaista ei pidetä sivistyneenä, kiistän tämän tunnetilan ja kerron vain että minulla on vaikeuksia. Jotta kaikille jäisi selväksi että Pasi Turunen - joka on vaatimaton mies koska ei itsekehu itseään vaan joka vaan laittaa nöyränä saamastaan statuksiinsa "terävänä pidetty, neroksi sanottu" -tyylisiä lausumia - ei ole se syyllinen jossa on vikaa, vaan minä.
Sillä enhän minäkään mitään sano, ja suullani kiistän sanovani. Mutta vinkutan silmää niin perkeleesti että kaikki tajuaa.
Lähetä kommentti