Ymmärryksen siipien olennainen ero

Päiviö Latvuksen "Ymmärryksen siivet - miksi tiede on länsimaista" perustuu näkemykseen joka on sekoitelma ideologista ja biologista ihmiskuvaa. Hän kuluttaa runsaasti aikaa siihen, että tutkii eri ideologioiden ja perinteiden kirjoitettuja sääntöjä. Tämän näkökulman taustalla on ajatus siitä että ideologiat ohjaavat voimakkaasti ihmisten käytöstä. Toisaalta hän ottaa ytimeksi sen, että miehet ja naiset ovat biologisesti ja ajattelullisesti erilaisia, jolloin ajattelu olisi myös olennaisesti biologista.
1: Tämä voi tietysti tuntua hieman erikoiselta, sillä hän näyttää rakentavan perustelut biologisille eroille viittaamalla erilaisiin filosofisiin näkemyksiin. Naisen ja miehen eron perustelu ja rakentuminen syntyy siis sekin ideologisella tasolla. Ehkä tämä on se, jolla Latvus kiertää ristiriidan sen kanssa että hän viittaa biologiseen luonteeseen mutta viittaa aina ideologiseen tasoon ja ideologioiden analyysiin.

En kykene olemaan samaa mieltä Latvuksen naisen ja miehen välisten erojen luonteesta ja laadusta. Syynä lieneekin se, että tämä kannanotto on biologia. Ja tällöin ei voida ohittaa kognitiotiedettä ja ajattelua biologisesti tarkastelevaa psykologiaa. Latvuksella taas on tunnetusti hieman antipatioita esimerkiksi evoluutiopsykologialta vivahtavaankaan aiheeseen, ja tämä lieneekin hänen pääsyynsä ohittaa nämä näkökulmat. Häntä eivät tämänlaiset "tieteet" (heittomerkit eivät minun vaan Latvuksen) jaksa kiinnostaa tai innostaa. Hän kokee nämä harhaoppiseksi, darwinismiksi ja naturalismiksi. Siksi hä sanoo niille postmodernistien tapaan "ei kuulu kiinnostuksenkohteisiini".

En koe tämänlaista asennetta oleellisena, koska jos kyseessä on naisen ja miehen erilainen ajattelu, joka on ikään kuin sukupuolelle tyypillistä, on katsantokanta teoria sukupuolten biologisesta luonteesta. Ja tämä vaatii biologista katsantokantaa. Lisäksi Latvus katsoo enemmän korrelaatioita ja tekee tästä yhteyksiä. Kuitenkin on hyvä muistaa että eroavuuksien olemassaolon "kyllä-ei" -tasoisen tarkastelun lisäksi lisäksi eroavuuksilla on myös määrä. Tämä tilastollinen aineisto jää Latvukselta puuttumaan ja tätä kautta hänen todistuksensa perustuukin argumentaation sijasta siihen että hän saa rakennettua autoritaarisia viittauksia teokseensa, joiden arvovalta ja nimekkyys ikään kuin oikeuttaisivat näkemyksen.
1: "En minä niin sanonut vaan Platon" voi Latvus mainita, mutta ei muista että Latvus valitsi Platonin ja näkökulma nojaa sen varaan onko Platon oikeassa, ei siinä oletetaanko Platon erehtymättömäksi tai auktoriteetiksi.

Toki joku voisi ajatella, että tässä minulla olisi kultainen tilaisuus ikään kuin tehostaa Latvuksen työtä, sillä minua juuri nämä alat ovat sattuneet kiinnostamaan. Kuitenkin ongelmana on se, että Latvuksen sisältö näyttää olevan kovasti ristiriidassa sen kanssa mitä nämä hänen biologisten erojensa kannalta oleelliset tieteenalat sanovat.

Esimerkiksi Simon Baron-Cohenin kirja joka on oleellinen tämän aiheen kannalta on otsikoitu sujuvasti "Olennainen ero - Totuus miehen ja naisen aivoista" . Tämä kirja painottaa biologisiin eroihin. Se myös paljastaa, että autismi on itse asiassa aivojen äärimiehistymistä. Tämä olennainen ero selittää miksi autisteja on paljon enemmän miehissä kuin naisissa. Autismi saadaankin esimerkiksi korrelaatioon sikiöaikaiseen testosteronin saamiseen. Hän nostaa esiin kaksi tärkeää piirrettä, empatoinnin ja systemoinnin. Autistit ovat hyviä systemoinnissa, he esimerkiksi miettivät ja keksivät lainomaisuuksia ilmiöiden takana, mutta ovat huonoja sosiaalisissa suhteissa.

Tiedemaailman kannalta tällä on merkitystä siten, että autistit ovat hyviä analyysissä ja synteesissä. Päiviö Latvus onkin ymmärtänyt että nämä ilmiöt ovat tieteellisen miettimisen kannalta olennaisia. Hänen peruskantansa on että induktiota ei voi opettaa - minkä Baron-Cohenkin viittaa kun viittaa että synnynnäinen autismi korreloi siihen. Mutta Latvuksen näkökulma on se, että induktio ja synteesi on naisellista ja opitaan äidiltä kun taas analyysi ja deduktio ovat miehisiä ominaisuuksia. Latvus siis korostaa psykoanalyysinmakuisesti äitisuhdetta - äiteihin painottaminen onkin tärkeää kun mietitään että valtaosa tieteen innovaatiosta on poikamiesten tuotoksia, tehty yllättävänkin nuorena. Latvus siis tavallaan pitää induktiota jonain joka on tavallaan nimenomaan opittu suhteessa äitiin ja naiseen. Psykoanalyyttinen kieli sopii tietysti Latvuksen "skeneen", aktiiviseen kristillisyyteen varsin hyvin. Sillä niissä piireissä puhutaan usein "äitihaavasta" ja "isähaavasta", joiden kautta selitetään esimerkiksi ihmisen ateistisuutta ja joiden argumentaatio on kuin psykoanalyysistä nimenvaihdoksilla lainattua. (Latvus välttää tätä kieltä, mutta kannanottosyistä minä en.)

Baron-Cohen viittaa että autismikirjon ihmisillä on varmasti ollut tärkeä rooli tieteen kehittymisessä. Tämä ei yllätä kun muistetaan, että autistisuus johtaa siihen että ihminen on valtaväestöön verrattuna enemmän asia- kuin ihmiskeskeinen, ajattelee systeemeitä, pyrkivät totuudellisuuteen ja eksaktiuteen eivätkä edes ymmärrä kaikkia poliittisesti korrekteja rajoitteita - varsinkaan silloin kun ns. kirjoittamattomat säännöt rikkovat niitä ääneenlauttuja normeja. Ja he ovat puolustamassa oikeaksi näkemäänsä asiaa.

Tällöinkin kuva on tietysti jollain tavalla äitisuhteessa ja yhteiskunnassa ; Kysymys on siitä, miten näitä ihmisiä on tuettu ja vastustettu. Jos yhteiskunta antaa autististen puuhailla, on mahdollista että he tekevät uusia tieteellisiä innovaatioita. Toki tieteellinen innovaatio syntyy ilman autistisuuttakin, mutta autistisuus antaa monesti ikään kuin hieman etumatkaa tähän asiaan. Autistien rajoittaminen on siis hieman samaa kuin heidän lahjakkuutensa haaskaaminen. On selvää että lahjakkuuden ja innostuksen rajoittaminen vaikuttaa innovaatioiden määrään. (Tähän yhtyy varmasti paatunein postmodernistikin.)

Baron-Cohenin esilletuoman maailman kannalta huomio on tärkeä. Sillä Baron-Cohen esittää myös sitä, että nyky-yhteiskunta on itse asiassa rakentunut asenteellisesti sillä tavalla että sen sisällä pärjää "ärimmäiset naisellisilla aivoilla" samalla kun "äärimmäiset miehen aivot" ovat ongelma. Kirjan kirjoittamisen takana onkin asenne, jossa erojen esiintuominen ja tieteellinen valottaminen muuttaisi kenties asiaa ja auttaisi erilaisuuden hyväksymisessä.

Autismista tulee tätä kautta suurempi rajoite elämään. Näin ollen voidaan havaita autistisuus tuottaa haasteita nimen omaan sosiaalisesti ; Autisuus korreloi sen kanssa että ihminen ei;
1: kokee harvemmin esimerkiksi uskonasioita tärkeänä henkilökohtaisesti koettuna asiana.
2: autistisuus johtaa helpommin itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan, heidän nähdään tätä kautta olevan epäkohteliaita ja ohittavan hyvät tavat, normit ja kunnioitettavan tabun suojassa olevat vakaumukset.
3: Koska autistisuus johtaa asiakeskeisyyteen ihmiskeskeisyyden sijasta, heidät nähdään epäsosiaalisina. Tätä korostaa se, että kanssakäymistä värittää väärinymmärrykset, ja jopa halu käyttää kirjoitettua kieltä puhumisen ja vielä vähemmän kasvokkain tapahtuvan kommunikaation sijasta. Väärinymmärrykset etenkin vieraan kanssa ovat haastavia, etenkin kun autistisuus johtaa siihen että ihmisellä on arvomaailma ja näkemys jota hän puolustaa jopa jyrkästi, ottamatta keskustelukumppanin erimielisyyttä muuna kuin lähtökohtana sille että argumentteja tarvitaan enemmän. Suorapuheinen asiataso kohteliaisuuden sijasta ei ole helppo lähtökohta.
4: Epämiellyttävyyden kokemusta lisää kommunikaation omituisuus; Autistit katsovat harvoin silmiin tai tuijottavat liikaa, ja he ajoittavat puheensa vääräoppiseti niin että toiselle saattaa syntyä tunne siitä että toinen ei kuuntele. Hän ei kuitenkaan oikeasti vain ymmärrä. Lisäksi ilmehdintä voi olla joko olematonta tai liioiteltua.
5: Autistisuus johtaa vaikeuteen, kyvyttömyyteen ja haluttomuuteenkin imitoida korkeamman statuksen ihmisten mieltymyksiä. Näin esimerkiksi pukeutuminen, mielenkiinnonkohteet, elämäntavat ja muut vastaavat ovat yleensä hyvinkin epämuodikkaita. Tämä nähdään sinä että ihminen ei seuraa aikaansa tai ole kiinnostunut yhteiskunnasta jossa elää. Tätä vahvistaa se, että työn, harrastusten ja vastaavien ulkopuolella ei ole sosiaalista elämää. Sosiaalisuus on siksi kontekstoitua "sinä olet työkaveri", "sinä olet miekkailukaveri" ja muuten henkilöä voi kuvastaa jopa erakoituminen, kun yhteydenhakuun on syynä tämä tietty asia ja tehtävä.
6: Lisäksi autismiin liittyy monista todella inhottava piirre, jossa hän ei havaitse muiden tunneviestintää ja loukkaa muita. Ja voi asian ilmitullessakin ihmetellä että miten toinen voisi tästä asiasta ottaa nokkiinsa ollenkaan. Mutta toisaalta autistien tunnereaktiot ovat myös suorapuheisia ja läsnä - ja he tuovat sen esille, usein tavalla jota normi-ihminen ei oikein ymmärrä. Näin moni kokee autistin jonain joka loukkaa muita mutta jota itseään ei saa loukata.

Latvuksen esityksen kannalta on olennaista huomata, että autismi on vain ääripää. Miehet ovat "keskimäärin hieman autistisempia kuin naiset". Näin saadaan rakennettua miehen ja naisen välinen ero, joka on tieteenteon kannalta olennainen. Ja jos Latvus näkee että nyky-yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi että tieteenteko heikkenee, hän hakee Baron-Cohenin linjoilla parannusta juuri väärästä tiestä. Hänen kristityille tyypillinen "äitihaavan" ideansa on laajennettu yhteiskunnallisen ilmiöiden tasolle. Hän hakee äitihaavojen ehkäisyn kautta suojaa tieteelle. Samalla hän haluaa "naisellistaa" yhteiskuntaa, jossa on tietysti terveet kristilliset arvot. (Hän ei korosta että uskonnon olisi oltava kristinusko, islamkin on ollut hänestä tehokas. Hän korostaa oikeaa arvomaailmaa, Latvus siis puolustaa kristillisiä perhearvoja uskonnon nimestä riippumattomasti.) Kun Latvus kiinnittää huomiota ilmiöön joka on selvästi melko tuore - kuten tieteen kehityskin - hän huomaakin ongelman eikä ratkaisua.

Voidaan jopa nähdä että osa tieteen kehityksestä voidaan nähdä osaltaan ja osittain seuraukseksi siltä että katolinen kirkko oli hyvin sosiaalinen. Harhaoppinen systemointiajattelu koki kritiikkiä ja panostus oli "naisellisessa hengellisessä". Kun tieteen vallankumous tapahtui, ei ole vaikeaa katsoa kultturiin ja huomata että autistisuus ei ollut siihen aikaan samanlainen ongelma kuin hengellisyyttä ja yhteiskunnan hierarkiaan nojaavassa uskonnollisessa katolisuuskulttuurissa korostettiin. Näin autistit pääsivät puuhaamaan ja heidän puuhasteluistaan myös syntyi kaikenlaista. (Sekä innovaatioita että okkultisista roskaakin.) Nyttemmin tämänlaista ajattelua rajoitetaan, esimerkiksi postmodernin diskurssin voidaan nähdä olevan laajimmiltaan nimenomaan hyökkäystä autistista ajattelutapaa ja elämäntapaa vastaan. Systemointi nähdään hassunhalveksittavana "munapäisenä skientisminä", joka taas nähdään pahana välineellistämisenä ja luonnon kahlintana. Ja hyväksi elämäksi nähdään vuorovaikutus ja kohtaaminen, eli korostetusti se empatointi.

Empationtia, statushierarkiaa, poliittista korrektiutta korostavasta järjestelmästä vapautuminen johti erilaisuuden sietämiseen laajemminkin - ja osana tässä oli tietysti myös se nykyinen äitisuhde. Tämä on uskottavaa kun muistetaan että tieteelisen vallankumouksen aikana Newtonkin puuhasteli tieteen, okkultismin ja alkemian parissa. Näiden kaikkien mietintä ja pohdinta oli kasvussa koska niitä ei erikseen rajoitettu. Näin ollen on uskottavaa että syy-yhteyden sijasta äitisuhteen muuttuminenkin on nähtävissä siten että molempien takana oli yhteinen korrelaatio. Äitisuhteen syy-yhteys on tässä tilanteessa hieman sama kuin selittäisi että jäätelönsyöminen aikaansaisi hukkumisia.

Tämä epäsopivuus vahvistuu, kun muistetaan että
1: Latvus kuvaa miehen ja naisen ajattelutapojen erot olennaisella tavalla vääränlaisiksi. Tieteellinen systemointi on hänellä pilkottu symbolisesti naiseusosaan ja mieheysosaan tavalla joka on enemmän sosiaalinen konstruktio kuin mikään oikeasti olemassaoleva ilmiö. Hän puhuu systemoinnin muodoista, analyysistä ja synteesistä tavalla joka ei ota huomioon että miehinen ajattelu on keskimäärin systemoivampaa ja luonteeltaan analyysin ja synteesin värittämää. Ongelmana on se, että Latvuksen selitys tieteellisen innovaation rakenteesta on sinällään uskottava ; On hyvin järkevää ja perusteltua nähdä tieteellisen innovaation syntyvän analyysin ja synteesin vuorotteluna. Ongelmana on tämän uskottavan teorian sidos sukupuoleen, joka taas on kirjan yhteiskunnallisen selittämisen kannalta oleellinen.
2: Kun naisellisen ajattelunsa puoli on itse asiassa empatoinnissa, jonka perusluonne ei taas ilmene Latvuksen analyysissä siitä miten naiset muuttavat miesten ajattelua. Tällöin sukupuolen ja äitisuhteen välillä voi olla korrelaatio, mutta Latvuksen selitys sinänsä todelle ilmiölle olisi väärä. Näin ollen uskottavaa teoriaa sille miksi näin ei ole, eikä Latvus tällöin voi osoittaa myöskään peruteltuja keinoja siihen miten asiaa saadaan muutettua.
___2.1: Toisin sanoen Latvus on joko ymmärtänyt äidin naisellisen ajattelutavan kulkeutumisen olennaisesti väärin (kenties miesaivoillaan jotka osaavat systemoida analyysillä ja synteesillä). Tai sitten hänen teoriansa on syvemmälläkin tasolla virheellinen. Hän voi tietysti puolustautua tämän jälkeen selittämällä korrelaatiot pois tai merkityksettömiksi, mutta tällöin katoaa koko pohja ajatuksesta että miehet ja naiset ajattelisivat olennaisesti eri tavalla. Ja Latvus tarvitsee tätä näkemystä rakentaakseen teoriansa tieteen kehityksestä logiikan varaan. ~ Sukupuolten olennaisten erojen olemassaolon premissin poistaminen romuttaa koko hänen kirjansa logiikan. Siksi valitsinkin mahdollisimman hyvin sukupuolten erot lähtökohdakseen ottavan tiedeteoksen, se on kritisoitavalle teorialle reiluinta.

Tästä voidaan pomppia hieman nyky-yhteiskuntaankin ja nykytilanteeseen ; Tietyssä määrin yhteiskunnassamme on tässä kohden ongelma. Ylinaisellisia aivoja ei pidetä ongelmallisena, vaan herttaisena. Poliittinen valta keskittyy ja journalistien kysymykset vaaleissakin olivat sellaisia että systemoijaa haukotuttaa. Uskon että autistinen presidentti on suurempi haaste kuin homoseksuaali presidentti, vaikka molemmat ovatkin asenteellisuutta kohtaava haaste. Autistisuus - tai oikeammin autistiset piirteet käyttäytymisessä - nähdään ihan oikeasti ensisijassa ärsyttävänä ongelmana, jonain jota harrastaa paha ja inhottava ihminen. (Myönnän olevani takkuinen persoona.) Mutta tämä yhteiskunnallinen arvostus-asema ei kuitenkaan välttämättä ole tieteenteko-ongelma, vaan sosiaalis-poliittinen arvostusongelma.

Munapääskientistien annetaan puuhastella, joten tätä ei voida vielä nähdä tuhoisana. Latvuksen haikailemat muutokset olisivat tähän asiantilaan huononnus. Uskallan sanoa että se, mitä hän kokee tekevänsä tieteellisen ajattelutavan ja asenteen tukemisena on itse asiassa sen tuhoamista. Syynä on se, että hänen keinonsa eivät ole tieteellisesti tuettuja, vaan päin vastoin ovat jotain josta tiede vihjaa niiden olevan ratkaisun sijasta ongelman pahentamista. Latvuksen hengellisiä sävyjä pitävä erittäin eiautistinen ajattelutapa pahentaa taatusti autistisesti käyttäytyvien asemaa ; Latvuksen argumenttien ostaminen itse asiassa johtaa likimain automaattisesti myös näiden ihmisten lahjakkuusalueiden hylkäämiseen ; Latvuksen teorian hyvällä tiedemiehellä on tietty asennemaailma, suhde sosiaalisuuteen. Tämä vaatimus rajaa autistit pois, joten heidät nähdään ikään kuin asenteiltaan vääristyneinä ihmisinä joista ei ole tiedettä kehittämään, vaan joiden panos tieteelle on korkeintaan normaalitieteen vaiheen mekaaniset puhdetyöt.

---

Kirjoittaja on autismin kirjossa. Hänellä ei kuitenkaan ole merkittäviä innovaatiota, eikä tästä kuitenkaan voida syyttää yhteiskuntaa - tai hänen kiistämättä ongelmallista äitisuhdettakaan.