Erityisen luonnotonta tekniikkaa

"En ole tehnyt lopullista ratkaisuani muuntogeenisten ruokien suhteen, sillä siiden potentiaaliset edut maataloudelle, mutta suhtaudun vaistomaisesti niihin varovaisesti. Yhtä niitä koskevaa väitettä en ole kuullut aiemmin ja se on lyhyen maininnan arvoinen. Nykyään kiroamme tapaa, jolla edeltäjämme toivat eläinlajeja uusille alueille huvin vuoksi. Bedfordin herttua toi amerikkalaisen harmaaoravan Britanniaan: kevytmielinen oikku, jota pidetään nykyisin tuhoisan vastuuttomana. On mielenkiintoista pohtia, kiroavatko tulevaisuuden taksonomit sukupolvemme tapaa peukaloida perimää."
(Richard Dawkins, "Maailman hienoin esitys, s. 280)

Geenimuunteluksi tai Geenimanipuloinniksi kutsuttu ilmiö on merkittävä aihe. Se on ilmiönä selvästi olemassa. Sen vaikutuspiiri on ravinnontuotannossa ja eliökunnan rakenteessa. Tämän vuoksi on vakavasti pohdittava esimerkiksi geenimanipuloitujen tuotteiden tarjoamia hyötyjä ja haittoja ja esimerkiksi niiden leviämisen helppoutta ja vaikeutta. On selvää että ravinto ja eliöstö ovat biosfäärin - ja myös ihmisen oman olemassaolon - kannalta tärkeä asia pohdittavaksi.

Usein geeniteknologiaa ei kuitenkaan katsota faktuaalisesti vaikutusten kautta, eikä mietitä sitä tiedetäänkö asiasta tarpeeksi jotta sitä uskalletaan käyttää ; Onhan selvää että potentiaaliset hyödyt ja potentiaaliset haitat eivät vielä itsessään oikeuta toimia, vaan asioista on saatava tutkimustietoa. Jotta sitä kannattaisi käyttää, sen hyödyistä ja haitoista on saatava näyttöä. Nykyään tilanne näyttääkin siltä, että hyödyistä on saatu näyttöä riittävästi ja ongelmana onkin vain se, minkälaisia potentiaalisia uhkia asian takana on.

Tämänlainen huoli on asiallinen - siis silloin kun se ei muutu asennevammaksi ja presuppositionistisen totaalikiellon automaattioikeudeksi, jolloin se rakentuu "not good enough" -koneeksi jossa mikä tahansa evidenssi ohitetaan asenteellisesti koska mikään todistus ei voi olla riittävästi. Sillä kuten Dawkinsin näyttämät eläinlajien siirrot maasta ja maanosasta toiseen näyttävät, voi ilmiöillä olla ikäviä sivutuotteita. Moni voisi ajatella että jos maahan tuodaan uusi laji, niin sen luulisi rikastavan paikallista monimuotoisuutta. Mutta tosiasiassa se kuitenkin usein kilpailee paikallisen eliöstön kanssa ; Se jakaa jonkun eläimen kanssa saman ekologisen lokeron ja tämä kilpailu johtaa yleensä siihen että jompi kumpi lajeista katoaa niin että alueellisesti on vain yksi laji per ekologinen lokero.
1: Tämä on kenties intuitionvastaista. Moni näkee että nimenomaan saalistajien siirto alueelle olisi ongelma. Kuitenkin saalistajista on yleensä uhkaa lähinnä jo valmiiksi uhanalaisille lajeille. Saman ekologisen lokeron sisäinen kilpailu voi sen sijaan kuihduttaa aivan minkälaisen kannan tahansa. Näin esimerkiksi ihmisen siirtämä koira voi vähentää kengurukantaa Australiassa, mutta ei tuhota sitä, mutta jos ihmiset siirtäisivät Australiaan antilooppeja, olisi se kenguruille todennäköisesti erittäin tuhoisaa koska kengurujen ravintotottumukset ja elämäntavat ovat oleellisesti samanlaiset kuin antilooppien.

Ennen ajateltiin että mukava metsästyseläin tai hupaisa eläinlaji on mukava saada luontoon. Näin siirrossa nähtiin jonkinlainen hyöty, eikä ajateltu sen haittavaikutuksia. Haittavaikutukset ovat kuitenkin olleet monissa tapauksissa hyvinkin dramaattisia. Ja tämä on vaikuttanut biodiversiteetin lisäksi myös ihmisiin. Australiaan siirretyt kaniinit ajateltiin avuksi, mutta niistä on silti ollut runsaasti haittaa. Pitkäjänteiset haitat voivat todellakin joskus kumota lyhytjännitteiset hyödyt. Siksi GM:n kohdalla onkin katsottava sitä onko tutkimustuloksia ja voidaanko tietoa pitää määrältään hyvänä jotta piilevistä riskeistä oltaisiin saatu riskejä.

Pelkkä paranoija ei tietysti ole rationaalinen ratkaisu, mutta maailmankuvallisena asenteena se on silti aika yleinen. Usein GM: kritiikki onkin siitä omituista että se näyttää nojaavan nimenomaan erilaisiin maailmankuviin. Esimerkiksi monet uskonnot näkevät perimän itsensä Jumalan käden jälkenä. Tällöin perimä nähdään ikään kuin taideteoksena ja inventiona johon Jumalalla on tekijänoikeus. Tällöin GM on - olipa se sitten vaarallista tai vaaratonta, hyödyllistä tai haitallista, ominaisuuksiltaan hallittua vai kaaoottista. Se sotii Jumalan luonnonjärjestystä vastaan. Tällöin esiin nousee ajatus siitä että GM on aina "luonnonvastaista". (On kenties hauskaa sanoa sama niin että että GM:än kohdalla "älykäs suunnittelu" nähdäänkin automaattisesti samana kuin epäeettisyys.)

Ajatus luonnottomuudesta on yleistä muillakin. - Kenties siksi että luonnonjärjestyksen vastaisuus on kristillisessä kulttuurissa on automaattisesti syyllistävänä nähty asia. Ja tämä ajattelutapa on yllättävän syvällä kristillisyydessä jossa luonnonjärjestys nähdään nimenomaan Jumalan luomana asiana, ja siitä poikkeaminen on ihmisen perisynnin ja Saatanan syntisyyden tekemää vääristämistä ja virheiden lisäämistä.

Tässä "erityisen luonnottomassa kontekstissa" herää mietteitä etupäässä siitä, että GM on toki teknologiaa, mutta kaikkea teknologiaa ja ihmisten vaikutusta ei pidetä epäeettisenä. Tästä päästäänkin siihen omituiseen päättelyloukkuun jossa teknologia on luonnotonta mutta GM olisi erityisen luonnotonta. Tämä luokitus taas on ymmärrettävissä lähinnä jonkinlaisessa uskonnollis-hengellisessä konseptissa. Perimä nähdään jotenkin sellaisena että se rikkoo Jumalan tai Luontoäidin "tekijänoikeuksia" vastaan. Tämänlainen perustelu on toki ymmärrettävissä maailmankuvan sisäisenä kannanottona. Eli sellaisena joka sanoo että "jos haluat kannattaa ideologiaa X oikeaoppisesti, niin et tee näin". Ja tälläisenä dogmatistisena kommenttina se on sisäisesti perusteltu. Ongelmana onkin se, että kun tätä yritetään tämän jälkeen levittää poliittisesti kulttuuriin, ei tämän "ideologian X" ulkopuolella olevat ihmiset näe tätä perustelutapaa kovinkaan vakuuttavana. He ihmettelevät miksi millään tästä tulisi olla oikeastaan mitään merkitystä.

Sillä luonnottomuus on yleisemminkin eettisessä keskustelussa lähinnä outouden ja erilaisuuden synonyymi. Näin esimerkiksi vihreä parta voisi olla monista luonnoton (siitä huolimatta että vihreän parran omaavat olisivat biologisen ajatusleikkiesimerkkinsä mukaisia auttavaisuuden ja altruistisuuden esimerkkejä.) Näin geenitekniikan uutuus olisi jotain jota pidettäisiin pelottavana. On hyvä huomata että teknologian kohdalla muutosvastarintaa on esiintynyt yllättävänkin yleisesti. Esimerkiksi mikroaaltouuneja kammoksuttiin yllättävän yleisesti silloin kun minä olin lapsi ja kyseinen keksintö oli uusi. Sen "säteilyä" pelättiin vielä silloinkin kun asiaa oli jo tutkittu sen verran että voitiin olla melkoisen varmoja sen turvallisuudesta. Nykyään mikroaaltouunit ovat niin tavallisia että vain harva vastustaa niitä, eikä tässä yhteydessä korosteta sitä että kyseinen teknologia olisi luonnotonta.

"Luonnottomuus" kuvaa sanana usein myös pelkkää vierautta, vastenmielisyydentunnetta ja näkemystä siitä että asia on vain kielletty. Näin esimerkiksi homoseksuaalisuutta voidaan pitää luonnonjärjestyksen vastaisena, vaikka se olisi yleistä, vaikka sitä esiintyisi eläimillä ja vaikka sille löydettäisiin minkälaisia yleistäviä syitä (olivatpa ne sitten perimää, kasvatusta tai näiden kombinaatiota) jolloin meillä olisi reduktionistinen selitys tälle ilmiölle. Moraalisessa kontekstissa sana "luonnoton" onkin vain "asia vain koetaan vieraana ja pahana because my ideology say so". Tämä huomio on oleellinen geeniteknologian kohdalla, koska se itse asiassa lainaa luonnontieteellistä tietämystä ja soveltaa luonnon omia prosesseja - luonnossa esimerkiksi retrovirukset siirtävät perimää lajista toiseen, joten siellä tapahtuu geeniteknologisia kombinaatioita ihan ilman ihmistäkin.
1: Omituisimmillaan GM -kritiikki on joskus sellaista että sitä on oikeastaan mahdoton ymmärtää minkään muun kuin "oman henkilökohtaisen vastenmielisyyden tunteen ilmaisuna". Esimerkiksi silloin kun se tulee "niiltä tietyiltä" postmoderneilta humanisteilta. He kun ovat yleensä muualla "geenien merkityksen vastaisia". Heistä geeni edustaa vain modernia tiedettä ja yhtä maailmankuvaa, ja siihen olisi otettava relativistisesti etäisyyttä. Ja geenien vaikutus ihmisyyteen ja luonteeseen halutaan kieltää, ja korostetaan että ihminen on hyvinkin vapaa ja että geenin yhdistäminen ominaisuuteen on tämän vapauden kahlintaa. GM -kritiikin kohdalla nämä sitten asettavat geenin ihmisyyden ytimeen, joka on kokonaisuuden kannalta varsin paradoksaalista. Yhtä omituista on se, että GM:ää vastustetaan toisaalta vammaisten karsintana, eli kannanottona siitä että vammaisuus on pahasta, ja että tämänlainen luokittelu on kammottavaa. Mutta toisaalta sen parissa pelotellaan myös sivuoireilla, tulevilla sairauksilla ja riskeillä, joka taas vihjaa siihen että GM:ällä voisi syntyä vammaisia...

Olisikin mukavaa jos maailmankuvakeskustelusta voitaisiin siirtyä eteenpäin. Sillä kun maailmassa on uskonnonvapaus ja mielipiteenvapaus, maailmankuvalliset perustelut oikeuttavat lähinnä oman - ja kenties oman ideologisen sisäpiirin - käyttäytymistä. Näin uskovainen voi esimerkiksi hyvin oikeuttaa GM -boikotin mutta ei voi estää jotakuta muuta soveltamasta ja käyttämästä GM -tuotteita. Samoin se voi perustella halua tiedotukseen, eli siihen että tuotteen geeniteknisyys tuodaan esille kun tuotetta myydään, jotta ihmiset voivat halutessaan tehdä tämän boikottivalinnan maailmankuvansa johdosta. Mutta juuri tässä sallitussa ja hyväksyttävässä kontekstissa GM -kritiikkiä ei jostain syystä yleensä haluta pitää. Siitä halutaan tehdä yleistety normi kaikille, jonkinlainen yhtenäiskulttuuri joka kaikkien tulisi jakaa.

GM -ilmiön vastustaminen voi luonnollisesti olla rationaalista toimintaa. Sitä voi tehdä eri metodein, enkä esimerkiksi pidä alkuun laittamaani Dawkinsin, kenties mielenkiintoista ja monille omituisesta kulmasta hakevaa oikeutusta GM -kiellolle selittämällä että kun taksonomit luokittelevat lajeja ja selvittävät niiden evoluutiohistoriaa perimän kautta, GM kenties riskeeraa, ainakin periaatteessa, evoluutiohistorian selvitystyötä tulevaisuudessa, ja että tämänlainen riski ja sen suuruus olisi kartoitettava ennen kuin GM yleistyy aivan hirveästi. (Minkä se kyllä on jo nyt monin paikoin tehnyt.)