Olen aina tasasatanumeroiden kohdalla kirjoittanut jollakin tavalla blogaamisen filosofiaa. Tämä taas on numero 2800 (oikeastaan 2802, mutta älkäämme laskeko, en minä sentään mikään numerologi ole).
Kuten otsikosta voi ajatella, ajattelin nostaa tällä kertaa esiin sen, että filosofian ja kirjoittamisen estetiikka on jotain, jonka voi lisätä blogaamiseen. Ajatus voi tuntua ensisilmäyksellä omituiselta, sillä filosofia ei ole aiheena mitään sisustussuunnittelua, pukeutumista tai edes maisemamaalaamista. Eikä tämä blogi taatusti tuo juuri kenenkään mieleen perhosia ja kukkaketoja tai muutakaan optimistista fantasiointia tai elämänasennetta - jota taas yllättävän usein pidetään "kauneutena" ainakin sanan arkikäytön merkityksissä. Lisäksi en kirjoita kovin hirveästi estetiikasta itsenään. (Tosin pienellä vilkaisulla voi huomata, että esimerkiksi graffiteista ja muista vastaavista saadaan melko suoria linkkejä estetiikan aiheisiin. Mutta joku voi kysyä vakavasti sitä että onko tämä kunnollista kauneudentajua vai osoitus nimenomaan kauneudentajun vinoutumasta ja epäesteettisyydestä.)
Itse asiassa monet filosofit ovatkin nostaneet nimenomaan esteettisen aktin kirjoittamisen ytimeen ; Esimerkiksi Ralph Waldo Emerson etsi kauneutta. Ja hän ei etsinyt sitä pelkästään luonnosta vaan myös ihmissielusta. Tämän hakeminen sävytti hänen transsendenttia ajatteluaan ; Emerson ei kirjoittanut itselleen, vaan ajatteli että hänen tekstinsä eivät kenties pidä sisällään transsendenttia estetiikkaa, mutta että niiden avulla sitä voitaisiin lähestyä. Näin mukana oli välittämisen, viestinnän ja kommunikaation teemoja.
Tämä tietysti lähentää filosofia taiteilijaan. Esimerkiksi kirjailijaa voi olla sujuvakin viitata henkilöön joka viittaa jonkinlaiseen kauneuteen. Tämä voi tietysti ilmetä monella tavalla joista toiset ovat puhtaasti taiteellisia ja toiset vulgaarimpia riemuja. Mutta pinnallisen viihdekirjankin lukeminen voi olla nautinnollista, jolloin sen voidaan ajatella jakavan jonkinlaista estetiikkaa.
Minä en tietysti voi viitata itseeni Emersonina. Ajattelutapamme tekstistä ovat oleellisesti erilaiset. Ja lisäksi minulla ei ole mainittavia retorisia ansioita ; En osaa suhteuttaa tekstiä yleisöön ja sisältöön kovinkaan hyvin. Toisin sanoen en ole panostanut kaunopuheisuuden hallintaan. Vaikka kaikilla kirjoituksilla on muoto, toiset muodot eivät ole harkittuja. Näin tekstini sisältävät "muotonsa" puolesta estetiikkaa vain sattumalta.
Onneksi tämä ei tarkoita kaikkea. Sillä kanavana blogi pitää sisällään etuja juuri tietynlaiselle kirjoittamiselle. Esimerkiksi jos viestiminen ja tiedonjako itsessään on kaunista (kuten haluaisin ajatella) internet tarjoaa jo käyttöliittymänä kauneutta ; Näin ollen en tavallaan tarvitse omaa harkintaa koska olen delegoinut tämän osion jollekulle muulle. Toki tämä tarkoittaa myös sitä että tekstien määrä kasvaa, jolloin juuri tietyn viestin viestintäarvo - ja samalla sen levittämä kauneus - vähenee. Tämä rakentaa vaatimuksia "miltei tyhjästä" ; "Communicating information and ideas : Philosophy of writing" kertoo esimerkiksi siitä, että internet kanavana asettaa estetiikalle jopa vaatimuksia. "Web users generally prefer writing that is concise, easy to scan, and objective (rather than promotional) in style." Sanoisin että toisissa näistä odotuksista onnistun ja toisissa epäonnistun. Tämä blogi on siis osittain kaunis.
Toisaalta tästä retorisesta tasosta voitaisiin siirtyä jopa muualle. Kenties tekstin estetiikka on muutakin kuin sitä että teksti on esitetty viehättävästi ja harkitsevalla tilanteeseensopivalla kaunopuheisella tyylillä ja se on levitetty juuri sille parhaiten sopivalla kanavalla. Sillä filosofiassa on myös sisältö. Ja ainakin itse väittäisin että sen sisällä on innostavia elementtejä. Filosofia, joka tarjoaa sietämättömiä nautintoja, pitää siis sisällään kauneutta. Josta osa toivon mukaan (ehkä) pääsee jopa minun asiat perversioivien ajatusprosessieni läpi. Kuitenkin vaikka ajatukseni ovatkin vinouttavia ja erittäin turmeltuneita jo se, että pyörittelen monenlaisia ajatuksia on jotain joka voidaan katsoa itsessään kauniiksi. Tästä kanssani aiheessa, metodissa ja tyylissä aivan eri strategiat valinnut Emerson voisi olla samaa mieltä. Silllä hänen mukaansa filosofia oli ikuista. Hänestä sitä ei voinut saada valmiiksi, vaan ajatuksia voitiin kierrättää ja törmäyttää ikuisesti. Jo tämä ajatusten pyöräytys itsessään piti sisällään esteettisen tapahtuman, joten voidaan sanoa että vaikka minun tekstini ovat kenties aiheiltaan makaabereja, sisällöltään karkeita, kohteliaisuudeltaan röyhkeitä, sielullisuudeltaan rienaavia, sosiaalisuudeltaan perverssejä ja kaunopuheiselta muotoilultaan tökeröitä, niissä on kuitenkin saavutettu edes rippunen tästä pyörittelun ihanuudesta. Ja kenties juuri makaaberius herättää rumuuden tajuamiseen jolloin lukija kasvaa ihmisenä kun osaa itse välttää sitä. - Ja jättää tämän tiedostamisen jälkeen blogini sen jälkeen lukematta, joka lienee sekin jonkin tason esteettinen toimenpide sekin.
Tosin voin selittää tämänlaisia vain siksi että olen yrittänyt panostaa sisällössä muotoilun sijasta sisältöön ; Eli tekstini retorista tasoa enemmän, joten olen kiinnittänyt juttuihin. Näin tekstini ei ole taatusti helppolukuista tai monessa paikoin muutenkaan hyvän käytettävyyden mukaista. Ja kenties tästä vaivannäköerosta johtuen olen vain paljon vastahankaisempi myöntämään epäonnistumista tässä osiossa. Sillä panostamattomuus kertoo irrelevanssista ; Tappio tekstinmuotoilussa on myönnettävissä koska asia tuntuu irrelevantilta eikä siinä epäonnistuminenkaan ole siksi "kunnon epäonnistuminen". - Ja paradoksaalisesti ; kenties se tuntuu irrelevantilta koska olen myöntänyt tappion tällä alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti