Transformaatio

Usein ajatellaan että tarinan tulkinta on ensisijaisessa yksilöllinen. Tämä näkemys ei ole kovin huono, sillä esimerkiksi itse kykenen olemaan hyvinkin erimielinen eräiden tarinoiden sisällöstä ja merkityksestä kuin jotkut toiset. Kuitenkin tätä olisi joskus asiallista painottaa myös sillä, että paikallinen kulttuuri voi vaikuttaa tulkintoihin.

Uskoisin että hedelmällisin aihe tämän demonstrointiin voi löytyä animesta. Sillä anime vaikuttaa sekä euroopassa että japanissa. Ja uskoisin että näiden katsontatavassa on eri maissa jonkin verran eroja.
1: Japanihan on käskyjen ja ulkoisten ohjeiden maa. Siellä ei kiistetä mielen sisäistä luonnetta, mutta korostetaan että ihmisen olisi jotenkin sopeuduttava joukkoon. Siksi Markus Kajo esimerkiksi ihmetteli japaninreissuissaan sitä, miten japanilaisilla on oma erikoinen tapansa olla erikoisia ; He kokoontuvat yhteen paikkaan olemaan samalla tavalla erilaisia.
2: Eurooppalainen maailma taas on individualistisempi, yksilön omaa pyrintöä korostetaan.

Tämänlaiset kulttuurierot vaikuttavat varmasti ainakin yhden animeissa erityisen usein toistuvassa teemassa, muodonmuutoksessa. Tämä on jotaon joka muistuttaa hieman supersankareiden alter egoa. Animeissa on hyvin tavallista, että taustalla on joko suora transformaatio tai vähintään fuusio ; Hahmo siis muuttaa muotoaan jollain tavalla. Tätä esiintyy esimerkiksi "taikatyttöanimeissa" joissa esimerkiksi koulutyttöjen takaa löytyy taikaritareita. Usein tätä muutosta katsotaan lähinnä sisäisen taistelun symbolina.

Voisin kuitenkin kuvitella että erilainen kulttuuri värittää totaalisesti sitä, mitä tämä sisäinen sankaruus oikein tarkoittaa.
1: Koska japanin kulttuuri on "ohjeistavaa ja käskyttävää", on siellä helpompi ajatella että tämä sisäinen sankaruus on todellista minuutta, sitä osaa jonka paljastumista joudutaan ikään kuin kätkemään normaalielämässä. Superhahmo siis ikään kuin paljastaa normaalin minän ja se koulutyttöpuoli on rooli.
2: Eurooppalaisessa kulttuurissa sisäinen sankari taas on helpommin katsottava juuri niin että "koulutyttö" edustaa sitä normaalia itseä ja "sankari" on tähän liitetty naamiaishahmo. Tämä muokkaa transformaation läpikäyneen olennon (1) turhaumahahmoksi, joka vastaa epäonnistumiskokemuksiin, turhaumiin joita syntyy kun pitäisi jaksaa aina enemmän olla itsellinen jopa siinä määrin että normaali ihminen ei kykene olemaan niin itsellinen ja (2) eskapismina, jossa omasta minästä erkaudutaan selvästi kuvitteellisen fantasian keinoin.