On aina hyvä pitää itseään avoimena. Tämä on tärkeää, koska usein asiat ikään kuin kontekstoi mielessään ja sitten asiat näyttävät itsestäänselvemmiltä kuin ovat. Näin sainkin tänään "ystävällismielisenä haasteena" tekstikohdan "So, why not learning the truth from own experience, but someone's theories? Why not agreeing on the truth in the first place?" josta minun piti kyetä arvoimaan "does this smell of religious zealotry to you?" Lausetta ei oltu kontekstoitu mitenkään. Tämänlaiset haasteet ovat tietysti mielenkiintoisia, koska niissä vastaukset - ja etenkin erehtymiset - kertovat jotain oleellista vastaajasta.
Lähdin purkamaan lyhyttä - ja minulle mahdollisesti riskialtista - pulmapähkinää seuraavasti.
Teoriassahan sitä voisi olettaa että jos tuon lauseen antaisi vaikka suvaitsevaiselle liberaalille ja siinä paljastuisi fundamentalistinen taho, niin siinä vaiheessa olisi viesti jotain sen tapaista että fundamentalistit ovat joustavampia ja suvaitsevaisempia kuin tulisi mieleen. Ja jos tämänlaista arvaa fundamentalistiseksi ja taustalta paljastuu ihan muunlainen taho, on sekin havaittavissa mielenkiintoiseksi asennevamman merkkaajaksi. (Näissä haasteissa erehtyminen on yleensä sellaista että niistä ei seuraa koskaan oikein mitään hyvää erehtyjälle.)
Koska lause oli lyhyt, on lähdettävä lyhyestä liikkeelle. Onneksi lainaus on tiivis ja siinä on monia elementtejä, jotka viittaavat tietynlaisiin ajattelun perinteisiin. Ja niiden perusteella lausuma mahtuu suorastaan malliin "religious bigotry" - jos ei peräti sitä mainittuun luokkaan "religious zealotry";
1: Kohta "So, why not learning the truth from own experience" on itse asiassa jotain joka on fundamentalistisessa uskonnossa hyvin vahvassa roolissa. Sen parissa luotetaan omiin tunteisiin ja tapoihin värittää tapahtumat. Näin syntyy tärkein herännäisten työkalu, julistava anekdootti ; Tässä kertoja asettautuu valta-asemaan jonka kritisointia ei sallita (kunhan se on kristinuskon eli totuuden mukaista). Tällöin se, mitä pitäisi kutsua vain oman mututuntuman esilletuomiseksi muuttuukin "silminnäkijäkertomukseksi". Näin omiin tunteisiin vetoamisesta tulee ikään kuin argumentaation voimakkain väline ja suurin totuuden muoto.
2: Toinen kohta "but someone's theories?" on itse asiassa denialismia, ja tiedevastaisuus on hyvinkin tärkeä osa tiukan uskonnollisen oikeiston käytössä ; Heillä on hyvinkin ambivalentti suhde tieteeseen, toisaalta tieteellisyyttä kunnioitetaan mutta jos ne ovat oman näkemyksen vastaisia ne nähdään vain jonain vääräuskoisena (maailmankuvallisena) joka tapahtuu ns. "norsunluutornissa" elämästä vieraantuneiden - a.k.a. niiden jotka eivät usko anekdoottiroskaa ja vain hymyillen ole samanmielisiä julistajien mututuntemusten kanssa - tutkijoiden toimesta. - Tämä asennetapa on korostetuimmillaan näkyvissä oikeistokonservatiivien PR -lelun, evoluutiokriittisen Intelligent Designin, kohdalla.
3: Viimeinen osa "Why not agreeing on the truth in the first place" on sekin liitettävissä fundamentalistien tiukkiksiin ; On tavallista että he olettavat että Jumala kolkuttaa kaikille. Perusselitys ateismiinkin on se, että ateisti oikeasti tietää Jumalan olevan olemassa mutta ateisti haluaa vain kapinoida. Ateisti katsotaan samaksi kun Jumalan vihaamiseksi. Tämä tematiikka nostaa esiin tavallisesti juuri sitä, että jos ihminen kääntyy, hän vain antaa periksi jollekin jonka hän on koko ajan tiennyt.
___3:1 Tässä asetelmassa on toki olemassa pikkuriikkinen järkikin ; Väitteiden todistaminen ei muuta väitteiden totuusarvoa, näin ollen argumentaatio, tutkiminen ja empiria eivät muuta väitettä eivätkä väitteen totuusarvoa. Kuitenkin sen ainoana vaihtoehtona on vain kulkea ympäriinsä väittämässä ties mitä asioita ja vaatia että niihin vain uskotaan suoraan sellaisenaan. Ja tässä maailmassa epäkelpoja ajatuksia ei voitaisi ampua pois. (Joka on argumentaation ja tieteen tuoma etu, se joka tekee siitä olennaisesti paremman.)
Paljastui että tekstin taustalla oli salaliittoteoriohin innostunut lähde. Henkilö, joka oli varma että hallitus salailee avaruusolentoja, ja että yhtiöt ja maailmanhallitus ohjailevat ihmisiä kuin marionettinukkeja ja ennenkaikkea joka katsoi että raakaveganismi on oikea ihmisen tapa aterioida. Tässä mielessä arvioni olikin kohtuullisen osuva.
Kuitenkin juuri tämän käsittelemäni sitaatin takana on oikeastaan juuri kaikki se, mikä maailmanmenossa ihmetyttää kenties eniten. Tämänlaiset tekstit näyttävät tuottavan leppeitä kokemuksia ihmisille. Niitä ei ikään kuin nähdä aggressiivisina, häijyinä tai äärimmäisinä. Tämänlaisiin asenteisiin tiivistyvää "presuppositionistista omaan sisäiseen maailmaan ajautumista" ei koeta ongelmallisena vaikka se itse asiassa onkin ongelmallinen.
Tämänlaisia lauseita voisi kutsua jopa "psykopaattilauseiksi". Sillä psykopaateistakin ihmisillä on tietynlainen mielikuva. Totuus on kuitenkin hyvin toisenlainen. Sillä aidot psykopaatit ovat hurmaavia ja toisen mielenliikkeitä hyvinkin ymmärtävä - ja ne joita helposti luullaan psykopaateiksi ovat sosiaalisesti epähurmaavia toisen tunteiden ymmärtämisessä takeltelevat pikkuautistit. ~ Ääriliikkeiden ongelmana on se, että ne kyllä näyttävät ääriliikkeiltä, mutta ääriliikkeet näyttävät erilaisilta kuin ääriliikkeiden luullaan näyttävän. Mutta jos ääriliikkeet näyttäisivät siltä kuin ääriliikkeiden luullaan näyttävän, niillä ei olisi minkäänlaista vaikutusvaltaa eikä koko ilmiötä voitaisi pitää riskinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti