1: Asia on irrationaalinen, eli se on suoraan todisteiden vastainen tai loogisesti ristiriitainen.
2: Asia on rationaalinen, eli se on evidenssin tukema ja ristiriidaton.
3: Asia on arationaalinen, vain todellisuuden kanssa yhteensopiva mutta sen vastakohtaa koskee sama.
Jaotelma on järkevä, sillä se ottaa huomioon esimerkiksi transsendentin kaltaiset asiat. Useinhan jyrkkä jako kahtia jolloin vaihtoehdot tuntevat vain "rationaalisen" ja "irrationaalisen" ja tämä johtaa siihen että transsendenttia kohdellaan "miten sattuu miellyttämään".' (1) Uskovainen selittää että kun transsendentti on määritelty logiikan ulkopuoliseksi, se tarkoittaa sitä että järkevän ihmisen on lupa uskoa siihen vaikka ilman todisteita. (3) Ateisti selittää että kun transsendentti on määritelty logiikan ulkopuoliseksi, sen on oltava väärässä ja epätotta. Koska hyppäämällä rationaalisuuden ulkopuolelle on pakko tunnustautua epäloogiseksi.
Arationaalisuus mukaanottaen tuottaa sen tilanteen, että "voi olla mahdollisuus" ja "relevantti mahdollisuus" erotetaan toisistaan. Tämä on tärkeä logiikankin kannalta, koska jos kaksi keskenään ristiriidassa olevaa näkemystä oletetaan, on toisen rationaalisuus sama kuin toisen irrationaalisuus. Molemmathan eivät voi olla totta yhtäaikaisesti. Tämä johtaa siihen että tilaa eri tulkinnoille ei synny. Arationaalisuus sen sijaan sallii että keskenään ylitsepääsemättömässä ristiriidassa olevat asiat ovat yhtä perusteltuja, koska tietomme on puutteellista ja ratkaisua ei siksi voida tehdä. Näin tiedetään että ei tiedetä. Näin jomman kumman valitseminen ja siihen heittäytyminen on mielivaltaa. Ei irrationaalista eikä rationaalista, vaan mielivaltaista.
Näin voidaan kuitenkin huomata myös yksi hyvin tärkeä piirre. Yhteiskunnassamme mielipiteenvapaus on, paitsi lupaa mielipiteeseen, myös kannustusta mielipiteeseen. Vaikka pinnallisesti katsoen kulttuurimme näyttää postmodernilta, joltain jossa epävarmuus on ytimessä ja siksi olisi hyväksyttävä ihmisten näkemyksiä ja mielipiteitä, keskenään ristiriitaisiakin. Kuitenkin samalla epätietoisuutta ei pidetä kovin hyvänä vaihtoehtona. Ihmisiä kehotetaan helposti mielipiteeseen. ~ Agnostismi kohtaa siksi koviten ihmetystä. Ateistejen mielipiteeseen suhtaudutaan usein Manu Ryösön malliin ; Ateistien mielipiteenilmaisu nähdään helposti homo religiosus -ilmiön todisteena. Ateistillekin on tärkeää että hänellä on mielipide. Hengellisyys ja usko ovatkin tärkeitä. Näin se, että on mielipide aiheesta nähdään yleisinhimillisyytenä ja siksi mielipiteen rakentamiseen, vahvistamiseen ja esittämiseen kannustetaan. Epävarmuudesta tulee tällöin vain jotain jonka sisällä saa ja pitää lausua sitoumuksia.
Usein keskustelu keskittyy siihen miten ihmiset yrittävät saada toisen tiettyyn mielipiteeseen. Kaikki luonnollisesti preferoivat tätä. Mutta tämän jälkeen on selvä luokitelma, jossa mielipide on vielä tärkeämpi kuin tietämättömyyden hyväksyminen ja myöntäminen. Tietämättämyyden arvoksi nähdään siis vain se, että se ikään kuin antaa luvan ottaa mielipiteen johon sitoutua.
Kuitenkin itse agnostikkona näen, että tieto on tärkeää ja harvinaista. Ja että mielipiteitä on liikaakin, tai ainakin niiden arvoa korostetaan valtavasti tiedon ylitse. Ja itse asiassa;
1: Jos asia on irrationaalinen, sitä kannattava mielipide on typeryyttä. Ei ole mitään syytä pitää, levittää tai kunnioittaa tätä. Tämä on enemmänkin ongelma josta tulee päästä eroon kuin jokin mielipide jota saisi ylläpitää. Toki me kaikki erehdymme, mutta mielipiteiden kysymys kannustaa meitä tuomaan esiin tämän typeryyden sen sijaan että rikastaisimme maailmaa pitämällä nämä omina tietoinamme.
2: Ja jos se on arationaalisuutta, se on keskustelullisesti irrelevantti ; Sillä on kenties ihmiselle itselleen arvo, mutta tätä arvoa ei helposti voida levittää toisille. Usein näitä pyydetään kuitenkin esiin jotta saataisiin aikaan ristiriita. Ja kun riitelyn aiheena on jokin arationaalinen, ainut rationaalinen keskustelu joka sitä koskee on sitä joka osoittaa sen arationaaliseksi. Kuitenkin yleensä tästä johdetaan juupas-eipäs tilanne. Joka on pohjimmiltaan ja itse asiassa konfliktia konfliktin vuoksi. Nähdäkseni tämä sopii vain ilkeille ihmisille - jopa oma kusipäisyyteni on sitä mallia että vaadin sille jonkinlaista oikeutusta. Toki joskus en keksi oikeutusta tai oikeutukset ovat huonoja ja teen sitä. Mutta tällöin pidän itseäni epäonnistuneena. Nykykulttuuri kuitenkin kannustaa tähän.
3: Ja jos jokin asia on rationaalinen, se on todistettu ja silloin sitä on hieman typerää kutsua mielipiteeksi, koska "mielipiteessä" on jo sanana mukana sen arvoa halventavia konnotaatioiota. Se on vain asioiden seuraamista ja tietoa.
Turhan ja mihinkään johtamattoman tappelun seuraaminen sivusta näyttääkin siksi hyvin huvittavalta.
Valokuva tappelevista kissanpennuista, Erkki Hämäläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti