Uniikki

Netissä kiertää pilakuva, jossa on kuvattuna liitutaulu. Taululla on kaavoja joista toisiin kohtiin osoittaa nuolia kuvaten päättelyketjua. Kuvassa keskiössä on kohta johon osoittaa nuoli kohtaan "Then a Miracle occurs" ja nuoli taas mutkikkaisiin kaavoihin. Kuvassa oleva henkilö esittää tilanteelle kritiikkiä "I think you should be more explicit here in step two." Kuvassa selitetään, että tieteellinen ymmärrys on yleisesti ottaen eksplisiittistä, ääneenlausuttua, ja eksaktia. Tämä viittaa tieteellisyyskuvaan, jossa tieteellisyys viittaa ilmiöihin, joiden luonnetta ymmärretään niin että sitä voidaan mallintaa.

On ilmeistä että kyseinen pilakuva kritisoi Intelligent Designiä. Se kun kieltää tämänlaisen mallintamisen. Sen puolella ideana onkin usein intentionalismi, jossa eksplisiittinen ikään kuin on pakko ottaa mukaan. Tätä tukee esimerkiksi Dembskin ajatus siitä, että eliminatiivinen filtteri on olennainen asia kun tarkistetaan että jokin on älykkäästi suunniteltu. Hänestä kun sattuma (todennäköisyys on liian pieni) ja lainomaisuus (luonnonlaki, induktio, algoritminen sääntö ... ei generoi) eliminoidaan mahdollisien vaihtoehtojen joukosta, jäljelle jää design. Tämä tarkoittaa sitä että suunnittelu ei pitäisi sisällään propositionaalista tietoa. Näin ollen kaavoja ja malleja ei voitaisi käyttää. Näin ollen ID -vastaus kuvan esittämään kritiikkiin on "meistä mallintaminen on mahdotonta". ~ Tässä on taustalla ajatus siitä että ihme ylittää ihmisen käsityskyvyn, ei ole tieteellisesti mallinnettavissa ja että ihme ei itse asiassa ole ollenkaan ilmiö jota voitaisiin tiivistää kaavoihin, vaan ihme on yksinkertaisesti ainutkertainen ja uniikki tapahtuma.

Kuitenkin toki tiedämme että uniikkius itsessään ei ole este tutkimiselle ; Universumin synty on selvästi fyysikoiden tutkimusaiheena ja sitä mallinnetaan erilaisilla kaavoilla. Jopa antrooppisen periaatteen (epä)todennäköisyyslaskelmat voidaan nähdä yhdenlaisena tapana yrittää lähestyä aihetta, joka on selvästi sekä tapahtunut historiassa että on ollut jokin josta meillä on vain yhden kerran tapahtuneesta suoraa näyttöä. Sikäli ID -kannanotosta on tässäkin kohden perää, että monet, esimerkiksi Paul Davies, ovat viitanneet siihen että he eivät lähtisi ottamaan todennäköisyysarvioita uniikeista asioista, koska tiede astuu mukaan vasta kun on vähintään kahden otos. Davies siis haluaisi tavallaan toisen universumin tutkittavakseen. Moni näkee tämän rajoitteen turhana ja aiheen tieteellisen lähestymisen alaisena. Mutta kenties ihme onkin jotain jonka taakse ei voida mallintaa kaavoja, jolloin ihme on aina uniikkitapahtuma, eikä mallia voida tehdä.

Tätä kautta voidaan nostaa aiemmin t ekemäni kannanoton Dembskin argumentaatioon. Hänhän vaati Z -factoria vastustajiltaan - ja jopa selvästi älykkäitä toimijoita olettavalta teorialta jossa palikan liukumiseen tarvitaan työtäviä tonttuja jotka livahtavat tarkkailustamme - mutta hän ei sovella niitä omaan ajatteluunsa. Hän ei vaadi design -mallilta mitään irrallista vapaata todistetta. Päin vastoin, eliminointiin perustuvassa päätelmässä on kysymys nimenomaan todisteiden puutteesta joista vedetään intuition ja tunteen kautta yhteys.

Kuitenkin Dembskin voidaan sanoa yrittävän rakentaa Z-factoria joka ei ole irrallinen. Tässä hän viittaa siihen että tiedämme miten ihmiset toimivat älyllään. Hän näkee analogioita näiden välillä. Näin meillä on jotain johon viitata. ajattelussa mukaan tulevatkin ihmeiden kaavoittamisilmiö. Ihme lakkaa olemasta uniikkitapahtuma, jolloin sille voidaan tehdä kaava. Analogia on itsessään induktio, joten kaavojen mukaantuomisen pitäisi olla ilmiselvä seuraus ajatuksesta että analogiapuoli olisi riittävän yksiselitteinen jotta sitä voitaisiin käyttää markkerina. Tämän jälkeen Dembski onkin logiikkansa kummallisessa haarukassa jossa hän ei voi kuin epäonnistua:
1: Joko z -factoria ei synny, jolloin hän ei itse asiassa liitä mitenkään kokeellisesti älyilmiötä siihen mitä hän sanoo designiksi. Tällöin itse avainkysymys siitä onko saatu tulos mikään viite mihinkään älykkyyteen jää täysin auki ja todistamatta. Analogia-ajattelua kun oikeutetaan ja tarvitaan jotta nimenomaan tehdä tämä z -factor -yhteys saataisiin rakennettua.
2: Hän rakentaakin hyviä ja testattavissa olevia eimielipiteenomaisia analogioita ja määrittää näin designiin hienon z -factorin, joka paljastuu induktiiviseksi malliksi. Koska hänen eliminatiivisessa filtterissään lainomaisuus estetään, ei kyseinen selitys enää selviä eliminatiivisen filtterin testistä.
___2.1: Tilanne muistuttaa tällöin sitä, että jos kappale putoaa maahan gravitaatiolain vaikutuksesta, niin joku selittäisi että gravitaatiolaki on vain jotain jota Jumala tottelee. Tässä muodossaan yhteys Dembskin tonttuvertaukseen on ilmiömäisen vahva.
___2.2: Toisaalta se sopisi omaan näkemykseeni jonka mukaan äly on nimenomaan yksi lainomaisuuden muoto. Tällöin ihme olisi totaalisesti perusluonteeltaan erilainen kuin älykkyys. Ja Dembski olisi valinnut suunnittelu -sanan vain korvaamaan teologialta liiaksi kalskahtavaa ihme -sanaa. Eliminatiivinen filtteri tuhoaisi tätä kautta eliminatiivisen filtterin tunnistusvoiman arkeologiassa ja SETI -projektissa ja rikostutkimuksessa - ilmiöitä joiden tutkimukseen ID ei ole tuonut lisäpanosta vaikka se niihin usein vetoaakin muistuttamassa siitä että älyn vaikutuksia voidaan tutkia. (Ja unohtavat että motiivi ja tekijän luonne ovat näissäkin standarditutkimusaiheita.)

Kyseessä on siis kaiken kaikkiaan varsin erikoinen tilanne jossa on selvästi rakennettu käsitekokonaisuus joka menee sotkuun itsensä kanssa. Yhtenä syynä lienee se, että tavoitteena ei ole selvitä koko argumentaatiokentästä, vaan saada vastaus aina yhteen spesifiin ongelmaan kerralla. Näin kokonaisuudesta tulee yllättävän epäkoherentti ; Tätä voisi ilmituoda sanonnalla "Voitaakseen taistelut näkemys häviää sodan."