Ajatussilppuri

Esitän muille ihmisille ja itselleni pitäväni filosofiablogia. Tämänlainen itsestäänselvyys on tapahtunut jo vuosi maailmassa. Oikeastaan kukaan ei ole kyseenalaistanut tätä tai kysynyt sen oikeutuksia. Kuitenkin tämä esitys tälläisenään on jotain, jonka taakse voidaan nähdä hyvinkin paljon asioita. Ne asiat taas voivat parhaimmillaan kyseenalaistaa koko filosofiablogin pitämisen ja sen oikeutuksen. (Pahimmillaan olen siis syyllinen johonkin josta osoitetaan että en ole edes tehnyt sitä.)

Ensinnäkin voidaan miettiä mitkä ovat filosofiablogin olemassaolon kriteerit ja ehdot. Näiden kautta filosofiset blogit ovat olemassaolevia, mahdollisia ja tunnistettavissa. Ja koska sanon että blogini pitää sisällään filosofiaa, on siihen pakko olla jonkinlainen tunnistuspiirre, muutenhan luonnehdinta olisi vain perustelematon heitto.

Vähintään voidaan sanoa että filosofiablogin pitäminen vaatii filosofian olemassaoloa ja blogien olemassaoloa. Koska olen varsin konkreettismielinen, on helppoa ajatella että blogi on olemassa -se on kenties vain hallusinaatio, mutta voi miten voimakas hallusinaatio se onkaan, hallusinaatiokin on jollain lailla ilmenevä, omalla varjomaisella tavallaan olemassa!

Filosofian kohdalla asia on tietysti mutkikkaampi. Koska koko sana "filosofia" voidaan nähdä jopa illuusiona ; Sanana jolla ei ole sisältöä. Osan mielestä filosofian suurin ansa ja virhe onkin siinä, että sillä ylipäätään on nimi. Siitä kun voisi saada sellaisen kuvan, että kyseessä olisi jonkinlainen opintokokonaisuus jossa olisi jonkinlainen sisältö, joka muodostuisi vaikkapa sellaisten asioiden kuin "aihe" tai "metodi" sisään.
1: Osa näkee että filosofia on kaikessa ja kaikkea, jolloin esimerkiksi asenteet ja elämäntavat ovat elämisen filosofiaa. Tällöin filosofia on terminä varsin turha, koska se ei rajaa oikein mitään ulos. Ihan mitä tahansa voitaisiin kutsua filosofiablogiksi, eikä nimeäminen olisi väärin. Se olisi kuitenkin onttoa ja turhaa, ja sen sisällöntiedotusarvo lähenisi nollaan.
___1.1: Tämä "avara filosofianäkemys" tosin sopisi jossain määrin siihen että blogissani ei ole varsinaisesti rajattua aluetta - vaikka kirjoitankin toisista alueista hyvin paljon enemmän kuin toisista ja osa aiheista ovat suorastaan piinaavalla määrällä ja lannistavalla laadulla yliedustettuina, on selvää että tämä ei siltikään selvästi keskity niihin aiheisiin joihin minulla on (selkeästi) vakavia asennevammoja ja päähänpinttymiä.
2: Toisaalta filosofiaa on määritelty toisessa päässä hyvin tiukasti ; Sillä tällöin filosofia tiivistyy jonkinlaisksi "jämäluokaksi". Silloin maailmassa ajatellaan olevan monenlaista älylistä toimintaa, josta voidaan leikata erikseen irti sellaisia alueita kuin luonnontieteet, teologia, talous ja vastaavia. Ja filosofia on sitten sitä "sekalaista" mikä jää jäljelle hyllylle sen jälkeen kun "fysiikka" ja "metafysiikka" on rajattu eriksen. ~ Ajatus on tietysti siitä huvittava että metafysiikka on terminä alunperin ollut nimenomaan "sekalaista" -kyltti; Metafysiikkaa oli yksinkertaisesti kaikki se, mikä ei ollut fysiikkaa. Sittemmin maailma on sirpaloitunut ja jostain syystä, kenties nimikyltin olemassaolon vuoksi, ihmiet ovat päättäneet että metafysiikalla on eksakti sisältö ja luonne.
___2.1: Tähän blogiin tämä suppea filosofiakuva sopii itse asiassa sekä huonosti että surkeasti. Toki on selvää, että kirjoitan yleensä jostain aiheesta. Ja tämä aihe on usein jotain jota lähestyn usein (mutta en aina) luonnontieteellispainotteisesta kulmasta. Tässä mielessä en selvästi pidä filosofiaa "jämäluokkana" ; Otanhan aiheita sekä politiikasta, luonnontieteistä, uskonnosta [fysiikasta ja metafysiikasta]. Täsmälleen sama koskee metodejani. Kuitenkin toisaalta en juuri koskaan ole aivan tyylipuhdas. Mukaan livahtaa sekä (ja etenkin) tahattomia että (myös jonkin verran) tahallisia "tyylirikkoja". Näin mukana on muutaki kuin lainattua. Mukana pitää olla myös ripaus omaa - joka lienee "jotain sinistä", jota parodiahorisonttia tavoitteleva surrealistinen kyyninen optimismini toivon mukaan vuodattaa mukaan. Tyylirikko taas tarkoittaa roskakoriin, jämäluokkaan, joutumista. Sovin siis suppeaan filosofiakäsitykseen sitä kautta että epäonnistun ja perseilen yrittäessäni leikkiä älyllistä. (Filosofiaan liitetään älyllisyys, mutta onnistumisen kanssa ollaan usein hieman joustavampia jopa tässä suppeassa määritteissä.)
3: Filosofia voidaan nähdä "kirjailijoiden kautta". Tässä mallissa ei määrää aihe, käsittely tai muukaan vastaava. Tällöin filosofia on sitä, jota filosofinstatuksen saaneet tekevät. Tällöin se, että Sokrates tai Derrida sanoi jotain on filosofiaa. Mutta jos kirjoittaja on vaikkapa biologi ja aihe on biologiaa, se ei enää olisi filosofiaa.
___3.1: Tämä toki sopii jossain määrin blogiini, mutta toisaalta kirjoitan paljon itse "eifilosofinstatuksella". Ja toisaalta lainaan ihmisiä joiden status on esimerkiksi luonnontieteen puolella. Koen lisäksi syvää vastemielisyyttä tätä määritelmää kohden, joten on epätodennäköistä että itsereflektoisin itseni kirjoittamaan filosofiablogia sellaisessa määrittein jota en hyväksy. Tämä voi olla ongelma filosofiablogiksi kutsumiselle, mutta asenne on toisaalta luontevaa ihmiskirjoittajille.

Filosofian luonteen lisäksi on hyvä kysyä minkälaisia taustaoletuksia minulla on bloginkirjoittamisen oikeuttamiseksi. Vai oletanko peräti että bloginkirjoittaminen on epäeettistä toimintaa ja bloginpitäminen olisi jonkinlainen kelmiyden ja härömielisyyden ilmentymä.
1: Ajatus ei ole välttämättä kovin epäfilosofinen, sillä moni näkee filosofian rooliksi hätkähdyttämisen ja provosoimisen ; Ilmeisesti siksi että usein arvokkaammiksi nähtävä "tieto" on sysätty nykyään tieteelle ja "viisaus" uskonnoille. Kun filosofi ei ikään kuin saa vedota ohjailuoikeutta näihin, jää jäljelle vain vallankumouksellista kapinallista leikkiminen.

Koska kirjoitan blogia, se tarkoittaa sitä että filosofia (ja blogi) on jotain jota voidaan kirjoittaa. Näin esitän filosofiablogin määritelmällä että kirjoittaminen voidaan nähdä ainakin osittain ja joltain kulmilta filosofisena ja filosofia ainakin osittain kirjallisena. Tämä on merkittävää, koska kirjaimet ovat symboleja. Ja itse asiassa käyttämäni kirjaimet ovat vielä hyvin omituisella tavalla symbolisia ; Puhuttu kielihän on epäsuora viittaus asiaan. Puhuttu sana on symboli. Suomen kirjoitettu kieli joka ei koostu eläinhahmoista jotka symboloisivat suoraan asiaa, vaan sen sanat ovat viittaussuhteessa puhuttuun kieleen. Näin ollen tapani käyttää suomen kirjaimistoa sitoo symbolin äänteisiin ja vasta tätä kautta asioihin. Näin ollen väitän että filosofia on hyvinkin symbolista toimintaa.

Toisaalta kirjoituksen suurimpia ansioita ja ominaisuuksia on säilyvyys ja jaettavuus. Näin ollen teen jonkinlaisen tallennettavuuskannanoton. Joko haluan jakaa asioita sosiaalisesti tai sitten haluan itse palata asiaan myöhemmin. Näin ollen tallenna -nappulaa painaessani teen kannanoton jossa haluan vähintään varata oikeuden palata takaisin tälle varastolle. Varastointipäätös taas on resurssointi ja priorisointikannanotto.

Blogin kirjoittaminen ja tiedon varastoiminen vaatii mitä ilmeisemmin myös uhrauksia. Tämä tarkoittaa että priorisoin. Esimerkiksi koska blogin ylläpitäminen kuluttaa luonnonvaroja, vihjaan että joko tämä uhraus on filosofian arvoista, tai sitten uhraus on peräti vähempiarvoinen. Toki tässä jää jäljelle myös se vaihtoehto että koko blogin kirjoittaminen onkin epäeettistä. Tätä voidaan perustella vaikkapa muistuttamalla miten epäekologista toimintaa internet on ; Internet kuluttaa valtavasti sähköä ja olen omalta osaltani tuhoamassa luontoa. Olisin voinut käyttää ajan myös johonkin muuhun. Kotityöt, perhe, uskonnollinen ja hengellinen kasvu ja televisionkatsominen olisivat ainakin normaalimaailmassa hyviä ja käytettyjä vaihtoehtoja. Selvästi niiden takana on paljon arvostettavaa ja hyviä ominaisuuksia ja priorisointini on jonkinlainen kannanotto - tai huolimattomuus elämässä - näitä kohtaan.

Kenties oikeutan priorisoinnit jollain. Voi toki olla että filosofia on vain itseisarvo, ja muu asia on irrelevantimpaa. Mutta voi olla mahdollista että esimerkiksi kirjoittajana vain rakastan oikein oikein oikein kovasti omaa ääntäni ja haluan palata narsistisesti omaa viisauttani ihailemaan. Ja voi olla että haen manipulointikykyni maksimoimista. Voin kirjoittajana haluta valtaa ja kunnioitusta. (Toki likimain mikä tahansa muu kuin filosofiablogin pitäminen tuo enemmän valtaa ja kunnioitusta, mutta ihmisethän tekevät virheitä. Ja olin ihminen kun viimeksi tarkistin, mikäli metodiikkani oli hyväksyttävää ja asiaankuuluvaa.) Näin ollen priorisointejeni takana on luultavasti monia motiiveja. Ja monet niistä voidaan nähdä joko puhtaina tai likaisina - tai ainakin inhimillisinä motiiveina. Se, mitä näistä sitten seuraa onkin hieman eri asia ; ihminen voi ainakin periaatteessa tuottaa huonosta motiivista hyviä seurauksia ja toisaalta sanonta kertoo että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Ehkä asiaa voi ajatella lähinnä sitä kautta että kaikki kirjoitettu filosofia on jonkinlaista ajatussilppurointia. Tämä on analogia joka pitää sisällään filosofian määritelmän johon viittaan kutsuessani blogia filosofiablogiksi ; Analyyttinen filosofia erittelee ja määrittelee. Diskurssianalyysissä yritetään löytää tekstin sisältä syviä juonteita, kuten tarinallisia teemoja, jotka nähdään asian jonain hallittavana sisärakenteena jota voidaan tulkita. Näin kaikki filosofit tarttuvat asioihin symbolien avulla. Eri aiheiden sijasta käytetään erilaisia metodeja. Tämän huomion jälkeen prosessi muistuttaa tässä mielessä hieman sitä kun biologi tutkii sammakoiden elämää leikkelemällä sammakoita palasiksi. Biologi ei väitä että leikelty sammakko on elävä sammakko. Kenties filosofiablogin pitäjäkin voi vain näyttää olevansa eräänlainen ajatussilppuri.

Näkökulma on sinällään lohdullinen, että vaikka teksti tämän jälkeenkin on jossain tallessa, kyseessä on enemmänkin kaatopaikka kuin kaupan hylly. Filosofi ei ole tuottaja vaan tuhoaja, ei konstruktiivinen vaan destruktiivinen. Tämänlaista filosofiaa, näillä taustaoletuksilla, voidaan sitten tehdä hyvin nimenomaan miekalla. (Symbolisesti, mikä korostaa filosofian symbolista roolia joka tukee ratkaisua kirjoittamisen valitsemisesta filosofiointivälineeksi.)

Ja mikäli tosiasiat mitään kertovat, olen - ainakin menneessä aikamuodossa, sillä kysymys siitä miten menneestä voidaan levittää tulevaisuuteen ei ole ilmiselvää- ilmeisen motivoitu ja resurssoitu tekemään näin. Se, ovatko nämä motiivit "likaisia" on kenties jotain jota ei - penkojan oman mielenterveyden vuoksi - välttämättä kannata panostaa, vaan miettiä sitä kannattaako sitä silppuvuorta seuloa. Näin ollen kysymys siirtyykin kätevästi blogin kirjoittamisesta sen lukemiseen. Ja siihen vastaaminen taas ei ole rehellisesti sanoen minun kykyjeni piirissä. (Lue : En voi kuvitella eettisesti ja rationaalisesti hyväksyttäviä syitä ratkaisullenne.)