tiistai 27. joulukuuta 2011

Tyttöjen matikkapäät

"Jokainen koulupoika tietää tämän (ja jokainen koulutyttö osaa todistaa sen Eukleideen geometrialla)."
(Richard Dawkins, "Maailman hienoin esitys", alakommentti, sivu 378)


Pojat pitävät - ainakin "klassisen sukupuolikäsityksen mukaan" - autoista ja tietokoneista. Tätä on hyvin usein selitetty sillä, että pojat olisivat matemaattisesti lahjakkaampia. Itse tosin sain omilta kouluajoiltani sellaisen olon, jota tuo laittamani Dawkins -sitaatti kuvasi enemmän. Eli että tilanne oli karkeasti se, että tytöt osasivat matematiikkaa koska olivat ahkeria, ja pojat taas eivät osanneet matematiikkaa koska olivat laiskoja. (Vaikka sekä tytöissä että pojissa oli tietysti sekä loistavia että surkeita matematiikassa.)

Itse asiassa monet aikuiset järkevinä pidettävät ihmiset pitävät "pojat ovat matemaattisia" -ajattelua totena ja pitävät tätä myös selityksenä sille, miksi tieteissä miehissä on valtava yliedustus, etenkin matematiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä.
Tässä selitystavassa on sitten kaksi alatyyppiä ; (A) Ensimmäisessä, sanotaan "reilun maailman mallissa" ajatellaan että miesten lahjakkuus matematiikassa perustuu miesten tunnetusti suurempaan hajontaan esimerkiksi älykkyysosamäärässä. Tässä taitojen ja lahjakkuuden kohdalle siis oletetaan jonkinlainen kynnysarvo, jonka ylittävät pärjäävät esimerkiksi tieteissä. (B) Toisen selitystavan, "epäreilun maailman mallissa" mukaan miesten lahjakkuuden keskiarvo on suurempi. (Ohessa oleva kuva yrittää jotenkin karkeasti kuvata näitä vaihtoehtoja).

Tämänlainen tilanne on todellakin mahdollista ; Esimerkiksi miesten lihaksikkuus on selvästi naisiin verrattuna mallia "B". (Mikä ei tee kuntotesteistä tarpeettomia koska hajontaa kuitenkin on.) Ei ole mitään mahdottomuutta siihen että miesten aivot olisivat keskittyneempiä ja parempia matematiikassa. Asiaa onkin tutkittu ja tuotettu vuonna 1990 tutkimus nimeltä "Gender differences in mathematics performance: A meta analysis". Tämän mukaan miehet ovat todellakin lahjakkaampia matematiikassa, peräti sillä tavalla joka perustuu malliin B.

Moni voisi pitää tätä voittona ja selityksenä. Kuitenkin skeptikkofeministinaisen pitämä blogi nimeltä "Vagina Dentata" kuvaa miten tämän takana on harha : Hän viittaa juuri tuohon mainitsemaani tutkimukseen, eikä suinkaan kiistä sitä että tutkimus olisi tehty väärin tai huonolla metodilla tai huolimattomasti. Hän myöntää että tulos on olemassa, mutta asettaa sen sen oikeisiin mittasuhteisiin. Keskiarvojen ero on nimittäin niin pieni, että miesten lahjakkuus on niin hiuksenhienoa että jos kuvaisin ne karkealla tavallani, niin sininen näyttäisi punaisen varjostukselta ja joutuisin täsmentämään että kyseessä ei ole yksi käyrä vaan kaksi käyrää vierekkäin. Erot ovat niin mitättömiä että on väärin tehdä niistä selitys. Se selittää vain marginaalisen määrän ilmiöstä (ainakin nykyään kun tieteenteko ei ole mitään supermarginaalia harvinaisuutta - onhan jopa esimerkiksi minun puolisoni tietojenkäsittelytieteilijä.)
1: Esiin nousee sekin, että itse asiassa jopa tätä marginaalistakin vaikutusta heikentää vieläpä se, että ihmiset ovat keskimäärin aivan hemmetin lahjattomia matematiikassa ja loogisessa ajattelussa ; Se, mikä kognitiotieen parissa törmää jatkuvasti on se, että ihmiset olemme niin tyhmiä että emme yleensä oikeasti osaa edes oikein ymmärtää sitä. Ihminen ei selvästi hae oikeita ratkaisuja ja tieteellisiä totuuksia, vaan nopeita ratkaisuja joilla tulee toimeen yleensä niin että säilymme hengissä. - Tämä korostaa sitä että matematiikka on siis kaikille harjaantumislaji. Lahjakkuus ei osaajan takana paina juuri mitään.

Samalla linjalla on esimerkiksi Myers, joka nostaa esiin tuoreen tutkimuksen, joka näyttää että vain 27% matemaattisten alojen Ph.D. -arvosanoista on naisilla. Ja että mikään lahjakkuusero ei selitä näin suurta eroavuutta. Kun samalla huomataan että "65% of men and 72% of women graduate from high school" on selvää että yliopistomaailmassa on jokin ilmiö joka järjestelmällisesti "hukkaa aivopotentiaalia". - Yhtenä syynä on taatusti geneettisen lahjakkuuden ja sukupuolisuuden olemassaolon väärinymmärtäminen, eli se, että sukupuolen keskimääräisen lahjakkuus sidotaan yksilöön ja tätä pidetään jonain "sukupuolelle tyypillisenä rakenteellisena ominaisuutena" jolle ei voitaisi tehdä mitään.
1: Tämä on omituisella tavalla hauskaa, kun muistetaan että tämä keskiarvon eroista päättely perustuu siihen että päättelijä ei ymmärrä matematiikassa olevan tilastomatematiikan merkitystä. Ja kun etenkin miehet näyttävät suosivan tätä geneettistä selitysmallia, on tässä kombossa jotain varsin huvittavaa.

Toki tätä selitystä heikentää Wilsonin "Konsilienssi" -kirjassa tekemä huomio siitä että geneettinen lahjakkuus voi olla hyvinkin pieni, mutta sen voima selittämisessä on oleellinen koska ihminen ei yleensä pidä asioista joissa hän on muita huonompi. Näin ollen ei ole mitään viulunsoittamisgeeniä, mutta jos sormet ovat hyvät viulunsoittoon, saattaa jo ensimmäisellä tunnilla kuulla lahjakkuudesta. Tämä taas voi taatusti kannustaa soittamaan viulua enemmän, jolloin viulunsoitto on jollain lailla selvästi korrelaatiossa genetiikan kanssa.
1: Jep, tämänmoisia selityksiä antaa henkilö jota syytetään geneettisestä determinismistä. Asettanee suuren osan "biologian määräävyysnäkökannan" kritiikistä oikeaan kontekstiinsa...

Itse tosin nostaisin esiin sen, että matematiikka on harjaantumislajina jotain joka vaatii työtä, ja tämä vaatii pitkäjännitteisyyttä ja innostusta asiasta. Tämä on vain osittain sidoksissa geneettiseen taitavuuteen. - Esimerkiksi minä olen aspergereille tyypilliseen tapaan motorisesti erittäin lahjaton, mikä tulee kyllä harjoittelussa esiin toistuvasti ja hyvin nopeasti, mutta ei ole toisaalta onnistunut lannistamaan minua edes vuosien aikana. - Olen aina ollut epäfyysinen riisitikku, joten Wilsonin selitysmallissa olen vähintään omituinen anomalia. On varmaan kuitenkin kaikille selvää että moni muu on varmasti hyytynyt kun ei ole kestänyt epäonnistumista samassa mittakaavassa kuin minä, jolle yleinen huonous on lähempänä identiteettiä - tai ainakin elämäntapaa - kuin oikein mitään muuta. Harjaantumislajien kohdalla pitääkin siksi katsoa innostustekijöitä ja sen piirteitä eikä juuri ollenkaan keskiarvoja.

Ei kommentteja: