"Ylioppilaslehti" kirjoitti PerusSuomalaisten Halla -ahosta vertauksen "Ainakin Helsingin kaupunginvaltuustossa Halla-aho on toistaiseksi vaikuttanut lähinnä iltapäiväkerhonsa kadottaneelta autistilta, jonka vaitonainen tuijotus tuo mieleen kysymyksen, että onko sillä nyt varmasti lämmintä päällä ja muistihan se syödä aamulla."
Nostin asian esiin siksi, että olen aikaisemmin korostanut lähinnä sitä, miten aspergerin syndroomaan liittyvä itseidentifiointi on jokin jossa halutaan saada itselle älyllisyysasemaa ja suoja tiettyjen käytösmallien synnyttämistä suuttumisreaktioista. Ja jota käytetään jopa poliittisen ideologian tapaan vallankäytössä. Ylioppilaslehden tapa liittää autistisuus PerusSuomalaisiin näyttää toisen puolen ; Autistikseksi määrittelyyn liittyy myös toisen identifioinin keino. Ja tämä taas ei ole välttämättä ollenkaan positiivinen. Tämä toisen identifiointi on jotain joka muistuttaa vielä minun lapsuudessani "luvallista" - tai ainakin "tavallista - vammaiseksi kutsumista ; "oot vammanen" oli jotain jolla toinen luokiteltiin jonkinlaiseksi "vähemmän kuin" -ihmiseksi. Tämä on ainakin nykyään - ja ainakin mediassa - paheksuttu esittämistapa. Autistisuus ei kuitenkaan pidä sisällään samanlaista suojaa. Siksi ei olekaan ihme siitä että tämänlaiset lausunnot aikaansaavat ikään kuin tuplaloukkaantumisen ; PerusSuomalaiset loukkaantuvat siitä että heitä kutsutaan autisteiksi ja autistist siitä että heitä kutsutaan PerusSuomalaisiksi.
Toki toista leimaavaa väheksyvää puheenpartta sekä itsekorostavaa autismikuvaa yhdistää yhteinen stereotyyppinen kuva autistista. Näitä stereotypioita taas kuvataan sekä populaarikulttuurissa että enemmän sivistyneistölle suunnatuissa teoksissa. Halla -aho, joka on olemukseltaan ja ilmaisultaan nörttimäinen, ja selvästi analyyttiseen ja loogisen ajatteluun vahvasti pyrkivä. Monien mielestä "tunteettoman oloinen loogikko" kuvaakin hyvin sitä stereotypiaa, joka ihmisillä on autisteista. Kuitenkin tosiasiassa Halla -aho näyttää ainakin minun autistisiin silmiini kaikkea muuta kuin autistilta ; Hänen kielenkäyttönsä ja perustelutapansa näyttää nimittäin siltä että hänen "ihmiset eivät ymmärrä minua" -tekstejä sisältävät kikkailunsa ovat valmiita tekemään nimenomaan sosiaalisia ohjauksia joiden edessä logiikkaa väännetään totaalisen umpisolmuun. Halla -aho on teksteineen liian voimakkaasti sosiaalinen manipulaattori ja sosiaalisen skenen vastarinnan edessä sosiaalisesti mahdollisimman ovelia väistöliikkeitä tekevä. Tämä vihjaa että hänen empatointikykynsä on kaiken kaikkiaan hyvä. Jopa luultavasti parempi kuin monien muiden ihmisten. Siksi Halla-ahon autistiseksi kutsuminen ei ole millään tavalla osuvaa, se osuu korkeintaan vallitsevaan olkiukkoon eikä oikeastaan aja oikein kenenkään asiaa.
Ja jotta voisin näyttää että syynä ei ole vastenmielisyyteni, otan esiin "simpanssifilosofiaa" -blogin kuvauksen Hakkaraisesta. Siellä analysoidaan Hakkaraisen käyttäytymistä ja niiden näytetään olevan usein samansuuntaisia kuin mitä autistiset ihmiset tekevät:
1: Media pyörittää Hakkaraista, ja hän tuntuu menevän juuri sen tyyppisiin ratkaisuihin joita autistiset ihmisetkin harrastavat ; Esimerkiksi linnan juhlien aikaan "uusin "kohu" syntyi siitä, ettei Teuvo aio osallistua presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle. Syyksi Hakkarainen mainitsi, että häntä ei kiinosta juhla ollenkaan." Tämänlainen on tietysti autistille tyypillistä, eikä siihen sisälly autistilla mitään halveksivaa kulmaa, vaikka tähän toimintaan voidaankin yleensä ottaen normaalimman ihmisen teon tehdessä lukea tiettyjä viestejä : Autistin viestinnän ongelmana onkin se, että ihmiset tulkitsevat helposti heidän sanojensa taakse uusia merkityksiä. (Esimerkiksi itse olen huomannut raivostuttavani ihmisiä kun olen pehmentänyt selvästi käyttämäni karujen ja dramaattisten sanavalintojen vuoksi raivoisiksi tulkittuja viestejäni esimerkiksi selittämällä että toinenhan on minulle ihan turha ihminen, eikä herätä minussa minkäänlaisia tunteita.) Tämänlainen tietysti koetaan halveksivana, koska sen takana on selvä viesti kaikkien muiden paitsi autististen ihmisten sanomana. (Kykenen itse tunnistamaan näitä konventioita, mutta omaan tekstiin on vaikeaa suhtautua ulkopuolisena, tiedän mitä tarkoitan joten en näe miten se luetaan.)
2: Hakkarainen hämmentyy haastatteluissa tietynlaisissa aiheissa "Teuvo meni kokonaan solmuun, kun häneltä kysyttiin lapsuuden tuntemuksista ja käskettiin laittamaan kaksi yhteismitatonta henkilöä paremmuusjärjestykseen. Voin hyvin kuvitella, millainen solmu Hakkaraisen aivoissa syntyi. Olen kokenut vastaavia tilanteita itsekin. Niitä syntyy jopa markkinatutkimuksiin vastatessa, jolloin pitäisi osata sanoa, onko jokin viemäriputki ystävällinen, kannustava, iloinen, vakava, leikkisä vai romanttinen." Autistinen ihminen - kuten minäkin - ihmettelee että mitä helvetin satunnaista dadaa nuo kysyvät ja mikä metodiikka tässä on takana, että mihin anaaliseen äitisuhdetta ruotivaan psykokakkaan sitä laittaa kätensä jos tykkää tietynlaisesta viemärinkannesta.
3: Simpanssiblogissa esiin nousevat myös monet muut asiat kuten Hakkaraisen katsekontaktin vähyys. Itse voisin mainita Hakkaraisen aina humalaiselta vaikuttavan ilmeen, joka näyttää siltä että hän ei havainnoi maailmaa aivan normaalisti.
4: Lisäksi ottaisin esille sen, että Hakkaraista syytetään usein ajatuksenvirtamaisuudesta. Tämä syytös on jotain jota monet autistit kohtaavat sillä heidän tapansa systemoida siten että aiheen sijasta tuijotetaan mekanismeja näyttää monista ihmisistä samalta kuin aasinsiltojen kautta kulkeminen. Punainen lanka on usein vaikeaa nähdä. Otan tästä esimerkiksi autistisen Pauli Ojalan "ajatusvarikon" (ID -kreationistinen sivu jota luen) jonka etusivun ulkonäkö ja muotoilu - ja sen artikkelien sisällönkin - sillisalaattimaisuus pelottanee normaalin eiautistisen ihmisen mieltä ; Ilmiön takana on juuri autististen ihmisten erilainen ajatusten prosessointitapa. Ihminen katsoo aihetta, autisti systemoi ja katsoo enemmän teemaa. (Yritän taistella tätä piirrettä vastaan blogauksissani mutta en rehellisesti sanoen tiedä miten hyvin tässä onnistun.) Tämänkin vuoksi Hakkarainen osuu autististen piirteiden kuvauksessa lähemmäksi autistista ihmistä kuin autistisen ihmisen stereotypiaa noudattavan Halla-ahon, joka on ajattelussaan varsin suoraviivainen ja normaalin ihmisen luettavissa oleva.
5: Lisäksi Hakkaraisen tapa toilailla kravattien kanssa vihjaa motorisiin vaikeuksiin. Näille pikkuasioille naureskelu nostaa esiin sen piirteen että autismiin liittyy usein motorisia vaikeuksia.
6: Kun Hakkarainen joutuu vaikkapa ylinopeuden vuoksi sakotetuksi, hän tarjoaa tilanteelle lähinnä selityksen. Muut tulkitsevat tämän oikeutuksena. Kun Hakkarainen selittää että ajoi ylinopeutta koska tiellä ei ollut ihmisiä, hän viittaa siihen että hän käyttää lähinnä niitä perusteluja joilla lakejen noudattamista on perusteltu noin yleensä. Hän siis vain kertoo tämän eikä pidä tätä samana kuin lupana tehdä näin. Kuitenkin normaali ihminen yrittää pestä itsensä tämänlaisessa tilanteessa sosiaalisesssa mielessä joten ei ole kovin tavallista tai luontevaa tarjota selitystä vaan yrittää antaa nimenomaan jonkinlaisia oikeutuksia.
Simpanssiblogin teksti näyttää hakevan toimille oikeutusta autistisuuden tai laajemmin "maskuliinisuuden" kautta (koska se liittää autistisuuden melko suorasukaisesti maskuliiniseksi stereotyyppisesti nähtyihin piirteisiin ; Tässä on toki takana korrelaatio mutta en kannata sitä voimakkuutta jolla nämä termit blogissa noin yleisemmin ottaen synonymisoidaan). Ja muutenkaan en toki usko että Halla-aho tai Hakkarainenkaan ovat autisteja tai edes aspergerin syndroomaisia. (Enemmänkin uskon että Hakkarainen on ns. mölli ja juntti ja Halla -aho on kiero manipulaattori.) Ja suoraan sanoen en vakavasti ottaen usko edes siihen että Suomen oloissa olisi ylipäätään mahdollista pärjätä politiikassa autistisena. Yhteiskuntamme arvomaailma ja etenkin sen "ihmisten sosiaalisen kohtelun suvaitsevaisuusehdot" ovat rakentuneet sillä tavalla että autistisuus on vakava ongelma normaalissa elämässäkin, saati sitten sosiaaisessa vallankäytössä. (Kouluissa selitetään aina miten kenestä tahansa voi tulla presidentti. Ei voi. Ja hyväkin niin. Jos minunlaisesta ihmisestä voisi tulla presidentti, olisi maassa oikeasti jotain vikaa - ja aivan helvetin paljon.)
Tämä ylläoleva on vain kenties hyvä esimerkki siitä, miten autismia käsitellään stereotypiana ja sen tyypilliset piirteet on helppo ohittaa. Teuvo Hakkarainen, mies jolla on mielestäni vääriä mielipiteitä, on tietysti jotain johon on vaikeaa mieltää autistisuutta koska usein systemointi ja autistinen ajattelu yhdistetään "tunteettomaan konemaiseen fiksuuteen". Tällöin ajatellaan että autistit puhuisivat ikään kuin totta. Kuitenkin autistisuus ei koske sitä että ihmisillä olisi tietty mielipide, vaan kysymys on enemmänkin prosessointitavasta. Näin autistit voivat olla yksilöinä mielipiteistöltään hyvinkin kirjavia. Toisin sanoen monet autistiset ihmiset ovat myös väärässä ja heillä voi olla kerrassaan typeriä mielipiteitä. Siksi autistisuutta voi olla vaikeampaa huomata Hakkaraisen tyyppisissä. Siksi häneen liitettynä vertaus olisi selkeästi osuvampi.
Tosin en pidä sitä hänenkään kohdallaan kovin hyödyllisenä, sillä diagnoosissa kuitenkin tarvitaan taitoa ja asiantuntemusta. Kyökipsykologiset luonnehdinnat muuttuvat helposti joko ihmisen arvoa halventavaksi, tai sitten niillä yritetään ostaa oikeutus teoille. Olisi kuitenkin kenties hyvä huomata, että tekojen takaa paistava autistisuus on selitys typerille tempauksille, ei oikeutus niiden tekemiselle. Siksi esimerkiksi minulla ei ole hyväksyttävissä olevaa tekosyytä suurimmalle osalle tekemisistäni. Teen niitä koska en voi oikein muutakaan, mutta olen tietoinen että jos lähden sosiaaliseen yhteiskuntaan puuhailemaan, että minkälaisia seurauksia siitä tulee. Ja lähden silti, tietoisesti. Näkisin että tässä kohden on selvä valinnan ja vastuunkannon paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti