Ylläoleva YouTube -video miettii yhdeltä kantilta sitä, miten ateismi nähdään usein Jumalan hylkäämisenä ja miten ateistit nähdään usein epäsosiaalisina. Videon mukaan syynä on se, että Jumala on hyvin usein egon jatke ; Jumala nähdään persoonana joka on koostumus omista mielipiteistä, näkemyksistä ja asenteista. Eli oman minän jatkeena. Ateismi nähdään tässä kontekstissa helposti henkilökohtaisena loukkauksena - ja tämä koetaan epäsosiaalisuutena - koska kun kritisoi Jumalaa, niin siinä sitten itse asiassa kritisoikin osaa tästä ihmisestä itsestään. "the personal god is a manifestation of the ego, which explains a plethora of theistic tendencies, including their typical dislike of atheists, who theists subconsciously perceive to be rejecting a part of themselves."
Voidaan tietysti lähteä siitä että ateistit eivät itse näytä kokevan elämäänsä tyhjänä, merkityksettömänä ja ahdistavana. Ateistit korostavat elämäntapansa onnellisuutta ; Sen sijaan uskovaiset esittävät jonkun vankasti kristittyjen teologien näkemystä siitä miten uskontoa tarvitaan onnelliseen elämään. Jostain syystä ateistit itse tuntuvat kiistävän tämän. Tästä herääkin omituinen kysymys ; Kun ateistit korostavat sitä että heidän elämänsä on onnellista, niin miksi meidän pitäisi uskoa homo religiosus -tarinoita? Kun ateistien omat kokemukset selvästi eroavat näinkin räikeästi väitteistä joita uskovaiset heidän elämänsä onnellisuudesta esittävät, on varteenotettava vaihtoehto ottaa käsittelyyn teologien uskontofiksaatio ja tätä kautta rakentuva totaalinen samastumiskyvyttömyys ; uskova joka ei kykene ajattelemaan edes vaihtoehtoa että olisi ateisti ei kykene kulkemaan edes sitä päivää ateistin kengissä saadakseen aavistuksen siitä mitä elämä on. Tilanne onkin monesti se, että jos ateisti sanoo että hän on onnellinen, uskova esittääkin kaikkivaltaista ajatustenlukijaa joka tietää ateistin "salaisista salaisimmatkin ajatukset" ja tietää aivan 11 000% varmasti että ateisti valehtelee.
Kysymys ateistien onnettomuuudesta voidaan siis hyvin suurelta osin kyseenalaistaa. Mutta jos kuitenkin lähdemme liikenteeseen siitä että ateistejen parissa on hyvinkin paljon myös onnettomuuspuhetta. He puhuvat vainoamisesta, siitä miten "Religion poisons everything". Jos ateistit ovat sittenkin onnettomia. Tähän voi paneutua kaivautumalla ateistejen kertomuksiin oman elämänsä onnettomuudesta. Tässä on mukana vainopuheita. Tämä vihjaisi vahvasti siihen että ateisteilla ateismin ideologia olisi egon jatke. Hylkäämiskokemus ja se että uskovaiset olisivat epäsosiaalisia on uskottava näkökulma.
Vaino, hyvän elämän heinkentäjä, joka johtuu muiden ideologioiden huonoudesta ja ongelmista.
Kuten huomattua, pelkkä "kokemus" ja "vainotarina" ei itse asiassa sellaisenaan tietysti vastaa kovin paljoa mitään. Se ei kerro siitä että toinen vainoaa, vaan loukkaantuneen omista merkityksistä. Voitaisiin jopa sanoa että tämänlainen epäsosiaalisuudentuntu vaatii loukkaantujan yksisilmäisyyttä ja herkkähipiäisyyttä, koska hän loukkaantuu jo siitä että on olemassa joku joka ole samaa mieltä itsen kanssa ja jo tämänlaisen henkilön olemassaolosta tulisi uhka. Näin ollen ateistejen vainopuhe olisi merkki ateismissa olevasta pikkusieluisuudesta.
On selvää että tämä on relevantti miete ; Loukkaantuminen on mukana kaiken kanssa jossa on omaa identiteettiä. Samaa kautta on selvää, että ateistikin voi loukkaantua jos pitää ateistisuuttaan tärkeänä osana itseään ; Jos hän näkee että ateismi pohjustaa hänen maailmankuvaansa. Tämä ei ole tavatonta, sillä vaikka sanan tasolla ateismi esiintyy individualistisena, on kuitenkin käytännössä niin että esimerkiksi uusateisteista on nostettava esiin ties minkälaisia alakulttuureita, vaikkapa "Dawkins -faneja" jotka ryhmänä mielipiteiltään yllättävänkin homogeenista sakkia. Tämä nostaa esille sen, että ateistitkin näkevät uskovaiset helposti epäsosiaalisina.
Kuitenkin kysymys "Why People Hate Atheists" on relevantti. Sillä kun omasta pikkumaisuudesta "koetko olevasi
Tällöin katsotaan ihmisten yleistä suhtautumista, ja tämä puoli näyttää että ateistit ovat esimerkiksi USA:n vihatuin vähemmistö. Ihmiset pettyvät jos lapsi nai ateistin, eivätkä ihmiset pidä ateisteista kansalaisina muutoinkaan. Itse asiassa ongelma on sen verran suuri, että tummaihoisilla ateisteilla on ollut vaikeuksia. Erityisen kovasti ateismin tunnustaminen iskee perheeseen.
It would take a sick bastard to enjoy heaven while people are burning in hell.
Conservapedian artikkeli joka repostelee ateistien suuremmilla itsemurhaluvuilla näyttääkin tämän valossa varsin omituiselta. He kun näkevät että uskovainen on Jumalan puolella ja elää rakkaudessa kun taas ateisti vihaa Jumalaa ja elää tyhjyydessä ja vihassa.
1: Näitä taas boostataan anekdooteilla (yksittäistapauksilla, eitieteellisesti vakuuttavilla mutta tunteisiin riipivillä kertomuksilla) tuoreilla ateistiin käännynnäisillä joiden ateismi ei selvästi ole jäsentynyttä - ja joita koskee maailmankuvanvaihdokseen liittyvä henkisesti raskas kognitiivinen dissonanssi. Ja jotka kenties uskovat heille opetetut asiat siitä että uskon ulkopuolella ei ole onnellisuutta ja hyvää elämää eivätkä tämän uskottelun vuoksi tiedä miten he nyt eläisivät.
On kuitenkin nähtävissä että vainottuna oleminen - etenkin kun sillä on käytännön suhteita perheasioihin ja muihin onnellisuuteen olennaisesti vaikuttaviin elementteihin - on varmasti tässäkohden se olennaisin asia. On selvää että jos sinuun kohdistuu "oman pikkusieluisuuden" lisäksi "kunnon vastustusta", se lisää onnettomuuttasi. Tämän puolen tunnustaminen taas voi olla Conservapedian kirjoittajille vaikeaa, koska he yrittävät tekstillään päinvastoin lietsoa kiukkua ja vastustusta ateisteja kohtaan. Heille olisi inhottavaa olla osa olennainen osa ongelmaa, eikä sen ratkaisu.
On kuitenkin samalla selvää että Conservapedian kirjoittajat eivät halua ajaa ihmisiä itsemurhiin vaan kristinuskoon. - Tämä intentio on irrelevantti koska heidän toimintansa on käytännön tasolla varsin kyseenalaista. He voivatkin tunkea hyvät intentionsa turhina vaikkapa WC -pöntöstä, kenties he ilam sitä tekisivät vähemmän vahinkoa. - Pääasia on se, että he ovat kauniista pelastusintentioistaan huolimatta kuitenkin vihapuheenlietsojia, he ovat vihaisia ateisteille ja perustelevat miksi kaikkien muidenkin pitäisi. Luultavasti he tekevät näin siksi, että he kokevat ateistit epäsosiaalisina.
Koska ateistit ovat vihatuin ja vähemmistö, siitä seuraa että ateisteilla ei ole valtaa saati resursseja kykyä vainota uskovaisia, joten on selvää että mikään aito vaino ei ole kovinkaan relevantti selittäjä uskovaisten vääryyden kokemuksessa. Näin tiedämme että tähän kokemukseen on olemassa jokin toinen syy, kokemus vainosta ilman tosiasioita. Ja siihen on olemassa syy joka esiteltiin aluksi. ~ Näin ollen "tosiasioiden eikä pelkän ateistien oman tunne -elämän" näyttämä yhteiskunnallinen ateistien vaino on vain sitä että on hyvin suuri määrä uskovaisia, joiden egon jatke on koko yhteiskunta. Heillä on Oikeat Mielipiteet aseenkannosta seksuaalisuuden kautta perhe -elämään. Ja he ovat pyrkineet muuttamaan lainsäädännön näitä hiveleväksi. Ja mielipiteiden eriäminen näistä asioista on heille loukkaus Jumalaa, heidän oman egonsa jatketta, kohtaan.
Se, että Jumala on uskovaisille heidän egonsa jatke ei tarkoita että Jumala ei olisi olemassa - tai että Jumala haluaisi mitään mitä nämä ihmiset haluavat. Jumala egon jatkeena kuvaa vain uskonnon ilmenemistä ihmisten kautta yhteiskunnassa. Toivon, että jos Jumala on olemassa, hän ei ole näiden ihmisten egonjatkeiden mukainen. Sillä silloin en todellakaan halua törmätä Häneen pimeillä kujilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti