Kun olin lapsi, jouduin aina silloin tällöin juoksemaan erilaisilla asioilla. Tässä kohdassa hyvin tavallinen lausunto oli selitys että asia oli jotain jota minun olisi tehtävä koska se oli "matkan varrella". Kuitenkin määritelmä tuntui hyvin kummalliselta, koska se yleensä tarkoitti pitkääkin mutkaa reitille. Ihmettelin jopa sitä, että miten ihmeessä tämä "matka" oikein määritellään. Lapsena kierrokset tuntuivat varsin kohtuuttomilta. "I run on fools errand, again."
Kysymys on sinällään oleellinen, että en oikein nykyäänkään ymmärrä miten esimerkiksi 2 kilometrin kävely lisää voisi olla "matkan varrella". Esimerkiksi meillä kotona juuri tätä sanontaa varotaan yhäkin, koska puolisoni on viisaasti oppinut että jos tämä kyseinen lausahdus nousee esille, niin esiin nousee saivartelua mallia "Mikä vielä on matkan varrella? 20 metriä, 200 metriä, 2 kilometriä?" (Suunnilleen näillä sanoilla.) Kun asia ilmoitetaan vain käskynä, se sujuu paljon kätevämmin eikä vastaavaa ihmettelyä kuulu.
Syynä on varmasti se, että katson matkan varrella olemista melko konkreettisena asiana. Ajatuksena on skeema reitistä jota kulkisin ja jos kuljen jonkin pisteen ohi, se on matkan varrella. Näin minun käsitys "matkasta" on hyvinkin joustamaton. Tämänlainen määritefanaattisuus joka tuntuu monille jopa nipottamiselta on monesti hyvin ärsyttävää koska se ei oikein noudata mitään ihmimillisen sopimisen ja kielenkäytön epätäsmällisyyksien rivien välistä lukemista.
Normaali ihminen kun voisi esimerkiksi määritellä "matkan varrella olemisen" esimerkiksi siten, että ottaisi huomioon matkan kokonaispituuden. Tällöin esimerkiksi 200 kilometrin matkalla 2 kilometriä on niin pieni anomalia reitistä että se voidaan laskea mukaan "matkan varrella" olemiseen. 500 metrin matkalla poikkeama olisi sen sijaan merkittävä. Samoin väliä olisi varmasti sillä onko liikenteellä esimerkiksi autolla vai kävellen - auton lisämetrit eivät tuo kulkijalle oleellista lisävaivaa.
Lisäksi ihmiset, kuten äitini oli - ja puolisoni olisi ilman "kouliintumistaan" - käsittelisivät "matkan varrella" olemista logistisemmin. Silloin "matkan varrella" on enemmänkin "olet siellä päin". Tällöin ajatuksena on ikään kuin verrata sitä reittimuutosta joka syntyy kun A ja B tekevät saman asioilla käymisen. Se suorite joka muuttaa matkoja vähiten on se, jonka "matkan varrella" asia on. Tässä mielessä minut oli hyvin usein järkevää ja perusteltua laittaa asioille - koska olin musiikkiluokalla, kouluni oli melko kaukana kotoa. Näin ollen olin ikään kuin kätevästi "jo valmiiksi" toisella puolella kaupunkia ollakseni jokin joka suorastaan huutaa "asioillajuoksemisnakkia".
1: "Siellä päin" on (btw) minulle täsmälleen yhtä epäeksakti heitto kuin "matkan varrella" oleminen. Ja samoista syistä. Mutta tähänkin ihmiset olettavat hieman muokatuun muotoon. Se on useimmiten enemmänkin "Olet minua enemmän siellä päin". Ja tämä ero minun on jostain syystä helpompi tajuta kuin "matkan varrella" oleminen, joten olen "siellä päin" suhteen vähemmän ärsyyntynyt kuin "matkan varrella" -sanonnan kohdalla.
Kuitenkin kaikissa ylläolevissa on oleellinen puute. Ne kaikki perustuvat parsimoniseen tapaan ajatella reittejä ja matkaa. Ajatellaan että jos ihminen on matkalla paikasta A paikkaan B, on matka se lyhin reitti näiden välillä. Kuitenkin tosiasiassa maailma on täynnä reittejä - Hengen ritarina olen joskus miettinyt jopa sitä, että olohuoneeni sohvalta jääkaapille kulkee sellainenkin reitti joka kulkee Serengetin (Afrikka) kautta. En vain laiskuuspäissäni käytä tätä eksoottista ja mielenkiintoista reittiä. - Näin ollen "matkan varrella" muuttuisi hyvinkin joustavaksi ja jännittäväksi käsitteeksi ; Joksikin sellaiseksi, joka näkyy Speden sketsissä, jossa taksimatka Helsingin keskustasta Jakomäkeen kulkee Espanjan kautta.
Minäkin ymmärsin tämänkin tavallaan jo lapsena. Tunnettua oli, että ensimmäisillä luokilla kun en vielä ollut "erikoisluokalla" ja koulu oli vajaan 500 metrin päässä kotoa, kotimatkaan saattoi hyvinkin vierähtää tunti koska kävin sen kaikenmaailman ojanpohjien ja muurahaispesien läpi. Aikuisena olen soveltanut tätä mukavaa reittivalintaa myös silloin kun olen käynyt töiden jälkeen baareissa jotka kaikki tuntuvat olevan sillä matemaattis-logistisen-parsimonisesti ajatellen kummallisella tavalla "matkan varrella".
1: Sillä samalla mallilla jolla ne oluetkin ovat "käyn yhdellä". Yhdellä millä? Ainakaan oluita ne yhdet eivät voi olla! Eikä ne empiiristen havaintojeni mukaan ole oluita kenellekään muullekaan! Mutta kenties en ole ymmärtänyt jotain, ja oikeasti kaikki ihmiset käyvät hakemassa baarista oluen lisäksi jotain jota tavanomaisesti haetaan/otetaan se 1 kpl ja kaikki muut tietävät tämän asian paitsi minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti