Minun kohdallanihan on tunnettua, että minulla on voimakaasti konservatiivinen mindset yhdistettynä moniin liberaaleille tyypillisiin mielipiteisiin. Tähän on olemassa yksinkertainen selitys.
Se, mistä olen yksimielinen konservatiivien kanssa on se, että sen yhteiskunnallinen ajattelu korostaa sitä että erilaisia järjestelmiä on historian ja käytännön kautta koeteltu. Näin, vaikka minkälaisia utopistisia yhteiskuntajärjestelmiä voidaan rakentaa, ne voivat silti pitää sisällään virheen, ja esimerkiksi se että näkemys rakentuu epätodelle ihmiskuvalle voi johtaa siihen että järjestelmä olisi täydellinen, mutta se ei vain toimi ihmisten kanssa, ja silloin järjestelmän soveltaminen johtaa dystopiaan. Näin yhteiskunnat jotka ovat pystyssä perustuvat johonkin jossa on koeteltavuutta ja kestävyyttä. Siksi konservatiivisuus onkin korostamassa nykymaailman jatkuvuutta.
Liberaalit taas korostavat sitä, että asiat eivät ole yksinään, vaan osa järjestelmää, ja tällöin voi käydä niin että kokonaistilanne muuttuu, joka johtaa siihen että se mikä toimi vanhassa kombinaatiossa ei välttämättä enää toimi uudessa kombinaatiossa. Ja lisäksi he korostavat uusien innovaatioiden luonnetta - eli vaikka vanha asia toimi, ei olisi mahdotonta että uusi asia toimisi vieläkin paremmin. Teknologiassa olemme ainakin kiistämättä huomanneet tämänlaisen uudistamisinnon hyödylliseksi. Tämän vuoksi liberaalit korostavat kokeluja, joissa on kenties riskinottoja, mutta ne voivat parantaa tilannetta.
Koska olen mindsetiltäni konservatiivi, kannatan enemmänkin pieniä määriä kokeiluja ja että valtaosa vanhasta kulttuuriperinteestä voi olla hyvinkin arvokasta ja kunnioitettavaa. Parannuksia voidaan toki tehdä, eli mistään pysähtyneisyydestä ei kohdallani voi sanoa. Mutta kuitenkin olen enemmän varovaisen utelias säilyttäjä kuin uusia innovoiva riskinottajapellepeloton. Näin ollen voikin olla kummallista että minulla on paljon liberaaleja mielipiteitä. Ja että tuon nimenomaan näitä liberaaleja mielipiteitä esiin toistuvasti. - Tämän vuoksi minua on pariin otteeseen kutsuttu esimerkiksi "pseudoliberaaliksi" .
Voidaan toki kehittää muutama syy sille miksi se, että konservatiivisuus olisi nykyjärjestelmän tukemista ja liberaali vallankumousta, olisi konservatiivin puhuttava liveraaleja:
1: Koska olen perustaltani konservatiivinen, vaikenen näistä asioista aika usein siksi, että tämä on poliittisena ajatuksena "eräänlaista suojelua". Asia kannattaa tuoda esiin jos ja vain jos sen esilletuomisella on mahdollisuus tehdä muutos johonkin. Jos asiaa ei halua muuttaa, sen kritisoimiseen ei kannata ainakaan ehdoin tahdoin.
2: Koska olen perustaltani konservatiivinen, on se että päädyn jossain asiassa liberaaliin mielipiteeseen sen tulosta että olen panostanut asiaan. Tämä vaatii kaksi asiaa (1) kiinnostusta itse asiaan ja sen teemaan (2) sitä että päättely on johtanut kohdallani mielipiteenmuutokseen.
Mutta ongelma on kuitenkin oikeasti syvemmässä ; Tarvitaan vielä uusi kulma. Heti kun huomaa, mikä on nykymaailmassa radikaalia ja vallankumouksellista. Esimerkiksi Cormac McCarthy on "Tie" -kirjassaan (kuulemani mukaan) korostanut sitä että nykymaailma on liberalisoitunut niin, että valtaosa liberaalien ajamista asioista eivät ole enää uusia. Hyvin moni konservatiivi on muutoinkin riemuinnut sitä että he ovat toisinajattelijoita ja marginaalia. Että nykymaailmassa konservatiivisuus on vallankumouksellinen konsepti. PerusSuomalaisetkin ovat lanseeranneet tuoreesti tämän strategian käyttöönsä.
Konservativismi viittaakin siksi jo hylättyyn vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään. Konservatiivisuus onkin nykyään nähtävissä ensisijassa nostalgian kautta ; He kaipaavat kultaista aikaa (jona moni heistä ei ole itse edes elänyt) jolloin valtionjärjestyksessä oli konservatiiviset arvot. Aika jolloin Suomen Laki oli primäärisesti kristinuskon sävyttämää ja jonka arvomaailma heijasti ensisijaiseti kristillisiä arvoja. Ihana aika, jolloin miehet olivat miehiä, naiset hellan ja nyrkin välissä - ja homot kaapissa.
Näitä aikoja ei enää ole. Tämän huomaaminen voi olla vaikeaa, jos tuijottaa pelkästään konservatiivien käyttämää retoriikkaa. He puhuvat mielellään enemmistöistä, suurista massoista, "tavallisista kadunmiehistä" ja vetoavat Suomen valtioon kristillisenä valtiona ja järjestelmänä. Kuitenkin he kuluttavat valtavasti aikaa valittaen siitä että näin ei ole. Konservatiivisuus määrittyy toki termin kautta säilyttämisenä, mutta tässä ollaan itse asiassa ajamassa uudistusta. Nykyjärjestelmä halutaan uudistaa re-animoimalla joku jo kumoutunut, heikoksi osoittautunut, yhteiskuntajärjestys ja de-aktivoimalla vallitseva yhteiskuntajärjestys. ~ Konservatiivisuuteen liittyvien mielipidenippujen kohdalla kysymys on siis nykyjärjestelmän tuhoamisesta ja vallankumouksellisesta aktiosta. Ja tällä ei ole enää nykyään juurikaan tekemistä konservatiivien perustelumaailman ja mindsetin kanssa. Täsmälleen sama on tietysti käynyt liberalismille. Minä, paatunut metodeihin tuijottaja, olen tietysti nyt mielipidenipuiltani liberaali koska se on se johon konservatiivejen perustelumaailma ajaa.
Nyky-yhteiskunta ei yksinkertaisesti ole niin turmeltunut kuin mitä monet tuntuvat ajattelevan. En haluaisi itse elää oikein minään muuna menneisyydessä olleena aikana. On selvää että monet ennen perin juurin liberaalit asiat -naisten äänioikeudesta orjuuden hyväksymiseen- ovat nykyään itsestäänselvyyksiä. Koska liberaaliuksia on koeteltu yhteiskunnassa ja ne ovat tehneet muutoksia joiden negatiivisuus ei ole objektiivisia syöpään kuolemisia vaan kriitikoiden valituksen kohteeksi ovat päätyneet paljon abstraktimmat asiat kuten "uskonnollisten mielipiteiden kanssa erimielisyydestä loukkaantuminen" ja epämääräiseksi jätetty tyytymättömyys ilman perusteltua ongelmaa ja sen ratkaisua. Siksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti