Matala taivas (koira haudattuna)

Sain tänään töissä ollessani viestin koiran kuolemasta. Venäjänvinttikoira "Bella" - viralliselta "Merry Speed's Natch Noblesse" - oli saanut jonkinlaisen kohtauksen odotellessaan eläinlääkärin piikkiä. Luonnollinen kuolema koitti siis hieman ennen eutanasiaratkaisua. Koira oli kuulemman mukaan yrittänyt olla valpas ja itsensä loppuun asti. Koiran ikä oli venäjänvinttikoiranelämäksi pitkä, eikä kuolemaa voi parhaalla tahdollakaan kutsua yllättäväksi. Vanhuus vaivasi koiraa jo pidemmän aikaa.

Lemmikin kuolema on useille lapsille ensimmäinen kokemus kuolemasta ja sen olemassaolosta. Muistutuksena tästä se toimii aikuisillekin. Eläimen kuolemakin on lisäksi käsiteltävä jotenkin. - Hautajaisissa kuopataankin aina jotain muutakin kuin vainaja, mutta tietysti samalla myös tämä. Luopumista on monessa kohden.

Ja jostain syystä inhimilliseen kuolemaan on panostettu enemmän. ; Eläinten sielun ja eläinten kärsimyksen relevanttiuden kyseenalaistaminen on leppoisan maineessa olevan uskonnonkin kohdalla jonkinlainen vedenjakaja josta ollaan jyrkästi kahta mieltä. Osasta vain ihmisillä on sielu, toisista se kuuluu lemmikeillekin. Teologia ei siis sellaisenaan tarjoa kovin paljoa apua kysymykseen. - Ja humanistisempienkin filosofien kuolemamietinnät ovat yleensä ottaen kovasti ihmiskeskeisiä. Esimerkiksi Heideggerin eksistentialismi taipuu lemmikkieläimiin yllättävänkin heikosti. Hänen mukaansahan kuolema oli tärkeä muistutin ja rajanveto. Ihminen taas sai hänen mukaansa suhteutettua elämänsä ja merkityksensä vain tämänlaiseen kontekstiin. Koirat, joiden oman kuoleman tiedostaminen on vähintään kyseenalainen ei tietysti oikein saavuta mitään tämänlaista kuoleman olemassaolosta. Koiran kuolemassa ei Heideggerin lukemisenkaan jälkeen tunnu olevan mitään mieltä.

Kun sekä hengellinen että maallinen viisaus ei ole selvästi oikein panostanut eläinkuoleman miettimiseen, ei ole ihme, että lemmikkien kuolemaa on läpikäyty aikuisten kanssa samaan tapaan kuin sitä käydään lasten kanssa. Lapsillekin kerrotaan että koira on mennyt "koirien taivaaseen".⁰ Koiran kuoleman estetisointi on parhaimmillaan hienovaraista symboliikkaa. Kun kristillinen perinne on tehnyt kuolemiseta abjektin, huomasin että nimenomaan kuolema oli tarinoissa eri tavoin symbolisoitu. Esimerkiksi kertomukset koiran sielusta olivat puhdasta estetisoitua, jopa antropomorfistettua kuolemaa. Ja tämän hakeneista kenties lohduttavat ihan oikeasti niitä joille "niin kaunis on maa, niin korkea taivas".

Minulle taas, jolle tämänlaiset tarinat edustavat jotain jota minun on hyvin vaikea uskoa. Tai itse asiassa ongelmana on enemmänkin se, että en kykene oikein ymmärtämään näiden tarinoiden estetiikkaa. Eli en kykene ainakaan jakamaan asiaa.¹ Siksipä minun on ollut hieman vaikeaa osallistua. Ei sillä että sosiaalinen osallistuminen olisi minulle muutoinkaan helppoa, mutta tässä tilanteessa jopa minä tiedän että oikea proseduuri ei ole heilauttaa pseudotiedekorttia. Ja toisaalta, kuten jo mainittua, en kykene osallistumaan tämänlaiseen toimintaan. Lopputulos on se että "olen agnostikko jouluna ja kun koira kuolee - muulloin sillä ei ole väliä."²

Siksipä minunlaiselle, jolle taivas on matala, on koiran kuolema muistutuksena siitä, että koko elämä yksi ˈbɔrzɔɪ.³ Kun asiat menevät nopeasti, on hetkiin osattava tarttua. Tässä mielessä ei ihmetytä että celeritas on yksi Fiore dei Liberin hyve. Nopeus jossa asioihin tartutaan rivakasti on tarpeen kun muistaa, että asioilla ja hetkillä on tapana mennä ohi ja sitten niitä ei enää ole. Eikä minusta tässä yhteydessä ole ihme että Fioren hyveen tunnukseksi valitsema "tiikeri" näyttää vinttikoiramaiselta. Niiden nopeus on hyvä symboli tämänlaiselle asenteelle.

John Maynard Keynesin - talousteoriassa destruktiivinen mutta ei kenties tässä yhteydessä ollenkaan huono - slogan "In the long run we are all dead" saa tässä uuden sävyn. Kuolemalla ei ole estetiikkaa, mutta elämällä on ; Koirat elävät lyhyemmän elämän kuin ihmiset. Mutta toisaalta koirat osaavat elää hetkessä paremmin kuin ihmiset. Koirat eivät mieti ideologioita tai sielukysymyksiä. Ne voivat ikävöidä, mutta ne ikävöivät henkilöä eivätkä välitä ideologiakysymyksistä. Me jälkeenjääneet tarvitsemme tässä asiassa jonkinlaista harjoitusta. Tai ainakin minä tarvitsen.

---

0 Koirien taivaan taas on, kannaltani valitettavasti, kerrottu olevan "oravien helvetti". Tosin kuulemani mukaan olen juuri Helvettiin joutumassa - mikä kyllä rehellisesti sanoen tuottaa tässä yhteydessä mieleeni varsin optimistisia ajatuksia. Se muistuttaa sen toistuvan teeman että Helvetissä sentään pääsee aina hyvään seuraan.
1 Minulla on, ihan oikeasti, vastaava ongelma joulukirkon/koulukirkon kanssa. Kun - vaikkapa Päivi Räsänen -kehottaa koulussa kaikki kirkkoon kun uskonnotonkin voi panostaa kauniiseen Joulukertomukseen, en oikein ymmärrä tämänkään tarinan estetiikkaa. En tajua mikä siinä kertomuksessa on niin kaunis asia. Tapahtumat ovat joko tylsiä tai kauheita. Ja jos enkelijoukkojen ja korkea -arvoisten kuninkaiden kumarruksia ja lahjoja pitäisi pitää jonain sykähdyttävänä, ei mieleen voi olla nousematta se, että Batman was awesome for Gotham City's sins.
2 Koiran kuolema on tässä suhteessa hieman kuten uskonnolliset joulukortit joihin suhtautuminen tuottaa yleisemminkin päänvaivaa esimerkiksi sekulaariateistien päissä. On vaikea jännite kun joutuu valitsemaan perheen ja ideologian välistä. Perheen tulisi tietysti voittaa.
3 Venäjänvinttikoiran venäjänkielinen nimi borzoi tarkoittaa yksinkertaisesti nopeaa.